Lammikon ympäristö — vihreää ja vehreää

En olekaan tainnut vielä tänä kesänä kirjoitella meidän lammikon kuulumisista. Perinteisesti olen siitä yrittänyt ainakin yhden postauksen kesässään kirjoittaa, sillä on niin mukavaa itsekin myöhemmin lueskella ja katsella kuinka tuo alue puutarhassa onkaan vuosien myötä muuttunut. Kovin montaa uutta kasvia ei ole lumikellojen lisäksi rannoille tai veteen tullut istutettua mutta joitakin kuitenkin. Yksi ihanainen pienikukkainen vesikasvi, ratamosarpio, ilmestyi aivan itsestäänkin. Siitä ei kuitenkaan ole kuvaa, sillä se ehti kukkia ennen kuin ehdin kuvata sitä.

Yksi uusista istuttamistani kasveista on pehmeäneulasinen pikkukanadanhemlokki. Olin haaveillut hemlokista jo pitkään ja kun tuo pehmoinen ”tyyny” tuli vastaan taimikaupoilla en voinut vastustaa sitä. Mikäli se osoittaa viihtymisen merkkejä niin taidan siirtää sitten tuon kuunliljan sen takaa muualle. Saa pitää sitten paikan ihan itsellään ja kasvaa vaikka aivan veden partaalle asti ryöpsähtelevänä vihreänä putouksena.

Vesikasvit

Vanhoista vesikasveista Anemonopsis californica kukkii jälleen parilla kukalla. Se ei tunnu oikein kasvavan mutta ei kuolevankaan. Ehkäpä sen istutusalusta on liian savista?! Muutakaan ei kuitenkaan ole ollut saatavilla, ainakaan suomalaisista verkkokaupoista en ole vesikasvimultaa löytänyt, joten saven ja hiekan sekoitus saa kelvata. Juuri lisäsin savea ihan suoraan lammikkoonkin sarjarimmen ja rantakukan varpaille sillä niitä en aikonut istuttaa astiaan ollenkaan. Katsotaan miten pärjäilevät ensi talven jos/kun juuret jäätyvät.

Vaaleanpunainen lumme on koko kesän kasvatellut runsaasti lehtiä mutta yhtään kukkaa ei vain ole näkynyt. Nyt huomasin eilen ensimmäisen nupun aivan veden pinnassa! Ilahduin kovasti tuosta löydöstä<3

Isäni Kotilammikosta siirretyt vehkat, Calla palustris ovat tänä kesänä kasvaneet reilusti kokoa. Lehdistö on komea vaikka yhtään valkeaa kukkaa ei olekaan vielä kehittynyt. Jospa se ihme koettaisiin vaikka sitten ensi kesänä. Samoin odotan hirmusti samaisesta lammesta siirretyn valkoisen lumpeen ensimmäistä kukkaa. Lehtiä on tullut viime kesäiseen tapaan joten eiköhän sieltä vielä kukkakin joskus ilmesty kunhan vain jaksaa odottaa.

[columns_row width=”third”]
[column][/column]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Rannan kivien pinnat ovat ilahduttavasti alkaneet sammaloitumaan. Mitä erikoisimpia kasvustoja saattaa kivien päällä havaita, kunhan vain kumartuu läheltä tarkastelemaan niiden pintaa.

Posliinivuokot ja muut perennat ketunleipä pedillä

Kivien päälle, lähes veden partaalle kaartuvat posliinivuokot ovat avanneet ensimmäisiä nuppujaan. Ihastun näihin vuosi vuodelta uudestaan ja uudestaan. Aina niiden kukinta ei ole niin runsasta mutta yksikin avautunut posliininen kukka saa sydämen hypähtämään ylimääräisen hypyn.

[columns_row width=”third”]
[column][/column]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Lammikon etukummun ovat vallanneet valtavan kokoiset sormustinkukan ruusukkeet ja vastaavasti pikkuruiset jaloängelmän, `Hewitt`s Double` kerrotut kukat ja pitsinen lehdistö. Maata peittää osin ketunleipä ja olenkin tosi iloinen sen viihtymisestä istutusalueilla. Ravinteikkaassa mullassa sen lehdet ovat ainakin kolme kertaa niin suuria kuin luonnossa.

[columns_row width=”third”]
[column][/column]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Lammikon takakummulla Marjamäen päällä on viidakkomainen tunnelma

Syksyllä 2016 istutettu herttajalopähkinä palelluttelee silloin tällöin oksan kärkiään mutta se alkaa kuitenkin oleman jo pienen puun mitoissa. Jännä nähdä minkä kokoiseksi se lopulta kasvaakaan?! Ja vielä jännempää on odotella sen sydämenmuotoisten pähkinöiden kehittymistä. Toivottavasti sekin ihme vielä joskus koetaan. Siihen asti ihailen puun valtavan kokoisia lehtiä ja nautin kuumana kesäpäivänä sen tuomasta varjosta. Helteiseen aikaan lammikon seutu onkin kuin viileä keidas, jonka äärelle pääsee pakenemaan yläpihan kuumuutta ja polttavia auringon säteitä.

Lammikon takana herttajalopähkinä ja mantsurianaralia ovat kasvaneet kovasti tänä kesänä.

Mantsurianaralialla (Mustilan taimipäiviltä 2016 pikkuinen taimi, Seija Lehtisen kasvattama) on joka vuosi komeat marjatertut ja marjat ovat lintujen suurta herkkua. Ne täytyy kuvata näin raakoina jos mielii saada ne kuvaan ensinnäkään, sillä marjat häviävät sitä mukaan kun ne muuttuvat kauniin violetin punaisiksi. Marjat kasvavat tertuissa kauniissa pallon muotoisissa ryhmissä ja ovat senkin vuoksi niin kovin viehättävän näköiset. Kukinta on vatimaton, sitä tuskin edes huomaa, vaikka pölyttäjille sekin on mieleen.

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Samaisena vuonna kotiutui Mustilasta myös punapähkinäpensas joka on tänä vuonna tehnyt ensimmäiset punaiset pähkinänsä! Myös pensaana kasvava tulppaanipuu on tuolloin 2016 istutettu. Muutamana talvena paleltunut aika pahoin mutta aina jaksanut kesän aikana nousta kookkaan pensaan mittoihin. Ja voi miten kaunis ruska siinä onkaan! Vaan vielä on vähän matkaa ennen kuin lehdet värittyvät ruskaan.

Vaan sitä ennen nauttikaamme vielä loppukesän kukkaloistosta ja matalammalta paistavan auringon lempeistä säteistä.

Julkaistu 25.8.2020

Katja/Päivänpesän elämää sanoo:

25.8.2020 22:52

Lammikon ympäristö taitaa olla monelle kasville oikein viihtyisä paikka. Mantsurianaraliassa on kauniit kukat.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  26.8.2020 08:04
  
  Kyllähän siellä kosteutta riittää enemmän kuin yläpihalla mutta kukinta on selvästi maltillisempaa. Kasvit koreilevat enimmäkseen lehdillään. Toki poikkeuksiakin on, toivottavasti punainen kanadanlilja menestyy, hommasin sen keväällä Vakka-taimesta
  
  Vastaa
Between sanoo:

26.8.2020 20:54

Voi että, miten hienoja kasveja lammen ympäristössä kasvaa. Rehevää ja houkuttelevaa. Tosi nopeasti kasvit ovat sinne kotiutuneet, viihtyvät selvästi erittäin hyvin.
Posliinivuokot ovat huikean kauniita. Ihailin niitä Mustilassa, mutta en sittenkään raaskinut ostaa.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  29.8.2020 06:56
  
  Samaa mietin eilen itsekseni, että miten kummassa olenkin nyt jo karsimassa kasveja kun vastahan sitä tuskasteli tyhjän pihan kanssa. Tuntui, että mikään ei kasva ja kaikki on ihan miniä. Tänä kesänä risukasa on noussut jo niin korkeaksi, että haaveilen omasta hakettajasta.
  Muistelen, että Mustilan taimipäivillä on ainakin aikaisemmin ollut jollain Virolaisella myyjällä tarjolla valkoista posliinivuokkoa. Se oli tosi kallis taimi
  
  Vastaa
  - Between sanoo:
    
    30.8.2020 17:51
    
    Mustilan posliinivuokot taisivat tosiaan olla virolaisia. Kuuntelin parin naisen niitä katsellessa toteavan, että niiden talvenkestävyys on huono. Kalliita olivat.
    Oma hakettaja maksaa itsensä nopeasti. Ostimme muutama vuosi sitten Boschin murskaavan hakettajan, johon olemme tosi tyytyväisiä. Parempi kuin entinen, jossa terä leikkasi oksat pieniksi pätkiksi. Bosch toimii paremmin myös pehmeämmän materiaalin kanssa.
    
    Vastaa
    - Minna sanoo:
      
      30.8.2020 20:18
      
      Oma hakettaja olisi kyllä mukava juttu. Asutaan kaava-alueen ulkopuolella joten tähän asti olen polttanut risut mutta olisihan se mukavaa voida hyödyntää syntyvä hake pensaiden juurella.
      
      Vastaa
Pioni sanoo:

29.8.2020 09:02

Onpa ihanan rehevää!
Kasvit tosiaan tuntuvat kasvavan aika nopeaan, jos löytyy viihtyisä paikka:)

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  30.8.2020 11:37
  
  Kyllä ne kosteassa kasvavat ja jos vielä valoakin riittää niin siinäpä viidakon ainekset. Toista se on meillä yläpihalla. Siellä on kuivaa kuin aavikolla. Yritin juuri eilen kohentaa yhtä surkeaa penkkiä lisäämällä turveharkkoreunusta ja kasvualustaa. Kasveiksi vain katajia ja yksi mysteerikasvi.
  
  Vastaa