Kurpitsajuhlat kasvimaalla

Kulunut kasvukausi 2024 oli kasvimaan suhteen lähes unelmakausi. Kesä kasvatti niin komeat kurpitsat, etten vastaavaa lajikirjoa muista koko Tammelan historiassa. Kun päästiin alkukesän piinaavasta kuivuudesta, oli keski- ja loppukesä yhtä paistetta ja sadetta sopivassa suhteessa. Edellisvuosien kuivuus ei toistunutkaan vaikka sitä pelkäsin. Kastelu jäi kasvimaan suhteen yhteen kertaan ja edelleen on kallion vesisäiliöissä vettä jäljellä. Keväällä olin ihan varma, että nyt tulee se kesä kun vesi loppuu säiliöistä. En nimittäin saanut edes kaikkia kolmea säiliötä viidestä täytettyä kun kuivuus jo hyydytti veden nousun kasvimaan kaivoon.

Kuivuuteen tyrehtyi myös oma kylvöintoni. Vaan onneksi luontoäiti hoiti homman ja keittiökompostin kautta kasvimaalle tulleet kurpitsansiemenet itivät ilman, että minä tein elettäkään. Muutaman esikasvattamani taimen istutin joukkoon ja osan itsestään nousseista taimista harvensin mutta siinäpä se. Eli niin vain kasvimaa täyttyi, vaikka kaikki suorakylvöt jäivätkin tekemättä.

Vaan kuka syö kaikki nämä kurpitsat?

No varmaankin itse allekirjoittanut. Olen jo syönyt kolme kurpitsaa paahtamalla hyvin maustetut siivut uunissa ja tykännyt kovasti. Harmikseni kaikki muut perheessä nyrpistävät nenäänsä minun kurpitsakiekoilleni. No mutta kauniita nuo ainakin ovat ja ellen jaksa kaikkia syödä, silmäkarkkinakin näitä voi ahmia niin kauan kuin pysyvät hyvinä.

Viime yönä oli ensimmäinen hallan vierailu ja kurpitsoiden lehdet olivat jonkin verran kärsineet. Tänään sitten keräsin kurpitsat talteen ja toin ne terassille, tuskin tästä ilmat enää kovasti lämpenevätkään. Terassille ei halla yleensä nouse kuin vasta marraskuun puolella. Sisällehän nuo eivät kaikki millään mahdu, joten kellariin sitten lopulta varmaankin päätyvät.

Tämän minikurpitsan jätän koristekäyttöön. Valkoiset kurpitsat ovat mielestäni hyvin kauniita ja koristeellisia.

Vaan sitä ennen yritän loihtia pallukoista jotain sellaista, mitä muutkin perheessä suostuisivat syömään. Vaan mitä ihmettä se voisi olla? Onko sinulla hallussasi jokin kurpitsaresepti, jonka avulla olet saanut kottikärryllisen kurpitsaa katoamaan perheesi, ystäviesi tai sukusi suihin? Oletko koskaan kuivannut talvikurpitsaa? Jos sen raastaisi ja levittäisi hyötykasvikuivuriin kuivahtamaan. Ainakin se menisi hurjasti pienempään tilaan. Kuivattua raastetta sitten vokkeihin, uunivuokiin ja keittoihin… Tuota voisi kyllä kokeilla.

  1. Kurpitsa on tosi monipuolinen kasvis, siitä voi tehdä mitä vaan :). Nyrpistelijöille kannattaa maustaa lohkot esim. ras el hanout-seoksella ja kiepauttaa ympärille pekonia ja sitten paahtaa uunissa. Paahdettu kurpitsa ja pekoni ovat muutenkin hyvä makupari esim. pastan kanssa. Sosekeitoksi kurpitsa on ilmeinen raaka-aine, siihenkin kurpitsa kannattaa paahtaa. Uunissa tehdyn tomaatti-fetapastan voi muokata niin, että tomaatin tilalle vaihtaa kurpitsakuutiot. Sose on tosi monipuolinen raaka-aine, oma lemppari on kurpitsa-gnocchivuoka, eli soseen sekaan lurauttaa vähän kaurakermaa ja maustaa esim. yrteillä ja valkosipulilla, ja sitten kippaa gnocchien päälle ja vähän juustoraastetta päälle ja uuniin. Tulee maukas gratiini. Sose toimii hyvin myös pizzassa tomaattikastikkeen tilalla, voimakkaanmakuisten juustojen tai pekonin/salamin kanssa. Muutamia omia lemppareita :)

    • Hei ihan mahtavaa, kiitos näistä vinkeistä tosi paljon. Tuon pekonin otan ainakin ehdottomasti kokeiluun kun parsatkin menee samalla keinolla👍

  2. Kurpitsakuivakakusta tuli ihanan mehukas, reseptin löysin jostain netin syövereistä.

    • No niin tätäkin täytyy sitten kokeilla, kiitti vinkistä👍

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Lähetä kommentti

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 29 €
Tilaa nyt