Kuivakukkien poimintaa hyvissä ajoin

Useampaan kertaan olen poiminut mm. pallo-ohdakkeiden muhkeita palloja kuivakukiksi, vasta niiden kukinnan jälkeen. Silloin ne ovat toki suurimmillaan mutta eihän niissä sitten enää oikein siemenet pysy kiinni, vaan talven aikana pallot särkyvät pienimmästäkin liikkeestä. Ja suuria siemeniä on sitten sisällä joka paikassa, ei kivaa. Nyt ohdake ei ole vielä ehtinyt kukkia joten jospa olisivat nyt kestävämpää laatua.

Keräsin myös sinipiikkiputkea, jota meillä kasvaa vaaleammalla hopeisella ja tummemmalla sinisellä varrella. Taimet ovat siemenjälkeläisiä, joten värivaihtelu on siksi suurta. Kanta on melkoisen pitkävartista joten olikin hyvä vähän kerätä sinne tänne retkottavia varsia.

Toisaalta kuivakukkien kerääminen on minulle kuitenkin aina yhtä vaikeaa, kuin kimppujenkin kerääminen. Haluaisin vain antaa kasvin kasvaa ja kukkia paikoillaan mahdollisimman pitkään ja kauniisti. Sen katkaiseminen juuri kukkaan puhjenneena, tuntuu melkein raakalaisen työltä. Kuivakukkien elämä kuitenkin jatkuu tavallista leikkokukkaa pidempään, joten se on sen vuoksi hitusen helpompaa. Tiedän että on ihan hölmöä ajatella näin, sillä jäähän perennoille aina juuret ja mahdollisuus uuteen kukintaan.

Hortensioista muhkeita kimppuja

Pallohortensiatkin olen aikaisemmin kerännyt vasta juuri ennen talven tuloa ja silloin ne ovat tietysti olleet jo syksyn runtelemia ja ruskeita. Nyt hennoin katkaista kolme kukkaa kokeeksi ilmakuivaukseen kasvihuoneelle. On jännä nähdä säilyisikö niissä väri paremmin näin tuoreena kerättyinä. Toistaiseksi väri on pysynyt mutta kukkatertut tietysti käpristyvät ja kukan muhkeus katoaa. Jos intoa riittää niin ajattelin vielä haudata yhden kukkapallon Saimin kissanhiekkaan ja katsoa millainen siitä mahtaa tulla. Olisi ihanaa saada talvella ihailla kauniin väristä ja rakenteensakin säilyttänyttä pallohortensia ’Annabelle’:n kukkaa takan päällä. Myös hiekkakuivausta olen joskus kokeillut ja siinäkin värit säilyivät ihanasti. Hiekan täytyy kuitenkin olla ehdottoman kuivaa ja kuivaus kannattaa toteuttaa vaikkapa kylppärin lattialämmön päällä.

Mahdollisimman kuiva ja pimeä paikka olisi varmasti ihan paras kuivakukkien kuivatukseen, mutta nyt saa meidän kuivahko kasvihuone ajaa asiansa. En halua tuoda kukkia vielä sisälle, sillä niistä kuitenkin tippuu siemeniä vaikka ne hyvissä ajoin keräsinkin. Ainakin muutaman päivän kuivuneista unikon sienenkodista rapisi jo siemenöisiä kasvihuoneen lattialle. Ajattelin ravistella kimput ennen sisälle tuontia, jotta siemeniä ei sitten olisi sisällä joka paikassa.

Siemenet talteen samalla vaivalla

Nyt eletään myös jälleen niitä aikoja, kun pitäisi päättää mitä siemeniä sitä keräisi kevät-talven perinteistä arvontaa varten. Olen tainnut jo joskus arpoa näitä kasvimaan punaisia unikoita, mutta toisaalta arpaonnihan suosii vain harvoja, joten ehkä nämä voisivatkin olla ainakin yksi osa voittajille lähetettävästä siemensetistä. Myös vaaleanpunaiset pioniunikot ovat ihastuttaneet monia teistä.

Ei vaan nyt lähdenkin keräämään pudokkaat omenapuiden alustoilta ja kuumennan ne joko soseeksi tai lohkoiksi pakkaseen. Jos lohkojen rakenne ja maku säilyisi niin olisihan se mukavaa tehdä omenapiirakkaa talvellakin. Oletko sinä pakastanut omenaa lohkoina?

Julkaistu 13.8.2023

Avainsanat kuivakukat

pioni sanoo:

22.8.2023 10:41

Mulla on sama tunne, jos puutarhasta kerään leikkoja tai kuivatukseen jotain.
Mutta nyt kun Pink Annabellessä on n. 10 kukkaa, ehkä jonkin raaskisi leikata sisälle talven iloksi:)

Vastaa
- Minna Räisänen sanoo:
  
  22.8.2023 17:50
  
  Nuo ilmakuivatut hortensiat eivät harmikseni onnistuneet, ovat ihan rumia🙈 Täytyy napata kyllä siihen kissanhiekkaan kokeeksi ainakin vielä yksi kukka. Voi kun saisi aikaiseksi hakea säkin oikein ohutta hiekkaa niin siinä ainakin onnistuisivat… Joskus vaan joku pikku juttu tuntuu niin vaikealta saada aikaiseksi😅
  
  Vastaa

Vastaa Peruuta vastaus

Lähetä kommentti Peruuta vastaus

Mama's garden

Puutarhanhoitoa Mamman puutarhassa ja intoilua kaikesta vihreästä. Häärään täällä Ib vyöhykkeellä, tonttimme koko on reilut 5000 m2, josta vajaa puolet on luonnontilaista kalliota.