Kesä ruukuissa — kulukuri jatkuu

Ihan mieletön himo olisi jo päästä ruukkuihin käsiksi. Ihan vielä ei kuitenkaan ole aika raahata niitä kellarista, joten tyydytys täytyy hakea suunnittelemalla tulevan kesän istutuksia. Aamullinen vierailu kellarissa antoi toivoa siitä, että talvehtiminen sujuisi tänä vuonna paljon paremmin kuin edellisenä. Mikään yksittäinen kasvi ei nyt kärsi suurista homekasvustoista ja lähes kaikki itselle tärkeät kasvit näyttäisivät selviävän. Suklaakosmoksesta ei vielä voi ihan varmaksi sanoa mutta se näyttää aika huonolta. Harmi ettei minulla ole oikein ollut onnea sen talvettamisessa. Yhden kerran olen vain onnistunut. Silloin toisen kesän kasvu oli jotakin aivan käsittämättömän upeaa joten edelleen jaksan yrittää, josko vielä joskus löytyisi tapa millä kasvi talvehtisi ongelmitta.

Ruukkuihin paljon vanhaa, ehkä ripaus uuttakin

Kuten jo kerroinkin niin paljon tulee ensi kesänä ruukkuihin samoja kasveja, kuin mitä edellisenäkin. Kulukuri on pitänyt ja uusia kasveja on tällä hetkellä tulossa vain mahdollisesti toteutuvien yhteistyökuvioiden tiimoilta. Lisäksi aion jakaa vanhoja kasvustoja. Mehitähdistä saan kivan alustan syksyn alesta hommattujen verililjapuiden juurelle. Mehitähdet lisääntyvät huimalla nopeudella ravinteikkaassa mullassa ja kattavat varmasti kesän aikana koko multapinnan. Syksyllä saattavat jo hieman rönsyillä ruukun reunojen ylikin jolloin vaikutelma on entistä täyteläisempi.

Etualan pyöreä ruukku on kasvanut täyteen yhdessä kasvukaudessa.

Jotakin uuttakin voisi kulukurista huolimatta hankkia. Jos löydän mielenkiintoisia verenpisaroita voisin satsata yhteen sellaiseen. Tuo Eija’s gardenissa kuvattu oranssikukkainen olisi herkullinen.

Verililjapuiden kaveriksi sopisi jotakin oranssia kuten tämä verenpisara.

Talon vierustalla kivikossa kasvava mehitähtimätäs näyttää jännän väriseltä. Tuo sopisi hienosti yhteen limen värisen tarhakeijunkukan ’Lemon Chiffon’ ja matalan punasilmäisen tyräkin ’Baby Charm’ kanssa. Keijunkukka ja tyräkki omassa ruukussaan takana ja tätä ryöppyävä vadillinen etualalla… Näettekö tekin jo sen? Mikään ei voita tätä haaveilun ja suunnittelun ihanuutta. Paitsi tietysti sitten se kun pääsee oikeasti kasveihin käsiksi.

Tämä kivikossa kasvava mehitähti on jännän värinen. Sitä täytyy nostaa ruukkuun, mikäli on vielä talven jäljiltä voimissaan.

Varovaisesti valoon

Suurin osa vanhoista ruukuista säilyy ennallaan, vain pientä viilausta korkeintaan. Tuossa kolmen ruukun ryhmässä olisi tilaa yhdelle uudelle kasville, sillä kausikukkana saatu syklaamin mukula on mädäntynyt talven aikana. Muuten istutukset saavat jäädä entiselleen, sillä tein nuo vasta melko myöhään syksyllä ja kasvit eivät ehtineet oikein päästä täyteen kukoistukseensa. Varovainen täytyy vaan olla niiden siirtämisessä valoon. Ensin varjoisaan kasvihuoneeseeni ja sieltä ehkäpä sitten vielä harson kanssa paikoilleen, terassin viereiselle pikkupatiolle. Ruukkuistutuksille tuo keväinen aurinko ei tietysti ole niin ankara kuin jäisessä maassa olevien kasvien kohdalla. Ruukkujen multahan on sulaa joten ainakaan vedestä ei silloin tule pulaa. Silti kannattaa olla mieluummin ylivarovainen, kuin katua jälkeen päin kärventyneen kasvin kohtaloa.

Tämä ruukkuryhmä jatkaa toivottavasti lähes entisellään.

Mehikasvikokoelma on säilynyt talven yli hyvin. Vain muutama menetys ja niistäkin toista jäi vielä kaksi jäljelle, yhden poistuessa kompostin täytteeksi. Ne siirrän taas tuttuun tapaan terassin hyllylle. Myös vanhat pelargonit voivat hyvin, siis ne mitkä jäivät henkiin edellisestä talvestaan kellarissa. Se oli niille kamala koettelemus eivätkä ne siitä oikein yhdessä kesässä toipuneet. Vähän olisi mietinnässä taas niistä kokonaan luopuminen mutta mitä ihmettä tilalle?! Toinen hyllyllinen mehikasveja? Ei, sitten ne eivät enää mahtuisi kaikki talveksi hyvän kasvivaloni alle.

No vielähän tässä on aikaa mietiskellä. Kenties voisin kylvää siemenestä kokeeksi erilaisia sitruksia, vanhan greippini kaveriksi. Tai sitten keksin jotakin ihan muuta….

Tästä Pinterestiin haaveilemaan…

Julkaistu 11.3.2023

Saila sanoo:

11.3.2023 17:29

Niin kauniita ruukkuistutuksia! Toivottavasti se suklaakosmos kuitenkin sinnittelee. Ei ole helppoa talvettaa noita juuri ja juuri liian talvenarkoja. Itse en ole onnistunut niiden kanssa.

Vastaa
- Minna Räisänen sanoo:
  
  13.3.2023 17:01
  
  Tuo suklaakosmos on kyllä ollut haastava. Ensimmäisenä vuonna se selvisi kun talvehti samassa ruukussa mihin olin sen istuttanut keväällä. No sitten laitoin sen maahan ja kaksi seuraavaa talvea ei ole onnistunut. Ilmeisesti sen juuristo kärsii sitten siitä kaivamisesta. Vielä voisi kokeilla niin, että oikein isossa muoviruukussa istuttaisi maahan ja sitten vain nostaisi ruukun talveksi kellariin. Kaikkea kannattaa aina yrittää!
  
  Vastaa

Vastaa Peruuta vastaus

Lähetä kommentti Peruuta vastaus

Mama's garden

Puutarhanhoitoa Mamman puutarhassa ja intoilua kaikesta vihreästä. Häärään täällä Ib vyöhykkeellä, tonttimme koko on reilut 5000 m2, josta vajaa puolet on luonnontilaista kalliota.