Askartelua luonnonmateriaaleista-pienet sammalpallot

Niinpä sitä sitten päästiin taas marraskuuhun ja pimeää on piisannut. Marraskuu on ollut itselleni jo vuosia suuri askartelukuukausi. Puutarhatyöt on tehty ja on hyvää aikaa näperrellä kasvihuoneessa. Vielä on ollut niin lämmintäkin, että tänään jouduin ihan riisumaan päällystakin pois! Toivottavasti talvi ja liukkaat eivät ihan vielä tulisikaan kun jouluunkin on vielä jonkin matkaa…

Sammalpallot syntyvät kanaverkon päälle

Daaliapenkissä on jo sen rakentamisesta asti ollut tukinaruja varten kahdeksan paksua harjateräksen pätkää. Kesällä niiden päitä koristavat pienet saviruukut jotka toimittavat myös ötökkähotellien virkaa. Olen tunkenut ne täyteen heinää, jolloin pysyvätkin paremmin terästen päissä kiinni. Talveksi niitä ei henno jättää paikoilleen, sillä viimeistään lumilinko lennättäisi ruukut pois paikoiltaan ja ne menisivät rikki. Vaan jotain nuo tyhjät teräksen pätkät kaipasivat päihinsä myös näin talviseen aikaan.

Ensimmäinen sammalpallo syntyi nurmikolta pois poimimani jänisverkon palasen päälle ja kun mallasin palloa teräksen päähän, se näyttikin oikein kivalta. Daaliapenkissä on myös jo toista talvea tammenoksa, mihin olen ripustanut lampaanvillasta neulahuovuttamalla tekemiäni villapalloja. Jokin aika sitten päällystin auringossa haalistuneet vihreät pallot uudella kerroksella villaa ja tikuttelin vielä yhden uuden kirkkaan keltaisen pallon.

Verkon palasen koko oli 5×12 reikää ja sillä sai juuri sopivan kokoisia palloja.
Verkosta pyöritetään käsissä pallo ja terävät verkon osat taitetaan pallon sisälle.

Sammal kiinnitetään ompelulangalla

Mitään kuumaliimoja tms. en ole koskaan käyttänyt näissä sammalaskarteluissani vaan käytössäni on ollut jo vuosia sama iso saumurin ompelulankarulla. Sen sävy on niin lähellä sammaleen väriä, ettei sitä kunnolla erota pallosta vaikka sammal kuivahtaisikin. Olen jo pitkään yrittänyt katsella kirppareilta saman sävyn lankaa mutta varmaan täytyy pian kääntyä jonkin ompelutarvikeliikkeen puoleen asian tiimoilta. Vaan ainakin vielä tämän syksyn askarteluihin lankaa varmasti riittää mutta tulevaisuutta ajatellen olisi hyvä olla jo uusi rulla varastossa.

Sammal tiivistyy ja pysyy hyvin verkkopallon päällä ompelulangalla kierittelemällä.
Lopuksi tein palloihin reiät pikkusipulien istutuksessakin käyttämälläni tylppäpäisellä kivikiilalla.

Ehdin vielä juuri ja juuri kuvaamaan valmiit sammalpallot paikoilleen asetettuina ennen pimeän laskeutumista. Alueelle on vielä suunnitteilla ohuemmasta harjateräksestä taivutettu ja sammaleella päällystetty kuusi. Ja olisihan se ihana jos kuusen juurelle saisi tehtyä muutaman vähän isommankin sammalpallon. Katsotaan saanko nuo vielä aikaiseksi ennen pakkasia. En kuitenkaan kiirehdi, sillä näinkin tuo alue on jo oikein mukavan näköinen. Multapintaa peittävät havunoksat ovat myös kiva yksityiskohta ja antavat suojaa niiden alle istutetuille tulppaanin sipuleille.

Vaan nyt nauttimaan takan äärelle uusimmasta kirjastani. Mitäpä muutakaan kuin jälleen kerran taattua Lucinda Riley:n laatukirjallisuutta. Jokainen hänen kirjoistaan on kietonut minut kerrontaansa ja odotan aina innolla saavani kirjan käsiini. Ja nimenomaan ihan oikean kirjan jonka sivuja voi käännellä muutenkin kuin kosketusnäyttöä hipaisemalla. Olen ehkä hieman vanhanaikainen mutta äänikirjat tai laitteelta lukeminen eivät vain tunnu samalta kuin oikea kirja.

Rauhallista marraskuuta kaikille lukijoilleni!

  1. Ihania sammalpalloja. Isompiakin katselisin taatusti mielelläni. Löydät varmaan sammaleet omalta tontiltasi?
    Rileyn kirjojen tarinoihin uppoaa tehokkaasti. Sisarsarjasta viimeinenkin on jo luettu. Minäkin valitsen mieluummin perinteisen kirjan. Se on erinomainen formaatti, johon tulee tutustuttua edestä ja takaa jo ennen itse tarinaan uppoutumista. Juuri eilen kannoin kirjastosta kassillisen luettavaa ja hain postista pari tilattua kirjaa. Talvikauden parhaita puolia on se, että lukemiselle on enemmän aikaa. Kesällä puutarha houkuttelee enemmän.
    Mukavaa isänpäiväviikonloppua perheellenne!

    • Kyllä, enää ei tarvitse isän metsistä käydä hakemassa kun on tuo oma lehto ja ihan talon ympäriltäkin löytyy jos hennoo vaan ottaa. En koskaan kyllä ota isoja paloja vaan tupsun sieltä toisen täältä. Ehtivät sitten nopeasti kasvaa umpeen eikä keruuta edes huomaa.
      Tuo on niin totta, eipä tule kesällä luettua ollenkaan niin paljon kuin talvella. Samoin sinne rauhallista isänpäivää💙

    • Onhan ne💚 Kaikki luonnonmateriaalit on niin ihania askarteluihin, en oikein osaa enää muita käyttääkään. No ei tuota verkkoa ehkä voi luonnonmateriaaliksi kutsua mutta tässä tapauksessa ei sanomalehti olisi antanut riittävää tukea. Nyt pallot on tosi tiukasti terästen päissä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Lähetä kommentti

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 25 €
Tilaa nyt