Lehtikaali

Lehtikaali on yksi kasvimaan terveyspommeista. Se on kokenut viime vuosina uuden nousun todelliseksi vihreäksi hitiksi. Monet ovat ihastuneet myös kasvin koristeelliseen ulkomuotoon, ja lehtikaali onkin hyvä valinta myös koristepuutarhaan. Lisäksi kasvi on helppo viljeltävä, ja tuottaa satoa aina pakkasiin saakka.

Lehtikaalin kasvatus

Lehtikaalin voi kylvää Etelä-Suomessa suoraan avomaallekin, mutta lyhyt taimikasvatus jouduttaa satoa. Sopiva kylvöaika esikasvatettaville taimille on huhtikuun lopulla, jolloin taimet eivät ennätä venähtää liian pitkiksi ennen istutusta. Lehtikaali kasvaa kesän mittaan kookkaaksi, joten jätä taimiväliksi noin puoli metriä ja riviväliksi hieman enemmän.

Lehtikaali on yleensä terve kasvi ja saa muita kaaleja harvemmin tauteja. Sen sijaan tuholaiset, erityisesti kirpat, rouskuttavat sitä mielellään. Tuhoja voi ehkäistä peittämällä kasvuston alkukesän ajaksi harsolla.

’Dwarf green curled’ on yksi yleisimmistä vihreistä lajikkeista.

Lehtikaalin kylvö ja istutus

Kylvä siemenet esikasvatukseen sisälle huhtikuun lopulla. Etelä-Suomessa voit kokeilla myös suorakylvöä toukokuussa.
Istuta esikasvatetut taimet ulos touko-kesäkuun vaihteessa. Karaise taimia muutamana päivänä ennen ulos istutusta.
Peitä kasvusto harsolla juhannukseen asti. Näin vältät tuholaisten pahimmat vioitukset. Harso myös suojaa lehtiä auringon porotukselta.
Kasvupaikka saa olla ravinteikas. Vältä kuitenkin runsasta typpilannoitusta, sillä se kerryttää lehtiin nitraattia.
Kastele lehtikaalia runsaasti ja tasaisin väliajoin. Kata maan pinta, niin hidastat kosteuden haihtumista.

Istuta esikasvatetut lehtikaalin taimet ulos touko-kesäkuun vaihteessa. Jos toukokuu on lämmin, voit istuttaa aiemminkin. Varaudu suojaamaan taimet hallaharsolla, jos kesän tulo ottaa takapakkia.

Korjaa satoa vähitellen

Nuoret lehdet voi käyttää sellaisenaan, kun lehtiruoti on vielä pehmeä. Kauden edetessä lehtiruodit alkavat muuttua kovemmiksi, jolloin ne voi poistaa.
Kerää satoa alimmista ja ulommista lehdistä alkaen.
Lehtikaalin maku voimistuu syksyä kohden. Pieni pakkanen taittaa mausta terävimmän kärjen, ja monen mielestä pakkasen puraisema lehtikaali onkin kaikkein maukkain.
Kasvi sietää pakkasta hyvin, ja satoa voi kerätä jopa lumen alta. Jäätyneet lehdet eivät kuitenkaan kestä sadonkorjuun jälkeistä varastointia kovin hyvin. Jänikset saattavat kiinnostua kasvimaalle jätetystä lehtikaalista.