Kolumni

Kukkia piispoille

KOLUMNI 8–9/2025

Niin sanottu hyödyn aika sijoittuu Ruotsin ja Suomen yhteisessä historiassa 1700-luvulle. Silloin korostettiin taloudellista menestystä, uuden tiedon hyödyntämistä ja omavaraisuutta. Tavoitteet näkyivät Turun Akatemiassa harjoitetuissa luonnontieteissä. Suomessakin yritettiin kasvattaa silkkiäispuita ja muita eksoottisia kasveja. Hyödyn ajasta puhuttaessa muistetaan aina mainita Carl von Linnén oppilas Pehr Kalm (1716–1779), mutta hänelläkin oli Turussa edeltäjänsä, opettajansa ja kollegansa.

Johan Browallius (1707–1755), joka viimeisinä vuosinaan toimi Turun piispana, nimitettiin fysiikan ja kasvitieteen professoriksi 1737. Linné ja Browallius tutustuivat ja ystävystyivät retkeillessään Ruotsin Taalainmaalla vuonna 1734. Browallius opiskeli latinaa, kreikkaa ja teologiaa, mutta Linné tartutti häneen innostuksen luonnon tutkimiseen. Browallius oli edistyksellinen tutkija ja pidetty opettaja. Hän jopa opetteli suomea, mikä ei suinkaan ollut niissä piireissä tavallista tuohon aikaan. Browallius puolusti Linnén ”seksuaalisysteemiä”, joka perustuu kasvien suvulliseen lisääntymiseen, heteisiin, emeihin ja niiden tehtäviin. Ajatus kasvien ”seksistä” ja sen tuomat mielleyhtymät olivat liikaa joillekin – mikä tietenkin kertoo enemmän heistä kuin itse asiasta. Vuonna 1737 Browallius julkaisi kaksi ruotsinkielistä kirjoitusta, joissa hän käsitteli luonnontieteen opetuksen järjestämistä kymnaaseissa eli lukioissa ja yliopistoissa. Linné piti hänen ajatuksiaan niin ansiokkaina, että käänsi tekstit latinaksi ja julkaisi ne Hollannissa.

Suomessakin yritettiin kasvattaa silkkiäispuita ja muita eksoottisia kasveja.

Myöhemmin Linné kunnioitti Browalliusta antamalla Väli-Amerikasta löytyneelle, koisokasveihin (Solanaceae) kuuluvalle kasvisuvulle nimen Browallia. Me tunnemme suvun paremmin nimellä piispankukat. Linnén ja Browalliuksen välisestä kirjeenvaihdosta on säilynyt suuri osa. Browallius lopetti 20. maaliskuuta kuolinvuonnaan 1755 päivätyn kirjeen näin: ”Jag är oföränderligen till hierta och sinne Min käraste Brors Trognaste tienare” eli ”olen horjumatta sydämessäni ja sielussani rakkaimman veljeni uskollisin palvelija”.

Hyödyn aikakauden tavoitteet korostuivat Carl Fredrik Mennanderin (1712–1786) työssä. Hän oli Browalliuksen seuraaja sekä professorina että Turun piispana. Samoin kuin edeltäjänsä, Mennander innostui luonnontieteistä Turussa 1732 tapaamansa Linnén vaikutuksesta ja nautti tämän opetuksesta Uppsalassa pari seuraavaa vuotta. Hän korosti, että tieteen tärkeimpiä tehtäviä oli tuottaa ”välitöntä hyötyä valtion hyvinvoinnille”. Toisaalta hän oli kiinnostunut kasvien elintoiminnoista, joita monet hänen ohjaamistaan väitöskirjoista käsittelivät. Vaikka sekä Browallius että Mennander siirtyivät luonnontieteen parista hoitelemaan piispan hommia, he eivät menettäneet kiinnostustaan luontoon ja sen tutkimiseen Turun Akatemiassa. Browallius valmisteli vielä vähän ennen kuolemaansa luetteloa Akatemian museon kokoelmista ja piispa Mennander oli edelleen Akatemian varakansleri.

– Johannes Enroth

Kolumnisti on eläkkeellä oleva kasvitieteilijä ja sammaltutkija Helsingistä. Hän kertoo kasvimaailman ilmiöiden taustoista.