Kolumni

Kukkia, lintuja ja lepakoita

KOLUMNI 5/2025

Planeetaltamme on toistaiseksi löydetty vähän alle 400 000 kasvilajia, ja joka vuosi löytyy noin 2000 lisää. Keskimäärin siis viisi tai kuusi ennestään tuntematonta lajia lisää joka päivä, viikonloput mukaan lukien. Siemenkasveja on reilusti yli 350 000 lajia, melkein kaikki kukkakasveja eli koppisiemenisiä; paljassiemenisiä on alle tuhat lajia. Kun vielä totean, että uusimpien arvioiden mukaan kukkakasveista noin 90 prosenttia on eläinpölytteisiä, päästään eroon tilastoista ja tämänkertaisen asian ytimeen.

Hyönteisten keskeinen merkitys pölyttäjinä lienee kaikille tuttua. Hyönteisiä oli kosolti jo kukkakasvien vallatessa maailmaa liitukaudella yli sata miljoonaa vuotta sitten. Myöhemmin jotkut kasvit huomasivat, että pölytyksen voisivat hoitaa paljon isommatkin eläimet, etenkin lentävät. Se vaatii kuitenkin panostusta: pörriäisen houkuttelee pienikin kukka ja vähäinen määrä siitepölyä tai mettä, mutta lintu tai lepakko tarvitsee paljon komeamman kukan ja enemmän ravintoa kiinnostuakseen. Linnut ja lepakot ovat erityisesti tropiikissa tehokkaita pölyttäjiä, koska niitä on siellä vuoden ympäri paljon ja ne pystyvät siirtymään kukasta toiseen nopeasti.

Kukat ja linnut ovat selvästikin löytäneet toisensa.

Noin kahden tuhannen lintulajin tiedetään pölyttävän kukkia. Lintujen hajuaisti on heikko, joten kukkien pitää olla isoja ja ennen kaikkea värikkäitä. Värinäkö on linnuilla meitä parempi, ja ne näkevät myös esimerkiksi UV-valoa. Tärkeimpiä lintupölyttäjiä ovat kolibrit, jotka pörräävät kukkien äärellä kuin piskuiset helikopterit. Pienimmät niistä painavat pari grammaa ja suurimmatkin vain parikymmentä, mutta ne tarvitsevat paljon mettä ja energiaa, koska niiden sydän läpättää yli tuhat lyöntiä minuutissa ja siivet väpättävät 70 kertaa sekunnissa. Kolibrit hoitavat pölytystä Amerikkojen puolella, muualla tropiikissa vastuulintuihin kuuluvat medestäjät.

Medestäjillä on pitkä, tahmea kieli ja alaspäin käyrä nokka, joka sopii pölytettävien kukkien kapeisiin torviin. Australian ja Uuden-Seelannin seuduilla on omat pölyttäjälintunsa, mesikot. Ne keräävät mettä kielensä harjamaisella kärjellä. Kukat ja linnut ovat selvästikin löytäneet toisensa useaan otteeseen eri puolilla maapalloa.

Suomen lepakot, joita on kuutisen lajia, suhahtelevat kesäöisin hyönteisten perässä. Ne eivät ymmärrä kukkien pölyttämisestä höykäsen pöläystä. Tropiikissakin lepakot hoitavat pölytyshommansa yövuorossa, ja siksi niitä kiinnostavat kukat ovat vaaleat ja tuoksuvat, tai pikemminkin haisevat, pimeän aikaan. Lepakot pölyttävät yli 500 kasvilajin kukkia, joukossa sellaisia kuin banaanit (Musa), mangot (Mangifera) ja agaavet (Agave). Lepakoilla on siis huikeasti taloudellistakin merkitystä. Ecuadorissa elelee hiiren kokoinen lepakkolaji hännätönleikko (Anoura fistulata), jonka kieli on puolitoista kertaa sen ruumiin mittainen, noin 8,5-senttinen. Sillä on hyvä lutkuttaa mettä isojen, kapean kellomaisten kukkien pohjalta. Lepakot löytävät kukkiin sekä hajuaistinsa, näkönsä että kuulonsa avulla, ja kellomaiset kukat heijastavat lepakkojen lähettämiä ääniaaltoja tehokkaasti.

– Johannes Enroth

Kolumnisti on eläkkeellä oleva kasvitieteilijä ja sammaltutkija Helsingistä. Hän kertoo kasvimaailman ilmiöiden taustoista.