Karviainen

Karviaisten kultakausi oli Suomessa 1900-luvun vaihteessa jolloin meillä kasvatettiin yli 100 lajiketta. Nykyisen saatavilla on vain muutamaa erilaista karviaista. Syynä tuhoisaan lajikekatoon on karviaishärmä, joka levisi aikoinaan Amerikasta Eurooppaan.

Karviaisten kasvatus

Karviaisia on helppo kasvattaa, mutta viljelijää uhkaa muutama kiusallinen ötökkä. Nimittäin karviaispistiäisen toukat elävät mieluiten juuri karviaisilla (ja punaherukoilla). Toukat rouskuttavat lehtiä aluksi salaa pensaan sisäosissa ja tuhon huomaa yleensä vasta sitten, kun pensas on lähes lehdetön. Toukkia voi torjua suihkuttamalla versoja runsaalla vesisuihkulla.

Karviaiset pärjäävät monenlaisilla mailla, mutta kasvupaikan valoisuus on tärkeää.

Karviaislajikkeita

Tutuimmat ja puutarhamyymälöistä saatavilla olevat lajikkeet ovat ’Lepaan Punainen’ ja ’Hinnonmäen keltainen’. Nämä satoisat, terveet ja kestävät karviaiset ovat eniten viljeltyjä lajikkeita Suomessa.

Perinnelajikkeeksi ovat muodostuneet myös vaaleanvihreä ’Hankkijan Herkku’ sekä pienimarjainen ja satoisa vuoristokarviainen ’Houghton’. Vanhoista puutarhoista voi löytyä vielä pienimarjaista maatiaislajiketta nimeltä ’Pellervo’.

Karviaisen lajikevalikoima on kapea. Kuvassa perinteinen ’Lepaan Punainen’.
Hinnonmäen keltainen on toinen perinteisistä karviaislajikkeista.
Vanhoista pihapiireistä voi löytyä marja-aarteita. Tämä vanhaa perua oleva oranssinkeltainen karviainen on erityisen makea.

Kiinnostuitko?

Tilaa Kotipuutarha-lehti nyt tutustumishintaan.
Saat seuraavat 4 lehteä vain 29 €!

Tilaa nyt

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 29 €
Tilaa nyt