Kolumni

Karhunsammalpalvelus

KOLUMNI 10/2025

Suomen 900 sammallajia eivät voi olla väärässä. Hyvä niiden on täällä olla, viileässä ja suhteellisen kosteassa ilmastossa. Maaperäkin on useimmille sammalille parahultaisen hapanta – juuri niille, joita Suomessa on runsaimmin ja laajalti. Jos sammalilta kysyttäisiin, vielä ihan pikkuisen kivempaa olisi ehkä jossain mereisemmässä ilmastossa – Islannissa, Norjassa tai vaikkapa Japanissa.

Siitä huolimatta sammalia voi kasvattaa Suomessa yhtä hyvin kuin Japanissa, jonka sammalpuutarhat ovat maailmankuuluja. Ennen kuin alkaa kasvattaa sammalia, on hyvä tietää jotain niiden biologiasta. Käytännössä kasvatettaviksi soveltuvat vain lehtisammalet, koska kosteissa paikoissa viihtyvät maksasammalet helposti kuolevat kuivahtaessaan.

Suomen maaperä on useimmille sammalille parahultaisen hapanta

Lehtisammalten olennaisimmat fysiologiset erot putkilokasveista liittyvät vesitalou-
teen. Juurettomina kasveina sammalet eivät pysty tehokkaasti ottamaan vettä eivätkä myöskään säätelemään sen haihtumista, koska niissä ei ole ilmarakoja, joita sulkea ja avata tarpeen mukaan. Mutta ei hätää, sammalet ovat ratkaisseet ongelman karvalakkipohjalta ja turvautuvat joukkovoimaan. Monet niistä kasvavat tiiviinä mattoina tai tyynyinä, jotka sitovat hyvin vettä, erityisesti jos versoilla on paljon nukkamaista juurtumahapsistoa, kuten kangaskynsisammalella (Dicranum polysetum) ja suonihuopasammalella (Aulacomnium palustre). Lisäksi monet lehtisammalet kestävät kuivuutta ja muita vaikeuksia hyvin. Ne voivat näyttää lähes kuolleilta, mutta virkoavat, kun olot taas paranevat. Ennätys tulee Etelämantereelta: yli 1500 vuotta paksun jään alla ollut sammal alkoi laboratoriossa kasvaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Toisaalta, eihän mitään ollut tapahtunutkaan puoleentoista vuosituhanteen…

Suomessa ei ole sammalpuutarhaperinteitä, mutta monet onnistuneet kokeilut ovat osoittaneet, että se ei johdu ilmastosta, muista ympäristötekijöistä tai sammallajistosta. Japanin sammalpuutarhoissa käytetään sekä meille eksoottisia että Suomessa yleisiä lajeja, kuten karhunsammalia (Polytrichum spp.). Vaikka kasvatettavaksi sopivat oikeastaan kaikki yleiset lajit, uskallan sekä käytännöllisistä että esteettisistä syistä suositella aloittelijalle kangaskarhunsammalta (P. juniperinum) ja korpikarhunsammalta (P. commune). Ne ovat helppoja ja vaatimattomia ja niissä on usein kauniita itiöpesäkkeitä karvaisine huntuineen.

Karhunsammalilla on maassa suikertava maavarsi, ja niitä voi joko siirtää kasvatuspaikalle yhtenäisinä mattoina tai istuttaa versot yksitellen muutaman sentin päähän toisistaan. Jälkimmäisellä tavalla yhtenäisen peitteen muodostuminen kestää muutaman vuoden, mutta mitä sitten? Sammal saa otteen alustastaan ja uudesta ympäristöstään, kunhan ne siirtämisen tai istuttamisen jälkeen saavat tarpeeksi vettä. Lannoitteita ei tarvita. Hoidoksi riittää karikkeen siivoaminen vaikkapa kevyesti harjaamalla. Voit unohtaa joissakin kasvatusohjeissa mainitut piimän ja oluen – ei sammal niitä tarvitse.

– Johannes Enroth

Kolumnisti on eläkkeellä oleva kasvitieteilijä ja sammaltutkija Helsingistä. Hän kertoo kasvimaailman ilmiöiden taustoista.