Kolumni

Annetaan puiden olla

KOLUMNI 2/2025

Vanhojen metsien merkitystä luonnon monimuotoisuudelle ei voi korostaa liikaa. Me elämme pohjoisella havumetsävyöhykkeellä, jossa keskeisiä elonkirjon ylläpitäjiä ovat kymmenien tai satojen vuosien ikäiset senioripuut. Eikä ainoastaan metsissä, vaan yhtä hyvin rakennetuissa ympäristöissä – katuvarsilla, pihoilla ja puutarhoissa. Kaikkialla, missä on tai olisi tilaa puille.

Katsotaanpa puutarhaa kotia tai ravintoa etsivien luonnonlajien silmin ja tuntosarvin. Mitä puutarha tarjoaa muille kuin sinne istutetuille lajeille, ja voiko siihen luottaa, asettua taloksi ilman häädön uhkaa heti seuraavana vuonna? Puuton aukea tarjoaa aika vähän mahdollisuuksia; se on ajallisesti ja elinympäristönä litteä, kaksiulotteinen. Huolella trimmattu nurmikenttä voi miellyttää ihmissilmää, mutta on luonnon kannalta lähestulkoon aavikko. Se ei keskustele rakentavasti luonnon kanssa, se puhuu eri kieltä.

Puutarhan ei tarvitse olla metsä, mutta puut tuovat metsämäistä pysyvyyttä ja moniulotteisuutta, joita luonto arvostaa. Pysyvyys on tarpeeksi hidasta muutosta, turvallista samankaltaisuutta vuosien ja vuosikymmenten vieriessä. Moniulotteisuus tarkoittaa puutarhan tarjoamia elinympäristöjä eliöille maaperän mikro-organismeista nisäkkäisiin ja lintuihin asti, aina metrien syvyydestä maan alta kymmenien metrien korkeuteen puiden latvojen tasolle.

Mitä enemmän puulajeja metsässä on, sitä parempi.

Kovien sateiden jälkeen puut imevät maasta vettä ja haihduttavat sitä. Samalla ne viilentävät ympäristöä, koska haihdutus kuluttaa lämpöä. Lehtipuut ovat erityisen hyviä haihduttajia. Kun lehdet syksyllä varisevat maahan, niistä tulee monien eläinten ja sienten ravintoa. Maaperää ilmavana pitävät kastemadot ja muut lierot vetävät lehtiä hitaasti käytäviinsä, syövät ja muuttavat ne mullaksi. YouTubesta löytyy useita nopeutettuja videoita lierojen touhuista.

Monimuotoisuuden ja ilmaston kannalta on olemassa vain hyviä ja parempia puita. Havupuut kasvavat hitaammin kuin lehtipuut, mutta pitkäikäisempinä varastoivat yhteyttämäänsä hiiltä kauemmin. Metsän hakkaamista paljon parempi vaihtoehto on antaa sen elää, ikääntyneiden puiden kuolla ja lahota ja uusien puiden kasvaa vanhempien suojassa. Mitä enemmän puulajeja metsässä on, sitä parempi. Monet sienet, jäkälät, sammalet tai selkärangattomat eläimet eivät suinkaan viihdy missä tahansa lahopuussa, vaan puulajilla ja lahoasteella on suuri merkitys. Tiesitkö, että lahoavilla lehtikuusilla kasvavasta käävästä on löytynyt lupaava lääke koronavirusta vastaan?

Muun hyvän lisäksi puut omalla sopeutumiskyvyllään puskuroivat luontoa ympäristön muutoksia vastaan. Samaan lajiin kuuluvat, hyvin laajoillekin alueille levinneet tuulipölytteiset puut, muodostavat lisääntymisverkoston. Siitepöly kulkeutuu satojen kilometrien päähän emokasvista. Kun ranskalainen ja suomalainen koivu risteytyvät, syntyy uusia ominaisuuksia, aiemmin piilossa ollutta monimuotoisuutta. Tätä meidän puumme ovat tehneet jo miljoonia vuosia, jääkausienkin yli.

– Johannes Enroth

Kolumnisti on eläkkeellä oleva kasvitieteilijä ja sammaltutkija Helsingistä. Hän kertoo kasvimaailman ilmiöiden taustoista.