Blogi Somepuutarhuri Johanna Rönnlöf

Lämpöpenkistä salaattia huhtikuussa?

Ennen vanhaan lämpöpenkit olivat olennainen osa taimien ja varhaisvihannesten tuotantoa. Kotieläinten myötä unohtunut lämpöpenkki on hyödyllinen nykyäänkin jos vain tuoretta lantaa on saatavilla.

Koko lämpöpenkin konsepti on kuitenkin sen verran itsellekin vieras, että penkin toimintaa on tässä kaiken muun elämän ohella otettu vähitellen haltuun ja postauksia aiheesta on kertynyt jo useampi.

Tässä postauksessa kaivetaan syksyllä lämpöpenkin pohja ja postauksesta löydät myös vanhasta Frans Salosen kirjasta kopioidut ohjeet penkin rakentamiseen. Seuraavassa postauksessa puolestaan rakennetaan talvipakkasilla penkin kehikko.

Tänä vuonna mun oli tarkoitus olla lämpöpenkin kanssa ajoissa asialla. Tarkoitus oli saada salaattia huhtikuussa, mutta taas olin tehnyt mokan. En ollut eristänyt penkin pohjaa syksyllä. Niinpä siellä oli maaliskuussa paksuhko jääkerros.

Lämpöpenkissä yksi kantava idea on, että se olisi kaivettu sen verran maan sisään, että pohja ei jäätyisi talvella. Syksyllä pohja siis peitetään esim. oljella tai vaikkapa styroksilla tms. Kevättalvella kun lantapatteria aletaan kasaamaan poistetaan eriste. Tarkoitus on, että maa eristeen alla olisi siis sulaa ja sen päälle sitten rakennettaisiin kuumentuva lantapatteri.

Tänä vuonna kevät oli aikaisessa ja odottelin hetken josko jää sulaisi penkin pohjalta, mutta lopulta päädyin laittamaan pohjalle styroksia ja siihen päälle ekan satsin heinän ja oljen sekaista melko tuoretta hevosenlantaa.

Tässä vaiheessa hommaan tuli parin viikon tauko. Lämpötila penkissä oli 10 asteessa, eli aika viileä.

Palaminen ei ollut lähtenyt yhden kärryllisen voimalla vielä käyntiin vaikka kaadoin joukkoon noin pari litraa pissaakin jouduttamaan prosessia. 2 viikon kuluttua siis hain toisen kärryllisen lantaa ja tuo lanta olikin jo ihan höyryävää. Lämpöpenkissä pitäisi olla ladottuna kerroksittain lantaa ja heinää tai olkea, joten hain myös kolme 75 litran jätesäkkiä vanhaa hevosten heinää.

Laitoin kuplamuovista väliaikaisen kannen penkin päälle ja tihrustin muovin läpi, että lämpö alkoi kivasti kohota +20 asteeseen.

Nyt onkin luvattu muutama lämmin päivä ja sen jälkeen taas yöpakkasia ja jopa lunta, joten on tosi hyvä juttu jos lämpöpenkin palaminen pääsee sitä ennen hyvään vauhtiin.

Tarkoituksena mulla on kylvää nyt salaattia sisätiloihin ja siirtää taimet sitten penkkiin kun lämpötila alkaa tasaantua. Silloin laitan lantapatterin päälle n. 10 cm multaa ja siihen sitten pääsee istuttamaan ja kylvämään.

Vaikka mun lämpölavahommat ei oo kertaakaan vielä menneet täysin putkeen, niin sanoisin silti, että nämä oppirahavuodet on olleet sekä opettavaisia että hyödyllisiä. Lämpölavasta kun tulee lopulta tosi mehevää maanparannusainetta.

Kokonaisuudessaan lämpölava on mun mielestä nerokas keksintö. Ensin saadaan aikaista satoa sekä lämpöä vaativille tomaatin ja kurkun taimille hyvä esikasvatuspaikka, myöhemmin esim. kurpitsalle ravinteikas kasvupaikka kesäksi ja lopulta sitä mustaa kultaa. Mikä voisi enää olla parempaa?

Ainut tietysti, että harvalla on mahdollisuus saada jostain tuoretta lantaa ja olkea tai heinää. Mutta te kenellä tämmönen mahdollisuus suinkin on, niin suosittelen! Tämän hommanhan voi hoitaa myös pedantisti ja pilkulleen alusta asti ja päästä silloin suoraan maaliin ilman sekoiluja. Siksipä toivonkin, että näistä mun postauksista on jotain apua. Ehkä ne vähän selventää tätä lämpöpenkkiasiaa. Tai sitten ei :D

Oli miten oli, kevät on täällä. Eilen kuulin kurkien äänet ensimmäistä kertaa, mustarastas herättää aamuisin, sepelkyyhky kujertaa ja peipot laulavat <3 Niin ihanaa!