Blogi Somepuutarhuri Johanna Rönnlöf

DIY Lavaviljely

Lämpöpenkin tai lämpölavan rakentaminen – eli kuinka kauan kestää kaivaa kuoppa

Kaikki lähti Frans Salosen vuonna 1941 julkaisemasta ”Meidän puutarhan työt” -kirjasta, jossa esitellään mm. lämpölavojen ja kylmälavojen hyödyntämistä kasvimaalla. Lämpöpenkki, tai lämpölava on tuoreen palavan lannan avulla aikaisin keväällä lämpenevä kohotettu kasvupaikka, joka on yleensä rajattu reunoiltaan lavakauluksilla, laudoilla, tai olkipaaleilla ja päällä on lasinen tai muovinen kansi. Reunat eristetään perinteisesti olkipaaleilla ja nykyään hommaan voi käyttää myös lavan ympäri sidottuja eristelevyjä.

Nettiä selaillessani huomasin, että vanha kunnon lämpöpenkki näyttää lähes unohtuneen suomalaisilta harrastajilta, mutta Ruotsissa, missä varhaisen sadon kasvattaminen on ollut iso juttu jo pitkään, ovat myös lämpöpenkit ja lämpölavat ilmeisesti olleet pieni trendi jo useamman vuoden.

Sen sijaan kohopenkit näyttävät olevan meillä enemmän suosiossa ja veikkaan, että syy tähän on ihan siinä, että lämpöpenkin vaatimaa tuoretta lantaa on nykyään harvemmin saatavilla suoraan omalta tontilta.

Kohopenkin puolestaan voi rakentaa risuista ja muusta puutarhasta kertyvästä kasvimateriaalista, sekä palaneesta lannasta tai kompostista, mutta sanotaan, että puolestaan lämpöpenkkiin tai lämpölavaan käytettävä lanta saisi olla korkeintaan 2 kuukautta vanhaa hyvän palamisen varmistamiseksi.

Nettiä selatessa ihan hämmennyin, sillä nämä käsitteet näyttivät menevän iloisesti sekaisin, tai ainakaan termit eivät ole arkikäytössä kovin vakiintuneita. Kerrataan siis tässä mitä ainakin itse ymmärrän näillä nimillä tarkoitettavan ja korjatkaa toki jos oon mielestänne ihan hakoteillä.

Lämpöpenkki tai lämpölava – Tuoreella oljensekaisella hevosenlannalla lämpenevä lavarakennelma, joka valmistellaan jo syksyllä kaivamalla maahan eristettävä kuoppa. Helmikuussa kuoppaan kärrätään tuoretta lantaa ja olkea ja eristetään lava myös reunoiltaan. Maalistuun lopussa tai huhtikuussa penkki valmistellaan kylvöä tai istutusta varten lisäämällä multakerros päällimmäiseksi ja ennen kylvöä odotetaan, että mullan lämpötila laskee alle 30 asteeseen. Ruotsiksi näistä löytyy tietoa hakusanalla ”varmbänk”.

Lasagnepenkki – Pohjalle risuja, alimmaisiin kerroksiin lantaa ja loput tuoretta ruohosilppua ja muita puutarhan kompostoituvia aineksia kasataan kerroksiksi. Pinnan multakerrokseen kylvetään tai istutetaan taimet. Lasagnepenkin voi koota suoraan maan pinnalle, kaivaa osittain maan sisään, tai kasata lavakaulusten tai muun kehikon sisään. Tavoitteena on, että penkin sisällä ainekset alkavat kompostoitumaan ja tuottamaan jonkin verran lämpöä. Englanniksi löytyy tietoa hakusanoilla ”lasagne bed”. Muuten siis sama homma kuin lämpöpenkki, mutta lasagnepenkin voi tehdä myös keväällä tai kesällä ja siihen käytetään monipuolisemmin aineksia, kuin perinteiseen lannasta ja oljista rakennettuun lämpöpenkkiin.

Kohopenkki – ympäröivää maata korkeampi penkki, joka voi olla kasattu ihan pelkästä mullasta, reunustettu vaikkapa kivillä tms, mutta usein kohopenkki on tavallaan melko lähellä lasagnepenkkiä, eli pohjalle voi kasata saatavilla olevia aineksia, jotka saavat sitten kompostoitua ja maatua kaikessa rauhassa paikalleen.

Harjuviljely (hügelkultur) – Permakulttuuriin kuuluva kookkaaksi harjuksi muotoiltu penkki, jonka alimpaan kerrokseen voi piilottaa vaikkapa kokonaisia puunrunkoja.

Näitä eri nimityksiä pohtiessani päätin, että kun kohopenkit ja lasagnepenkit on tullut kokeiltua jo Helsingin kasvimaalla aikoinaan, niin nyt voisin koittaa ihan tätä ”Meidän puutarhan työt” kirjan ohjeilla rakennettavaa vanhanajan lämpölavaa. Tai jos totta puhutaan, niin ei se ratkaisu aivan näin helposti syntynyt. Kerronpa siis vähän tarkemmin miten tähän päädyttiin…

Aluksi jahkailin ikuisuuden ennen kuin uskalsin käydä kysymässä läheiseltä hevostallilta lantaa. Onneksi paikan emäntä ei ollut ollenkaan pelottava ja lupasi lantaa mielihyvin. Pois ajellessa en ollut uskoa todeksi tätä onnea! Vuosikausia oon haaveillut hevosenlantakasasta ja nyt se on vihdoin mahdollista! Ja tässä kohtaa on pakko lähettää lämmin halaus sinne jonnekin kaikille niille, jotka autottomina/ajokortittomina palsta- tai siirtolapuutarhaviljelijöinä vain haaveilee kakkakasoista, sillä tiedän niin miltä teistä tuntuu!

No, takaisin tarinaan. Tässä välissä hurahti sitten kaksi viikkoa ja The viikonloppu lähestyi. Tarkoituksena oli alunperin, että kävisin talolla jonain päivänä katsomassa ja kaivamassa kohopenkille tai lämpölavalle paikan (sillä remppapäivinä en ehdi ehdi käydä kasvimaalla pyörimässä) ja iltapäivällä hakisin pienen kasan hevosenkakkaa. Kävi kuitenkin niin, että innostuttiin pakkaamaan kimpsut ja kampsut ja lähdettiin ensimmäistä kertaa yöksi talolle. Siinä sitä olikin sitten roudaamista, saunan siivousta, ja puuhellalla ruoan tekemisen opettelua niin paljon, että lopulta ehdin uhrata kohopenkki/lämpöpenkkiprojektille noin puolikkaan ajatuksen.

Kun pääsin vihdoin kasvimaalle alkoivat ajatukset kirkastua. Kuvassa näkyvän rikkaruohokasan kohdalle kaivaisin pitkän lasagnepenkin, jonka kerroksiin upottaisin hevosenkakkaa tuoretta tai palanutta, aivan sama kun sitä nyt kerrankin olisi saatavilla.

Mutta, koska älkää kysykö miksi, ajattelin, että kaivan ensin myös lämpöpenkin pohjan varmuuden vuoksi. Jos saisinkin sitten helmikuussa jostain tarpeeksi tuoretta hevosenkakkaa sen täyttämiseksi…

Ei kai se ole sitten kuin kaivaa noin 120cm pitkä, 100cm leveä ja 50cm syvä kuoppa ja iskeä sinne pohjalle eristeeksi rempasta ylijääneet styroksipalat. Eristeen tarkoitus on pitää maa sulana talvella, jotta helmikuussa lisättävä lanta alkaisi kuumentua helpommin. Ennen vanhaan lavan pohja peitettiin oljilla tms. mutta meillä on niin paljon vesimyyriä, että jätän paksut olkikuorrutteet nyt väliin. Reunojen rakentamisen ajattelin jättää johonkin epämääräiseen, ei niin kiireiseen hetkeen hamaan tulevaisuuteen.

Aika pian tuli kuitenkin kaivinkonetta ikävä nimittäin märkä maa oli suhteellisen painavaa tavaraa. Kaivaessa ehtii ajatella paljon asioita ja tällä kertaa tulin siihen lopputulokseen, että kokeillaan tätä nyt sitten ihan täysillä vanhanajan tyyliin, eli kaivetaan lapiolla. Eihän sitä entisellä emännälläkään ollut kaivinkonetta ja silti salaojatkin kaivettiin käsin. Jos totta puhutaan, niin ehkä suurin syy oli se, että en ole harjoitellut meidän kaivinkoneella kaivamista tarpeeksi, että olisin uskaltanut napata sen tuosta noin vaan hommiin.

Onneksi kävi kuitenkin niin, että savi tuli vastaan jo n.30 sentin syvyydessä ja päätin lopettaa kaivamisen siihen, sillä puhelin ilmoitti, että oli aika lähteä kokkaamaan slow foodia puuhellalla.

Selvittyäni vuoden kokkausoperaatiosta oli aika ajella hakemaan kakkaa ja sitähän olikin kertynyt kahdessa viikossa niin paljon, että sain mönkkärin kärryn täyteen! Ymmärsin myös lopulta, että kakkaa todella riittää ja tuoretta tavaraa olisi tarjolla myös helmikuussa mielinmäärin, joten tässä vaiheessa kaikki loksahti kohdalleen. Jotenkin alitajuisesti olin väsyneillä aivoillani kai tajunnut, että kyllä kaikki järjestyy, joten nyt pitää vain sitten sijoittaa tämä juuri haettu mönkkärikärryllinen kakkaa ensin johonkin.

Jospa remppa tässä jossain vaiheessa vähän hellittää, niin ehkä teen tästä satsista sittenkin jonkinlaisen pitkän lasagnepenkin siihen aiemmin näkyneen kasan päälle. Sittenpähän on mainiota kasvualustaa seuraaville kesille jo reippaasti enemmän. Ainakin sinne saisi hienosti upotettua erinäiset oksa- ja risukasat, joita pihaan on kertynyt. Ne ovat parin vuoden seisomisen jälkeen hyvässä rapsakassa kunnossa, jotta niitä ihan jalalla vähän tallata ja käsin kahmia pienemmäksi silpuksi penkin pohjalle.

Ja jos joku nyt ihmettelee, että onpas sekavaa menoa täällä, niin olet aivan oikeassa. Tää on just sitä. Viimeaikoina on tuntunut siltä, että koko vanhan talon korjaaminen oli huono valinta. Mutta ensimmäinen yö talolla oli kyllä niin ihana, että pohdittiin ihan tosissaan josko voitaisiin muuttaa sinne jo ilman vessaaa ja suihkua! Toinen lapsista alkoi itkemään kun piti lähteä takaisin vuokra-asunnolle ja toinen itki kun ei ollut saanut olla syysloman viimeistä päivää vuokra-asunnolla… Eli tunteet heittelee ja hermoja koetellaan. Niinpä ajattelinkin, että tämän lämpöpenkin kaivamisen jälkeen seuraavat lämpöpenkit kaivetaan suoraan kaivinkoneella. Joku raja tällä käsillä tekemisellä ja perinnerakentamisellakin täytyy olla.

Ja jotta tällä postauksella olisi jotain annettavaakin, niin tässä vielä Frans Salosen ohjeet lämpöpenkin rakentamiseen helmikuusta alkaen, syksyn töitä ei oltu kirjassa tarkemmin selostettu, joten ne lisäsin itse:

SYKSYLLÄ Kaivetaan 50cm syvä halutun lämpölavan kokoinen alue (itse kaivoin n. 100x120cm) ja pohjalle levitetään paksu kerros olkea, lehtiä tms. estämän maan jäätymistä. Nykyaikana voi käyttää myös styroksia tms. Kun aikaa on, askarrellaan myös kannellinen lava tai käytetään valmiita lavakauluksia, joihin rakennetaan kannet. Lavaan lisätään sivuille eristeet tai olkipaalit ja myös kannen päälle sovitetaan tarvittaessa poistettava eriste. Lavan sisäreunat voi halutessaan liekittää tai suojata muovilla, jotta puurakenteet kestäisivät pidempään. Varsinaisen lavan rakentamisen voi hyvin jättää maaliskuuhun. Tärkeintä on, että talvella roudan saapuessa lavan pohja on eristetty.

HELMIKUUSSA Harrastelijan ei tässä kuussa yleensä vielä kannaata panna lämpölavojaan kuntoon, sillä niiden hoito on tähän vuodenaikaan hankalaa, mutta lämmikeaineita: palavaa oljensekaista hevosenlantaa, on lavan paikalle hyvä kuljettaa kuun lopulla. Jos lavanpohjan jäätymistä suojaava peiteaine (lanta, lehdet) on jäässä, otetaan se paikalta pois ennen lannan ajoa. Lanta ajetaan löyhään, korkeaan kasaan, jotta se alkaisi helpommin palaa.

MAALISKUUSSA Kuun lopussa voidaan lämpölava panna kuntoon, vaikka joissakin tapauksissa on edullista jättää sen teko seuraavan kuun alkupuolelle. Ennen kuin lavan lämmikealusta lasketaan, sekoitetaan lämmikeaineita parikin eri kertaa, jotta niiden palaminen kävisi tasaisesti. Lämpöalusta ”lasketaan” tadikolla verraten tiiviiksi, joka kohdasta samanlaiseksi, ja huolehditaan työn kuluessa, että vähemmän ja enemmän palaneet lannan osaset sekoittuvat hyvin toisiinsa. Lämpöalustan paksuudeksi maalis-huhtikuun vaihteessa riittää 40-50cm, kuukautta myöhemmin ei sen tarvitse olla 30-35cm paksumpi. Kiintorakenteisessa lavassa on jo kehys valmiina, mutta ns. patterilavan lanta-alustan päälle on pantava irrallinen lavankehys. Tällaisessa lavassa tulee lämmikealusta ulottua joka puolelle noin 1/2m kehyksen reunan ulkopuolelle. Lava peitetään samalla kertaa ikkunoilla ja ikkunoiden päälle levitetään olkimatot. Kun lämpö lämmikealustassa on muutaman päivän perästä tasaantunut, pannaan lavaan sopivaa multaa 15-20cm:n paksuudelta. Kun multa on lavassa riittävästi lämmennyt, voidaan ryhtyä kylvö- ja istutustöihin.

HUHTIKUUSSA Lämpölavaan pantua multaa sekoitetaan silloin tällöin, jotta se lämpenisi tasaisesti ja kuivahtaisi. Jotta kosteus ja lämmikealuststa nousevat höyryt pääsisivät poistumaan lavasta, on sitä asianmukaisesti tuuletettava. Kylvö-, koulutus- tai istutustöihin ryhdyttäessä tasoitetaan ja siloitellaan mullan pinta, minkä yhteydessä pintaosiin sekoitetaan helposti liukenevia väkilannoitteita. Mullanpinnan ja lavanikkunan lain väliä ei saa olla enempää kuin 15cm. Lämpölavassa istutetaan etupäässä avomaalle istutettavien vihannesten ja kesäkukkien taimet. Valmistuneeseen lavaan kylvetään sen vuoksi mm. sellerin, purjosipulin, paistinsipulin, meiramin, asterin, leukoijan, orvokin, leijonankidan, leimukukan, krassin ym. siemeniä. Lavassa viljellään myös varhaisvihanneksia, kuten retiisiä, salaattia, pinaattia, tilliä, persiljaa ym. Kurkun, melonin ja kurpitsan siemenet kylvetään mieluimmin 7-10cm ruukkuihin. Jos halutaan kukka-, kupu- ja kyssäkaalista sekä lantusta avomaan varhaisvihanneksia, pitää näiden kasvilajien siemenet kylvää lämpölavaan viimeistään tämän kuun alussa.

Saas nähdä miten tämän projektin kanssa vielä käy. Mutta tätä ihanaa vehreyttä ja salaatin ja kaalinlehtien raikkautta odotellessa on kuitenkin ihana nähdä puutarhaunia ja poltella tulia leivinuunissa. Toivottavasti teillä muillakin on lämmintä ja mukavaa tänä poikkeuksellisena talvena ja kertokaa ihmeessä omia kokemuksianne lämpölavoista, lasagnepenkeistä ja kohopenkeistä!