Blogi Somepuutarhuri Johanna Rönnlöf

Mitä kuuluu vanhan ajan lämpöpenkille?

Huhhuh mikä projekti! Hevosenlannan lapioimista räntäsateessa ja lämpötilan tasaantumisen odottelua. Ja oliko se sen arvoista?

Tai niin sen ainakin piti mennä. Tarkoitus oli täyttää penkki hevosenlannan ja oljen seoksella jo maaliskuussa, mutta lopulta operaatio venyi ja penkki oli täynnä lantaa vasta 23.4. Syynä oli se, että hevosenkakka haettiin lähitallilta, jonne mönkkärin kärry jätettiin aina täytettäväksi ja erään kerran remppakiireet aiheutti sen, että kärry jäi odottelemaan paikalleen pakkaseen ja lumisateeseen liian pitkäksi aikaa – ja koko satsi jäätyi kärryyn kiinni.

Elättelen kuitenkin toivoa, että tulevaisuudessa kun asutaan talolla, lannan hakeminen olisi hiukan pienimuotoisempi operaatio ja onnistuisi kaiken kaikkiaan helpommin. Tarkoitus kuitenkin olisi, että lämpölavaan käytettävä lanta olisi tuoretta, jotta se lähtisi palamaan hyvin ja jaksaisi palaa pakkasöistä huolimatta. Tästä postauksesta voit lukea lisää lavan toiminnasta. Ja tästä puolestaan lavan rakentamisesta.

Lanta-olkipatteria ei peitetä mullalla heti, vaan vasta sitten kun lämpötila on hiukan tasaantunut. Meidän tontilla viimeinen hallayö oli 10. kesäkuuta, joten kylmyyttä riitti. Siksi olikin tosi eksoottista käydä välillä raottamassa lämpöpenkin päällä olevaa muovia ja ihmettelemässä patterin tuottamaa lämpöä ja höyryä.

En tietenkään laittanut tarkkoja päiviä ylös mistään tekemisistäni, mutta näemmä 5. toukokuuta on penkissä ollut jo multaa, taimia ja lämpötila lähtenyt laskemaan. Hauskaa oli huomata, että lämpötila ei muistaakseni laskenut koko aikana alle 20 asteen ja kesän helteisinä päivinä se on ollut vielä noin +25°c kieppeillä. Kasvien kannalta vähempikin riittäisi, joten tämänkin vuoksi lava olisi varmasti hyvä saada aikaisemmin käyntiin, jotta lämmitysefekti ehtii hiipua tarpeeksi ennen kesähelteitä.

Kerroin tuolloin, että laitoin lavaan kasvamaan kokeilumielessä tosi aikaisin jo muutaman tomaatin ja paprikan, mutta se kokeili ei ollut järin onnistunut.

Kaalit ja pinaatit röyhähtivät niin innolla, että tomaattiraukat jäivät jalkoihin.

Tomaateilla oli lämpöpenkissä selvästi myös puutetta ravinteista. Tämä selittynee sillä, että lanta oli kerätty hevosten aitauksesta, joten siinä ei ollut mukana lainkaan pissaa eikä näin ollen myöskään niin paljon ravinteita. Lisäksi kärryssä jäätyminen ja sulaminen on saattanut huuhtoa ravinteita myös jonkin verran. Joukkoon sekoitettu olki on sekin vähätyppistä, joten siitäkään ei ole ollut juuri ravinteiden kannalta apua. Lisäksi olki sitoo maatuessaan typpeä jonkin verran, joten ehkä tässä kohtaa taivalta myös se verottaa ravinteita (mikäli prosessi ylipäätään toimii samoin kuin silloin, kun olkea käyttää katteena).

Parantamista olisi siis ensi vuodelle. Lantaa ei kuitenkaan maaliskuussa saa muualta kuin hevosten haasta, joten lantapatterin ravinteet eivät tästä juuri kasva. Täytyy ehkä vain jatkossa muistaa lannoittaa. Voi myös olla, että tomaatin juuret eivät vielä ole edes kasvaneet lantavarastoihin saakka, multaa tuli systeemiin päällimmäiseksi kuitenkin ainakin 15-20 senttiä ja tomaatit ovat muutenkin heiveröisiä kasvettuaan muiden varjossa. Vähän tekisi kyllä mieli avata jo koko juttu ja katsoa millaista materiaalia siellä sisuksissa onkaan. Jos ei muuta, niin ainakin kullan arvoista maanparannusainetta!

Olen muutaman kerran yrittänyt kasvattaa italiankaalia kasvimaalla, mutta joka kerta se on ollut niin suuressa suosiossa kirppojen keskuudessa, että hommasta ei vaan ole tullut yhtään mitään. Mutta lavassa ’Sessantina’ pysyi jostain syystä piilossa kirpoilta (vaikka kirppatuhot olivatkin kaalimaalla muuten tänä kesänä massiiviset) ja lapset saivat tästä uuden suosikin. Sekä italiankaali, että sellerikaali ’Hon Tsai Tai’ maistuivat kevyesti kiehautettuina ja voilla ja suolalla maustettuina niin hyvin, että viimeisistä pikkuruisista paloista tuli joka kerta kinaa. Vaikka kukinnot ovat italiankaalilla tosi pieniä, niin niistä riitti satoa useamman viikon ajaksi ja ehkä vielä pidempäänkin, jos olisin ollut koko ajan paikalla poimimassa ja estämässä kukkien kehittymistä.

Kesäkuussa lava oli jo täysin räjähtänyt ja oli aika raivata.

Raivata piti, mutta en raaskinut ihan kaikkea tuhota. ’Hon Tsai Tai’ sai jäädä vielä lavan reunaan tuottamaan lehtiä salaatteihin.

Lämpöpenkin pinta laskee reilusti, kun lantapatteri palaa. Alla olevasta kuvasta näkyy, että mullan pinta on laskenut lähes 30 senttiä.

Kun kasvualustan pinta laskee, ei lavaan enää pääse aurinko. Niinpä oli aika madaltaa etureunaa.

Jotain sentään olin talvella ajatellut, kun kiukkuilin lavaa kasaan. Ruuveilla kiinnitetystä etureunasta oli helppo irrottaa tarvittava määrä paneleita pois.

Kaaleilla lehdet ovat syötäviä, joten näitä lisäilin salaatteihin aina välillä.

Lämpölavan ensimmäisenä vuonna taimituotanto oli ehkä koko systeemin hyödyllisin ominaisuus. Kun ensimmäiset avomaalle istutetut kaalit joutuivat kirppojen ruokalistalle, pysyin myöhemmin korvaamaan menetyksiä siirtämällä lavasta kookkaampia taimia aukkokohtiin. Isommat taimet kestävät kirppojen hyökkäyksiä jo paremmin vaikka nämä taimet kasvoivatkin vähällä valolla ja aivan liian tiiviisti.

Ennen vanhaan kaalit esikasvatettiin ymmärtääkseni kylmälavoissa ulkona, joten jatkossa täytyy kokeilla mikä olisi hyvä systeemi millekin kasville ja perehtyä näiden erilaisten lavojen mahdollisuuksiin paremmin. Ja yhä jaksan ihmetellä, miten pelkässä hyötytarhassa riittää ihmiselle opiskeltavaa ja kokeiltavaa koko elämän ajaksi! Niin mahtavaa!

Lavassa odottelee vielä muutama salaatin taimi, joten taimirumba ei näiltä osin ole vielä ohi. Ajattelin siirtää näitä suosiolla vuokra-asunnon varjoisaan lavakaulukseen kasvamaan, sillä totuus on, että sieltä lehdet päätyvät paljon todennäköisemmin leivän päälle tai salaattikulhoon. Talolta raijatut lehdet nuupahtavat ja kulkevat myös henkisesti jotenkin niin pitkän matkan, että usein käy niin, että ne vaan unohtuvat jääkaapin hevilokeroon.

Lämpölavaan on laitettu toiselle puolelle multaa kasvimaalta ja toiselle puolelle pussimultaa. Vaikka pussimulta kuivuu raivostuttavan nopeasti, niin tällä kertaa se voitti siinä mielessä, että siinä oli selvästi enemmän ravinteita ja vähemmän rikkaruohoja :D

Kesän ensimmäinen ja aikainen tillisato oli lavan hyviä puolia myös ehdottomasti. Tilli on ollut mun mielestä aina vähän hankala avomaalle kylvettynä, mutta talvikylvönä ja lämpölavaan kylvettynä näyttää ehtivän valmiiksi samaan aikaan varhaisperunoiden kanssa.

Maukasta kesän jatkoa <3