Blogi Somepuutarhuri Johanna Rönnlöf

Blogi DIY Villiyrtit

Helppo villiyrttisalaatti takapihalta

Ja vähän etupihalta, kasvimaalta, metsästä ja kuusiaidastakin! Pihalta löytyy vaikka mitä syötävää ja oikeastaan herää kysymys, miksi edes kasvatamme saati ostamme salaattia kaupasta…

Kävin joitain vuosia sitten villiyrttiguru Sami Tallbergin puolen päivän mittaisella kurssilla, jonka aikana kerättiin ainekset villiyrttisalaattiin, sekoitettiin yksinkertainen vinaigrette ja istuttiin nuotion äärellä hämmentyneessä hiljaisuudessa pureskelemassa parasta salaattia mitä oon ikinä syönyt.

Hyvän makuisia salaattejahan on maailmassa varmaan tuhansia, mutta tämän teki parhaaksi se, kun yhtäkkiä tajusin, että salaatin ostaminen kaupasta kesällä on ehkä yksi oudoimpia asioita, joita ihminen voi tehdä. Täällä Suomessahan me kesällä suorastaan rämmitään paljon ravitsevimmissa ja maukkaammissa salaattiaineksissa, kuin mitä kaupan hyllyillä nuutuu. Kun tätä oikein ajattelee, se on äärimmäisen hämmentävää.

Tästä oivalluksesta lähetän vielä kerran lämpimät kiitokset itse gurulle <3

Mutta miten sitten kävikään? Aloinko siltä istumalta syömään pelkkää villiyrttisalaattia? No en. Koska uusi tapa on ensinnäkin vaikea oppia ja koska…

Ei pelkästään siksi, että aineksia ei voi vain kahmaista koriin, vaan koska alkukevään luonnon kauneus, puhjenneet kukat, tuoksut ja kukkuva käki pysäyttävät ja pakottavat hengittämään hitaasti.

Villisalaatin kerääminen onkin aivan omanlaisensa rutiini ja meditaatioharjoitus. Kärsivällisyyttä kysyy myös siankärsämön pienenpienten lehtien nyppiminen heinän seasta. Sillä vain ne nuorimmat ovat niitä maukkaimpia. 

Vuohenputki on erinomainen esimerkki ravinteikkaasta kasvista, jota erittäin harva suomalainen hyödyntää. Verrattuna tavallisimpiin salaatteihin, vuohenputki sisältää huikean määrän enemmän ravinteita. Kurkatkaa vaikkapa Finelistä jääsalaatin ja vuohenputken kivennäis- ja hivenainelistaa…

Villiyrttiretkellä Tallbergin kanssa kerättiin mm. vuohenputkea, jota kasvaa meidänkin pihassa laajana kasvustona, mutta silti jotenkin epäilin käyttää sitä. Lähinnä kai siksi, että näköislaji myrkkykeiso on nimensä mukaisesti hyvin myrkyllinen. Eipä sillä, että kasvit tarkemmin tarkasteltuna edes muistuttaisivat kovin paljon toisiaan. Saati että myrkkykeiso kasvaisi puutarhassa laajana kasvustona ;D

Tunnistaminen onkin näissä villiyrttiasioissa se elintärkeä taito, joten kerätkää vain niitä kasveja, jotka varmasti tunnistatte! Villiyrttiretkille kannattaa myös ehdottomasti osallistua sillä niiden kautta koko homma avautuu aivan eri tavalla.

Vuohenputkea meillä kasvaa luumupöheikön alla aivan kasvimaan läheisyydessä. Tulevaisuudessa olin ajatellut hävittää vuohenputken aitaamalla alueen kesäpossuille, mutta ehkäpä jätän kuitenkin salaattivaraston luumupuiden alle, nyt kun tämän villisalaatin makuun viimein päästiin. Jostain syystä vuohenputki ei näytä leviävän niityn suuntaan lainkaan, joten pitää varoa tekemästä siihen suuntaan mitään muutoksia, jotta salaattibuffa pysyy kurissa jatkossakin.  

Tätä salaatinkeruupäivää varten olin muutama päivä sitten repinyt yllä olevan kuvan alueelta kaikki vuohenputket pois, jotta saisin salaattiin vielä nuppuisia nuoria ja rapeita versoja, mutta kyllä niitä näkyi riittävän vielä muuallakin oikein hyvin. 

Niityltä puolestaan keräsin siankärsämöä sekä muutaman metsämansikan lehden ja pari voikukan nuppua. Voikukkaa muuten meidän pihassa on niin vähän, että oon alkanut miettimään pitäisikö ne vähäisetkin kitkeä. Lähinnä siis olen ajatellut niityn ketokukkien pärjäävän jatkossakin paremmin, jos voikukka ei valtaa koko niittyä.

Koriin pääsi myös lasten kaksi suosikkia eli käenkaali (ketunleipä) ja suolaheinä. Näitä tuli myös itse pienenä mutusteltua.

Lasten kolmatta suosikkia, eli pihlajan lehtinuppuja ei enää löytynyt ja ne eivät karvasmantelisen arominsa vuoksi olisi tähän salaattiin ehkä oikein sopineetkaan. Pihlajan lehdistä olin vinkannut lapsille ihan ohimennen joskus ja myöhemmin mulle selvisi, että he olivat syöneet niitä metsästä ilmeisesti ihan kourallisia, vaikka oon yrittänyt teroittaa, että pitää kysyä aikuiselta ensin ja että mitään luonnosta ei kannata syödä ylen määrin. Sain vastaukseksi vain, että “äiti kyllä me nyt pihlaja tunnistetaan, ootko sä ihan pöhkö?” Että näin.

Naapureille tiedoksi, että lähimetsän pihlajia ei ole kohdannut mikään uusi petohyönteinen, vaan ihan vain mun lapset. Ja puiden silmuja tai versojahan ei saisi tietenkään ilman metsänomistajan lupaa mennä ottamaan. 

Kuusiaidan hedekukkia kerätessäni mietin, että lapsethan olisivat sellainen resurssi, jonka villiyrttien keräämiseen voisi valjastaa. Nimittäin pikkuruisten lehtien ja kukkien nyppiminen on kyllä niin hidasta puuhaa, että ihan tavallisena arki-iltana harvalla on tämmöiseen aikaa. Ja etenkin, kun ketunleivätkin pitäisi lisätä salaatin päälle vasta aivan viimeisenä, muuten ne nuukahtavat.

Tämä kuusiaita on muuten yksi hyvä hyötykasviasia. Lapset rouskuttavat siitä myös kuusenkerkkiä, jotka ilmestyvät hiukan näiden kukkien jälkeen ja pikkuisten ”mansikkapalleroiden” lisäksi kuusiaidasta tietenkin kerätään pihkaa pihkavoidetta varten.

Vaikka näistä aineksista kerätty salaatti ei tunnu käsiteltäessä kovin rapealta, niin suussa kokemus on kuitenkin rouskuva ja erilaisia makuja on paljon. Vuohenputki kannattaa pitää salaatissa perusaineksena, sillä se on suhteellisen miedon, hiukan porkkanan makuinen ja sitä on suhteessa nopeampi kerätä, kuin muita aineksia.

Vinaigretteen tuli:

4 rkl rypsiöljyä

1 rkl Dijon-sinappia

2 rkl sitruunamehua

loraus hunajaa, hiukan suolaa ja pikkuisen mustapippuria.

Ainekset pilttipurkkiin, korkki kiinni ja sheikkaus. Lorottelu salaatin päälle ja NAM!

Kylläpäs tuli taas hyvää!

Kaiken tämän jälkeen voi vain ihmetellä missä yltäkylläisyydessä me täällä eletäänkään. Meillä on niin paljon rahaa ja ruokaa, että pihalla kasvava superfood joutaa suoraan kompostiin. Sen ajatteleminen on jotenkin aika pysäyttävää.

Ja ennen kaikkea toivon, että itsekin jaksaisin opetella jatkossa hyödyntämään näitä luonnon puhtaita, tuoreita ja ilmaisia resursseja paremmin.

Vuohenputkeahan voi esimerkiksi myös hapattaa, mutta sen taidon opettelu jääköön niihin kesäpäiviin, kun minä, keittiö ja vuohenputki vaikutetaan ympärivuorokautisesti samalla tontilla!