Kolumni

Kasvimaailman valeita ja emävaleita

KOLUMNI 3/2018

Meksikosta kotoisin oleva poinsettia eli joulutähti eli tähtilatva (Euphorbia pulcherrima) on komea kasvi. Sen latinankielinen lajinimikin tarkoittaa tosi kaunista. Hätäinen voisi sanoa, että kylläpäs sillä on isot ja upean punaiset – tai valkoiset tai jotain siltä väliltä – kukat, mutta tarkempi joutuisi tässä vaiheessa puuttumaan asiaan. Joulutähti kuuluu tyräkkien sukuun, jossa kaikilla lajeilla on vahvasti surkastuneet, mitättömän näköiset kukat ja kukinnot. Kasvin punaisiksi muuttuneet ylälehdet ja kukkien tukilehdet ovat omineet terälehtien ulkonäön – valtava ”kukka” onkin valekukka.

Samanlaiseen ratkaisuun on päätynyt koristekasvina käytetty tarhatyräkki (E. cyparissias), jolla kukkien isot tukilehdet ovat nuorina kellertävät ja vanhemmiten yleensä punertuvat. Tosin joulutähden valekukka on niin härski että sitä voi jo sanoa emävalekukaksi.

Valekukat eli kukkavaleet eivät ehkä ole maan tapa kasvien keskuudessa, mutta jonkin verran niitä harrastetaan. Ruohokanukka (Cornus suecica) on koristekasvina tutun pensasmaisen idänkanukan vaatimattomampi, luonnonvarainen sukulainen. Sen mustista, pienistä kukista rakentunut tiheä kukinto on suurista valkoisista ylälehdistä muodostuneen, kauniin tähtimäisen kauluksen keskellä.

Vehkakasveilla on valekukkateemasta ikioma muunnelmansa. Andrenflamingonkukka (Anthurium andraeanum) on suosittu huonekasvi. Sillä, kuten useimmilla muillakin vehkakasveilla, hyvin pienet kukat ovat tönkössä, pystyssä, puikeloksi sanotussa kukinnossa. Kukinnon ainokainen kookas tukilehti sen sijaan on voimakkaan punainen ja komea. Märissä paikoissa kasvavan vehkan (Calla palustris) kukinnon tukilehti on myös iso, mutta tällä kertaa sisäpinnalta hohtavan valkoinen. Nuorena tukilehdet ovat huppumaisia ja suojaavat kehittyvää kukintoa.

Heisipensaat mainostavat kukkiaan arveluttavin keinoin.

Heisipensaatkin mainostavat kukkiaan arveluttavin keinoin. Lehdoissa viihtyvän koiranheiden (Viburnum opulus) kukinnon keskellä on pieniä kaksineuvoisia kukkia, jotka eivät kiinnitä huomiota. Niitä ympäröi enemmän tai vähemmän yhtenäinen kehä läpimitaltaan parisenttisiä neuvottomia kukkia, joissa on isot valkoiset teriöt. Koiranheidestä jalostettu lumipalloheisi on vielä kavalampi – sen kaikki kukat ovat neuvottomia ja olemassa vain ulkonäkönsä vuoksi ja ihmisten iloksi. Luonnossa sellainen koreilu loppuisi lyhyeen, koska siellä ei pärjää elvistelemällä vaan kaikella pitää olla joku merkitys ja tehtävä.

Mykerökukkaiset, Asteraceae, on reippaasti yli 30 000 lajillaan suurin kukkakasviheimo. Pakko sanoa, että kepulikonstein ja kyynärpäätaktiikalla sekin on menestynyt. Mykerökukkaiset ovat läjänneet kukkansa todella tiiviiksi kukinnoiksi. Usein laitimmaiset kukat ovat kookkaita ja värikkäitä, mutta neuvottomia, eli menettäneet kukan elämän tarkoituksen. Näin on laita esimerkiksi auringonkukalla, jonka valtavassa kukinnossa on itse asiassa tuhansia kukkia tiukassa paketissa.

Monimuotoisilla valekukilla on tärkeä tehtävä. Ne ovat oikeiden kukkien tukijoukkoja. Vaatimattomia kukkia pitää mainostaa eläinpölyttäjille, ja valekukat ovat ottaneet vastuun siitä. Luonnossa joulutähtiä pölyttävät erityisesti perhoset ja muut lentävät hyönteiset. Pikkuruiset kukat erittävät mettä, mutta hyönteiset löytävät niiden luo, koska valekukat erottuvat hyönteisten verkkosilminkin nähtynä ympäristöstään selvästi. Vaikka koiranheiden valkoiset ja auringonkukan keltaiset kukat ovat neuvottomia, ne kuitenkin neuvovat pölyttäjiä löytämään ne ”oikeat” kukat, joista löytyy mettä ja siitepölyä. Ja onhan flamingonkukan kukinnon punainen tukilehti tai ruohokanukan valkoinen ylälehti aivan mahtava laskeutumisalusta pörriäiselle.

– Johannes Enroth

Kolumnisti on eläkkeellä oleva kasvitieteilijä ja sammaltutkija Helsingistä. Hän kertoo kasvimaailman ilmiöiden taustoista.