Torju haitalliset vieraslajit

Vieraslajeilla tarkoitetaan kasveja, eläimiä ja eliöitä, jotka ovat levinneet luontaiselta esiintymisalueeltaan uusille alueille ihmisen tahallisella tai tahattomalla avustuksella. Tässä artikkelissa keskitymme haitallisiin vieraskasveihin ja niiden torjuntaan.

Miten vieraskasvit ovat tulleet Suomeen?

Vieraskasveja on voitu kuljettaa tarkoituksella, tai niitä on voinut kulkeutua tänne tahattomasti jonkun tavaran tai aineksen joukossa. Esimerkiksi siemeniä voi tulla tuontitaimien kasvualustoissa sekä matkailijoiden kengänpohjissa – tai taskuissa.

Vieraskasveiksi luetaan lukemattomia meillä nykyään tavallisia kasveja, kuten voikukka ja omenapuu, joiden alkuperä on jossain muualla kuin Suomessa. Osa vieraslajeista karsiutuu luontaisesti, koska uusi ympäristö ei sovellu niille elinalueeksi. Monet lajit kuitenkin sopeutuvat, lisääntyvät ja asettuvat. Kaikki vieraskasvit eivät siis suinkaan ole haitallisia, mutta aggressiivisesti levitessään tai olosuhteiden muuttuessa niistä voi tulla sellaisia.

Haitalliset vieraslajit

Haitalliseksi vieraslaji luokitellaan silloin, jos sen leviäminen uhkaa syrjäyttää alueen lajistoa ja on siten vaaraksi monimuotoisuudelle ja alkuperäiselle ekosysteemille. Joistakin lajeista on välitöntä vaaraa myös ihmiselle, kuten jättiputkesta, joka aiheuttaa vakavia palovaurioita iholle.

Tällä hetkellä haitallisiksi vieraslajeiksi meillä Suomessa luokitellaan kasveista seuraavat:

  • kurtturuusu (ei tarhakurtturuusu)
  • japanintatar (puhekielessä usein jättitatar), sahalinintatar, tarhatatar
  • jättipalsami, lännenpalsami
  • komealupiini, alaskanlupiini (ei kirjolupiini eikä keltalupiini)
  • kaukasianjättiputki (puhekielessä usein jättiputki)
  • kanadanvesirutto
  • hamppuvillakko
  • kanadanpiisku, korkeapiisku ja isopiisku (ei kultapiisku)*
  • vuorivaahtera*
  • valkopajuangervo**
  • viitapihlaja-angervo**

*) Valtioneuvoston asetus tuli voimaan 15.8.2023.

**) Viitapihlaja-angervolle ja valkopajuangervolle on myönnetty 15.8.2023 kahden vuoden siirtymäaika.

Komealupiini on harmillisen tuttu näky valtateiden varsilla.

Tarkkailtavat lajit

Haitalliseksi luettujen vieraslajien lisäksi on lajeja, joita meidän kaikkien kotipuutarhureiden on syytä pitää silmällä ja välttää enää istuttamasta uusia taimia. Isotuomipihlaja, terttuselja, idänkanukka, lännenkanukka ja jättituija ovat ehdolla Suomen kansalliseen haitallisten vieraslajien luetteloon. Niiden istuttaminen puutarhaan ei siksi ole suositeltavaa, vaan ne kannattaa korvata muilla lajeilla.

Koko EU:n alueella haitalliseksi luettu japaninkelasköynnös tullaan kieltämään Suomessa siirtymäajan jälkeen vuonna 2027, joten sitäkään ei kannata enää istuttaa. Mahdollisina uusina, luontoon kohtuullisen helposti leviävinä vieraslajeina tarkkaillaan myös punalehtiruusua, kiiltotuhkapensasta ja bambuja.

Tarkkailussa on myös kotipihoissa suosittu jättipoimulehti. Sen leviämistä voi hallita katkomalla kukinnot ennen siementen muodostumista ja kitkemällä istutetusta kasvustosta muualle puutarhaan tai lähiluontoon karanneet yksilöt. Turvallisinta on istuttaa jättipoimulehti rajattuun kasvualustaan ja kauas vesistöistä. Jättipoimulehden sijasta kannattaa kokeilla myös siroa tunturipoimulehteä.

Viljelyksillä on hyvä pitää silmällä rikkanenättiä ja estää sen leviäminen säännöllisellä kitkemisellä.

Ilmoita havainnoistasi

Omat havainnot vieraslajeista kannattaa ilmoittaa Vieraslajit.fi palveluportaaliin. Näin tutkijat voivat seurata lajien esiintyvyyttä ja leviämistä sekä arvioida tarvittavia toimenpiteitä paremmin. Tällä hetkellä kartoitetaan mm. etelänruttojuuren, japaninruttojuuren, isotuomipihlajan ja keltamajavankaalin leviämistä. Edellä mainittujen kasvien kuvat löytyvät Vieraslajit.fi sivustolta.

Ole matalalla kynnyksellä yhteydessä alueesi ELY-keskukseen, mikäli havaitset haitallista vieraslajia julkisilla alueilla tai tienpientareilla tai huomaat haitallisen vieraslajin taimia olevan myynnissä. Torjuntatoimiin ei pidä ryhtyä ilman maanomistajan lupaa.

Estä haitallisten lajien leviäminen jo ennalta

  • Suosi aina kotimaisia taimia ulkomaisten sijaan. Älä tuo omin päin ulkomailta mitään kasvien osia.
  • Mikäli hankit tai ostat siemeniä, pistokkaita tai taimia ulkomailta, käytä vain luotettavia toimittajia.
  • Älä istuta puutarhaasi haitallisiksi luokiteltuja lajeja.

Tunnista ja torju ajoissa

Haitallisten vieraslajien torjuminen ja hävittäminen vaatii huolellisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Torjunta on hyvä aloittaa heti keväällä, sillä pieniä taimia on huomattavasti helpompi hävittää kuin isoja kasvustoja. Opettele tunnistamaan eri kasvilajien pikkutaimet, jotta pääset puuttumaan peliin heti alkuunsa.

Siemenien avulla leviävien lajien torjunta tulee tehdä ennen kukintavaihetta ja siemenien muodostumista. Siinä vaiheessa, kun siemeniä on jo muodostunut, kasvustossa liikkumisesta on yleensä enemmän haittaa kuin hyötyä. Nupullaankin oleva kasvi voi sisältää itämiskykyisiä siemeniä.

Vieraslajien torjunnassa toimivat samat keinot kuin rikkakasvien torjunnassa: Niittäminen, leikkaaminen, näivettäminen, peittäminen, kuumavesikäsittely, liekitys jne. Hävitä kasvinosat siten, että leviämisvaaraa ei jää. Juuret voi kuivattaa auringossa tai niitetyn kasvuston polttaa nuotiossa. Kitkentäjätteen voi myös mädättää suljetussa mustassa muovisäkissä. Pieniä määriä kasvijätettä (juuria, siemeniä) voi yleensä laittaa suljetussa muovipussissa poltettavaksi menevään sekajätteeseen. Varminta on kuitenkin aina kysyä ajantasainen ohje omasta jäteyhtiöstä.

Kurtturuusun ja lupiinin hävittäminen

Kurtturuusun kasvatus on kielletty 1.6.2022 ja kaikki kasvustot on määrätty hävitettäväksi. Mikäli pihallasi on vielä kurtturuusua, kitke se pois juurineen. Huomioi, että tavallista kurtturuusua on käytetty pitkälti vain yleisillä alueilla. Puutarhakasviksi myytävät, kurtturuususta jalostetut tarhakurtturuusut, eli Rosa Rugosa –lajikkeet eivät ole sääntelyn piirissä eikä niitä tarvitse hävittää.

Komealupiinin yksittäiset taimet saa helpoiten kitkettyä juurineen alkukesästä. Laajemmalle levinnyt lupiinikasvusto väsyy, kun sitä niittää useaan kertaan kasvukauden aikana. Silti sen torjunta on vaikeaa, sillä aiemmin maahan varisseet siemenet voivat itää vielä vuosienkin päästä.

Tavallisen kurtturuusun kasvatus on kielletty 1.6.2022. Kielto ei koske jalostettuja tarhakurtturuusulajikkeita.

Jättiputkesta vakavia iho-oireita

Siemenien avulla leviävä jättiputki voi kasvaa suotuisalla kasvupaikalla jopa 4–5 metriä korkeaksi. Kasvi kukkii kolmantena vuonna ja tuottaa jopa 80 000 siementä – sen jälkeen se kuolee. Jättiputken lehdet ovat hyvin kookkaat ja liuskoittuneet. Varsi on puna-viherlaikullinen.  Kasvineste ärsyttää voimakkaasti ihoa ja voi aiheuttaa yhdessä auringonpaisteen kanssa pahoja palovammoja. Herkimmät saavat jättiputkesta myös hengitysoireita.

Jättiputki on helpointa torjua pienenä siementaimena, sillä myöhemmin kasvin suuri koko hankaloittaa työtä. Juurineen kitkeminen ja kaivaminen on tehokkainta, mutta pienillä alueilla voi kokeilla myös kasvuston peittämistä. Suojavarustus on torjuessa välttämätön!

Jättipalsami – aggressiivinen kaunotar

Jättipalsami on yksivuotinen, siemenien avulla leviävä kasvi. Se on vaaleanpunaisine kukintoineen hyvin kaunis, eikä sitä aina tunnisteta haitalliseksi. Kasvi kykenee sinkoamaan tuhannet siemenensä useiden metrien päähän.

Jättipalsamista pääsee eroon kitkemällä. Sen juuristo jää pieneksi, vaikka maanpäällinen osa voi venähtää suotuisalla paikalla parinkin metrin korkuiseksi. Niittämistäkin voi käyttää torjuntakeinona, tosin kasvi haarautuu helposti ja lähtee uuteen kasvuun. Kun niiton uusii kerran tai kaksi kesässä, torjunta on tehokkaampi.

Kaunis, mutta petollinen jättipalsami.

Kanadanpiisku ja muut haitalliset piiskut

Kolme voimakkaasti leviävää pohjoisamerikkalaista piiskulajia (kanadanpiisku, korkeapiisku ja isopiisku) on lisätty haitallisten vieraslajien luetteloon 15.8.2023. Syysperennoina tunnetut pohjoisamerikkalaiset piiskut (Solidago) ovat voimakkaita kilpailijoita ja syrjäyttävät alkuperäisiä kasvi- ja eläinlajejamme sekä vähentävät hyönteisten ja lintujen monimuotoisuutta Euroopassa. Kolmikon yleisin laji, kanadanpiisku (S. canadensis) on alkanut levitä myös siemenistä ainakin Etelä-Suomessa, kun ilmastonmuutoksen vuoksi kasvukausi on pidentynyt ja siemenet ehtivät kypsyä ennen talvea.

Pohjoisamerikkalaisten piiskujen hallitsematon leviäminen puutarhoista luontoon estetään katkaisemalla kukkavarret ennen kuin siemenet ehtivät kypsyä. Kaiva juurakot pois maasta ja mädätä ne esimerkiksi jätesäkeissä.

Tunnista ja säästä kultapiisku

Pohjoisamerikkalaisia piiskuja ei välttämättä tarvitse tunnistaa lajitarkasti. Olennaisempaa on erottaa amerikkalaiset lajit kultapiiskusta (S. virgaurea), ainoasta kotimaisesta piiskusta. Kultapiisku kukkii yleensä heinäkuusta alkusyksyyn, toisinaan jo kesäkuussa. Se on matalampi (alle metrin) kuin pohjoisamerikkalaiset piiskut, jotka kukkivat vasta elo–lokakuussa ja ovat korkeampia. Korkea- ja isopiisku ovat jopa 2,5 metriä.

Erilaisten piiskujen tunnistuskaavio löytyy sivustolta vieraslajit.fi.

Kanadanpiisku vasemmalla on elokuun lopulla kukintansa alussa. Samaan aikaan kotimainen kultapiisku oikealla kypsyttää jo siemeniään.

Hei tilaaja!

Lue lisää aiheesta seuraavista jutuista:

– Tunnistatko piiskut? (nro 10/2023)

– Hyvät ja pahat lupiinit (nro 2021)

– Eroon kurtturuusuista (nro 6/2022)

– Haittakasvit pois tontilta (nro 5/2020)

 

Siirry tästä näköislehtiarkistoon

 

Kiinnostuitko?

Kotipuutarha-lehti on uudistunut!
Tilaa nyt tutustumishintaan 4 lehteä 29 €

Tilaa nyt

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 25 €
Tilaa nyt