Blogi Somepuutarhuri Johanna Rönnlöf

Blogi Kukkasipulit maanparannus Niitty

Niityn pH:n mittaus kotikonstein

Aika kalkita – eipäs kuin testata! Kevätkalkitus ei ole itsestäänselvyys vaan ensin kannattaa tehdä helppo ja nopea kotitesti maan happamuuden selvittämiseksi.

Asia jota meille puutarhurikoulussa on hoettu alusta asti on se, että kalkita ja lannoittaa ei kannata summamutikassa. Ilman testaamista ei voi tietää mikä on maan pH, tai ravinnetasapaino. Tämän sain itse oppia kantapään kautta, kun aloitin viljelyn täällä talolla ensimmäisenä kesänä. Vaikka tiesin, että ensin kannattaisi ottaa maa-analyysi, niin levittelin lannoitetta ja kalkkia suunnilleen pussissa olevien ohjeiden mukaan ja toivoin parasta. Lopputulos oli surkeaakin surkeammat lantut ja porkkanat. Mikään ei kasvanut. 

No ei ihme, sillä maan pH oli 4,5 ja maa oli myös erittäin ravinneköyhää. Surkeaa lopputulosta voi ihmetellä tarkemmin tästä videosta, jonka tein maanäytteen ottamisesta.

Tämän postauksen aiheena piti alunperin ollakin kasvimaan happamuuden tarkistaminen nyt kun kalkkia on lisätty yhtenä syksynä ja yhtenä keväänä (viime syksy jäi välistä). Maan viljavuustutkimuksen mukana saamieni ohjeiden mukaan maa oli sen verran hapanta, että kalkkia piti lisätä 110kg aarille, mutta niin suuri määrä suositeltiin jakamaan kahdelle vuodelle. Sen jälkeen voi siirtyä parin vuoden välein tehtävään ylläpitokalkitukseen. On kuitenkin niin, että kateviljely ja kompostin käyttö ylläpitää sopivaa happamuustasoa ihan “ilmaiseksi”, joten on jännää seurata miten hyvin tämä pitää paikkansa mun kasvimaalla tulevaisuudessa. Psst! Kateviljelystä löytyy tietty myös oma videonsa!

Nyt on kuitenkin tilanne se, että kasvimaalla on edelleen reilusti lunta ja maa on tukevasti roudassa myös niistä kohdista, joista lumi on jo sulanut. Niinpä päätinkin uteliaisuuttani tarkistaa metsämansikkaniityn pH:n.

PH voi vaihdella paljon eri kohdissa puutarhaa. Erot voivat syntyä esimerkiksi siitä, jos jollekin alueelle on vuosien saatossa levitetty säännöllisesti tuhkaa tai paikalle on tuotu uutta multaa, hiekkaa tai savea, tai ihan siitä mitä puita paikalla kasvaa.

Halusin nyt kuitenkin päästä vähän testailemaan, joten koska metsämansikkaniitty on tällä hetkellä ainut paikka, jossa maa ei ole enää roudassa, niin nyt oli selvästi aika tarkistaa mikä tilanne niityllä on tämän asian suhteen.

Ja miten ihanaa olikaan päästä tonkimaan sulaa maata pitkän talven jälkeen. Siis ette voi uskoa! Maan tuoksu oli täynnä kevättä ja väitän, että pystyin ihan tuntemaan kuinka serotoniini alkoi virtaamaan pääkopasta leviten hykerryttäväksi onnen tunteeksi koko kehoon.

Yllättävää oli, että maa oli multavampaa kuin olin kuvitellut ja sitä oli ohuempi kerros kuin olin ajatellut. Jo puolen lapionpiston syvyydessä vastaan tuli lähinnä pieniä kiviä. Otin multaa pienen kourallisen kymmenestä eri kohdasta, poistin kivet ja juuret ja sekoitin yhteen. Homma oli yllättävän hidasta, sillä jokaista maan alta paljastuvaa matoa ja muurahaisjoukkiota täytyi tietenkin jäädä ihastelemaan. 

Vein multarasian sisälle odottelemaan ja palasin varsinaisen testin tekemiseen toisena päivänä. Tällä välin niitylle aiemmin istuttamani sinisahramit olivat vapautuneet vetäytyvän lumen alta ja nokkosperhoset ruokailivat niissä niin pöllämystyneinä herkkuateriastaan, että sain napattua jopa kuvia! Nimittäin niin varovaisia perhoset täällä yleensä ovat, että niitä pääsee vain harvoin kuvaamaan tarpeeksi läheltä.

Päätinkin, että vaikka krookukset ovat jänisten, rusakoiden ja citykanien suurinta herkkua, niin perhosten vuoksi alan lätkimään niitä tuohon niitylle joka vuosi niin paljon kuin vain laihialaiset geenit antavat myöten! Ja täytyy vaikka aidata koko alue, ettei sentään kaikkia rahoja tarvitse laittaa perhosten ja rusakoiden ruokkimiseen…

Paitsi, että tutkittuani asiaa tarkemmin paljastui, että sahramit ovat joku myyrien ykkösherkku. Ilmankos puutarhasta löytyi ennestään vaikka mitä kevätkukkijoita, mutta ei yhden yhtä sahramia.

No, kunhan kissa ja minä päästään tontille vakituisesti, niin myyrille tulee lähtö. Tai ainakin niitä on pari vähemmän. Toivottavasti.

Tunnistatteko miten helposti ihminen hairahtuu uusien puutarha- ja myyräsotasuunnitelmien maailmaan ja kaikki muu jää? Ehkä tiedätte mistä puhun :) 

No, testi kuitenkin etenee mullan keräämisen ja putsauksen jälkeen siten, että multaa laitetaan putkiloon. Osassa kotitestejä ohjeistetaan, että mullan pitäisi antaa kuivahtaa ennen testaamista, mutta käyttämässäni tuotteessa ei ollut siitä mainintaa. Perään kaadetaan jauhetta ja tislattua vettä.

Korkki kiinni ja ravistetaan 30 sekunttia. Tadaa! Valmista tuli!

Hetki odottelua ja kirkastunut veden väri ilmoittaa mikä on maan pH.

Tässä vaiheessa pakko kysyä, että moniko tiesi, että tää on näin helppoa? Näitä testejähän saa ihan tilata tai ostaa markettien puutarhaosastoilta suhteellisen huokeaan hintaan ja näissä on yleensä tarvikkeet mukana useamman testin tekemiseen. 

Ja mikä oli testin tulos? Näyttää vahvalta vitoselta. Eli hapanta on.

Suomessa maaperä on keskimäärin hapanta ja luonnonniittyjen pH on yleensä 4,6-6. Kotimaiset niittykukat ovat sopeutuneet lievästi happamiin olosuhteisiin, joten niiden osalta ei tarvitsisi tehdä sen kummempia toimenpiteitä, kukkiihan niitty kauniisti jo nyt.

Mutta tämä meidän niitty on yhtä paljon hyönteis- ja pörriäisniitty, kuin metsämansikkapaikka meille ihmisille. Ahomansikka (Fragaria vesca) viihtyy parhaiten maassa, joka on lähellä neutraalia eli pH 7. Ja myös sahramit kasvaisivat internetin mukaan mieluiten neutraalissa maassa, joten niityn olosuhteita voisi hiukan parantaa.

Puun tuhka olisi niityn kalkitsemiseen paras tuote, sillä se sisältää kaikkia kasvien tarvitsemia ravinteita lukuunottamatta typpeä ja siitä syystä sen ei pitäisi rehevöittää niittyä liiaksi. Tuhkaa annostellaan yleisesti ottaen muutama kourallinen neliölle ja vuodessa alle 5 kg aarille. Puun tuhkan käytöstä puutarhassa voi lukea lisää täältä.

Metsämansikkaketo on sen verran rinteessä, että tuhkaa ei kannata levittää ennen lumien sulamista.

Joten lumien sulattelemista siis tiedossa – toivottavasti ei enää kauaa!