Blogi Somepuutarhuri Johanna Rönnlöf

Kukkasipulit Lupiinisota maallemuutto Niitty Yleinen

Kukkasipuleiden istutus niitylle

Ahomansikkaniityn uudet kevätkukkijat saivat päälleen ulkorakennuksesta, edellisen emännän ruukutuspöydältä löytynyttä hiekkaa.

Meidän talon edustalla on itään viettävä rinne, jossa kasvaa koko kesän kukkiva kuivahko niitty. Erityisen ihanan siitä tekee runsaasti satoa tuottavat ahomansikat, mutta niistä lisää joku toinen kerta. 

Olen pohtinut jo pitkään, että haluaisin lisätä kedolle keväällä kukkivia sipuleita, mutta olen ollut epävarma siitä mitä värejä ja sävyjä haluan. Ehdottomasti jotain herkkää, eikä liian suurikukkaista. Suurten ja mahtavien narsissien ja tulppaaneiden paikka saa olla sitten jossain muualla puutarhassa. Suurilla kukkijoilla on myös usein paljon lehtimassaa, enkä halua niitylle isoja kuihtuvia mättäitä juuri alkukesästä, kun niitty on kauneimmillaan. Olin ajatellut, että kedolle sopisivat lähinnä pienilehtiset ja hillityt, hyvin itsestään leviävät metsä- ja parvitulppaanit.

Löysin kuitenkin jotain itselleni aivan uutta, nimittäin Tulipa cretican, joka Lajitietokeskuksen mukaan olisi suomeksi Kainotulppaani. Lajike ‘Hilde’ vei sydämeni saman tien. Vai voiko tätä herkempää ja kauniimpaa enää ollakaan? 

Laihialaiset geenini antoivat juuri ja juuri myöden ostaa kokonaiset kolme pussia, joten nyt on sopii pitää viherpeukaloita pystyssä, jotta nämä lisääntyisivät, tai edes selviäisivät. Instassa seuranneet tietääkin, että meillä on ollut myyriä niin paljon, etttä lauma erilaisia petolintuja on päivystänyt tontilla jo viikkoja. Myyriä on riittänyt jopa siihen, että kujalla niitä on jäänyt auton alle pari kappaletta viikossa. Melko hurjaa menoa, mutta…

Löysin ulkorakennuksesta talon edellisen puutarhuriemännän ruukutuspöydän ja otin sieltä vähän hiekkaa sipuleiden peittelyyn. Yritin tällä kertaa istuttaa kaikki sipulit melko matalalle, sillä tapanani on ollut haudata ne aivan liian syvälle.

Ilokseni huomasin, että maata kaivaessa vastaan tuli kerroksia juuri tätä samaa punertavaa hiekkaa. Joten edellinen emäntä on varmaan täällä aikoinaan häärinyt samoissa puuhissa!

Välillä vastaan tuli myös jo varattuja paikkoja sillä niityllä kasvaa jo muutamia helmililjoja ennestään. Jotenkin on aina yhtä yllättävää huomata, miten sipulit ovat siellä jo hyvässä kasvussa odottamassa uutta kevättä.

Krookuksia olen himoinnut niitylle jo pitkään, mutta valmiissa sekoituksissa värit ovat usein turhan räikeitä. ’Blue Pearl’ lajike näyttää kuitenkin sopivan paikalle hyvin. Yritän joskus vielä löytää sen seuraksi vaaleita kerman ja keltaisen sävyjä.

Lisää sinisen sävyjä tarttui mukaan hiukan vahingossa, mutta väriään vaihtava ja pörröinen helmililja houkutti liian paljon jäädäkseen kaupan hyllylle. Epäilen vähän, että se saattaa olla jopa ennemminkin kaamea kuin kaunis, mutta täytyy sitten siirtää se äkkiä johonkin kauemmas, jos se on aivan hirveä.

Lupiini yrittää sinnikkäästi levittäytyä niitylle, mutta onneksi juurakot saa helposti kaivettua näin syksyllä ja alkukeväästä, kun maa on märkää.

Aurinko kiertää iltapäivästä talon taa, joten kahvipaussikin tulee pidettyä, niin kauan kuin aurinko vielä lämmittää.

Tässä lämpimällä seinustalla on ollut myös kyykäärmeiden lempipaikka, mutta tänä kesänä remontin pauke on karkottanut ne kauemmas. Ehkä siksikin myyräkanta on kasvanut räjähdysmäisesti. Jännä nähdä miten ympäröivä luonto sopeutuu ja muuttuu kun ihminen taas vaikuttaa tontilla. Kesän viimeiset heinäsirkat ainakin olivat vielä paikalla ja jaksoivat sirittää heinikossa ja korpit raakkuivan metsässä tuttuun tapaan.

Vähän hairahduin suunnitelmistani näiden narsissien kanssa, mutta nämähän ovat kuitenkin sopivan hillittyjä ja vanhanaikaisia, eikö? Pallerolaukka on mulle ihan uusi tuttavuus, mutta toivon, että sen kukat toistaisivat kauniisti talon punaisen katon sävyä. Lisäksi sen pitäisi olla myös lehdistöltään siro sekä myyrien ällölistalla.

Lopuksi vielä kuva puutarhan alkuperäisestä kaunottaresta. Näitä kerrottuja valkeita narsisseja löytyy puutarhasta runsaasti ja ne vaikuttavat olevan erittäin sitkeää tekoa. Nostin muutamia kulkuväylällä kasvavia ylös ja vaikka sipulit ovat aivan minikokoisia, on kukinta kuitenkin ollut runsasta.

Ajattelinkin, että nyt kun uusia seuraajia on tullut paljon myös Instagramin puolelle, voisin järjestää siellä näistä pienen arvonnan.

Miltä kuulostaa, kiinnostaisiko istukassipulit tästä huumaavalle tuoksuvasta kaunottaresta?