Johanna Rönnlöf

Herkkupottua pöytään ja leipään

Uutuusperunoita kasvimaalla olivat tänä vuonna ’Sarpo Miro,’ ’Early Rose’, ’Heiderot’, ’La Vie’, ’Carolus’, ’Sound’, Linzer Delikatess’ ja ’Queen Anne’

Tänä kesänä perunat menivät totaalisesti sekaisin, koska en tietenkään (muka) ehtinyt kirjoittaa ylös mihin istutin mitäkin. Ihania lajikkeita sain taas tilattua Ruotsin puolelta ja ehkäpä näistä koitan saada jääkaapin kylmälokerossa menemään talven yli ainakin ’Early Rose’ lajikkeen, sillä mitään muuta ei juuri taida oikein olla jäljelläkään. Lähes kaikki on syöty!

Mutta tätä hyväksi kehuttua vanhaa lajiketta tilasin tänä vuonna eniten, peräti 3 pussia. Sehän ei sinänsä ole paljon ja tarkoitus onkin nyt tässä parin vuoden aikana ollut lähinnä tutustua eri lajikkeisiin, ei niinkään viljellä koko talveksi. Meillä ei ole vielä kellaria, joten en ole edes kehdannut pyytä harrastajilta vanhojen lajikkeiden siemenperunoita vaan tyydyn nyt näihin mitä kaupoilta löytyy. Ihan siksi, että nuo vielä harvinaisemmat lajikkeet ansaitsevat ihan ylläpitoviljelyä ja siihen ei oikein sovi se, että kaikki syödään :D

Veikkaan, että tässä alla olevassa kuvassa näkyy lajikkeet ’Carolus’, ’Heiderot’ ja sitten kotimaista alkuperää oleva ”Marleena”, jota viljelin viime vuonna ja sain kuin sainkin tämän kesän siemenerunat säilytettyä ihan jääkaapin vihanneslokerossa ilman että kukaan heitti niitä pois tai pisti poskeensa.

”Marleena” on ihanan kaunis ja ilahduttava leikattava, mutta ai että miten voi olla vaikeaa löytää lähes mustaa perunaa mustasta mullasta. Vai mitä sanotte alla olevasta, täysin käsittelemättömästä kuvasta:

Näyttää lähinnä rapaisilta kiviltä vai mitä!

Nojuu, noista aiemman kuvan väriperunoista punainen ’Heiderot’ oli omasta mielestäni aika ihana. Tässä oli jo häivähdys vanhan ajan perunan makua ja kokokin oli mukavan suurehko.

’Carolus’ hukkuin johonkin pottukattilaan ja hänen syömisestään meillä ei valitettavasti ole sen kummempaa raportoitavaa. Maun luvattiin olevan jotain ’King Edward’ -tyylistä ja muistan että siitä olen joskus pitänyt, joten siksi myös ’Carolus’ tuli tilattua. Vaan arvoitukseksi jäänee oliko maku yhtä hyvä, ei voi tietää :D

Myös yllä oleva ’Sarpo Mira’ taisi vahingossa tulla syödyksi melko aikaisessa vaiheessa kesää, joten tämän perunarutolle erittäin vastustuskykyisen lajikkeen suoritus ei päässyt nyt ihan huippuunsa.

Tässä hän oletettavasti kuitenkin on. Potut oli tällä lajikkeella kauniita, mutta veikkaan että nämä meni uuniperunoiksi kunnon rosmariinikuorrutuksen alle, joten lajikkeen ominaismaku ei varmaankaan päässyt tarvittavalla tavalla oikeuksiinsa.

Huono vuosi siis Sarpolle, mutta täytyy ehdottomasti kokeilla uudestaan. Perunarutto nääs vei kyllä kaikkien pottujen varret niin täydellisesti, että vastustuskykyiset lajikkeet kyllä kiinnostaa.

Tässä muuten näkyy ’Heiderot’ lajike leikattuna. Aika ihana vai mitä! Ja eikös näytäkin ihan siltä, että tuolla joukossahan myös se hukkaan joutunut ’Carolus’ piileskelee!

’La Vie’ valikoitui tänä vuonna varhaisperunaksi, onhan hän suosikkimme ’Annabellen’ ”lapsonen”. Hyvää oli, mutta tästäkään kukaan ei tainnut ehtiä tekemään päiväkirjamerkintöjä sen kummemmin. Mutta tämä menee varhaispottujen jatkoon ehdottomasti. Tässä yllä olevassa kuvassa on kylläkin varmaan esikasvatettua ’Early Rose’ pottua. Kasvatan varhaisperunat ruukuissa ja istutan kivasti potista irtoavan sisällön hellästi paikalleen. En henkilökohtaisesti usko siihen, että esikasvatettujen varhaisperunoiden maavarsia kannattaisi ylenmäärin katkoa, kuten usein tehdään, jos pottuja esikasvatetaan esim. laatikoissa, joista sitten erotellaan potut istutettaessa. Uskon, että kun istutus tehdään mahdollisimman hellävaroen, on kasvukin sitten parempaa.

Ja näin iloisesti he sitten kasvoivat :)

Vielä on osa pottusista maassa, siellä on ainakin ’Early Rose’ poikineen sekä se yksi murheenkryyni. Saveen piiloutuva ”Marleena”.

Tänä kesänä olen piilottanut näitä gourmeepottuja törkeästi myös leipään. Järkkäsin hapanjuurileivontaan, hapanmaitotuotteisiin, hapatettuihin vihanneksiin yms. pureutuvan HAPATA-festarin kesällä ja siellä upeita puhujia kuunnellessa sain taas vuosien tauon jälkeen inspiksen kokeilla hapanjuurileivontaa. Meillä tosin syödään nykyään vain ruispaloja joten piti etsiä sitä vastaava resepti. Tähän käyttämääni reseptiin tulee siis perunaa, aivan kuten alkuperäisiin ruispaloihinkin. Ja on muuten ihan pikkasen hyvää ja huomattavasti helpompaa leivottavaa, kuin levainit tai muut vaaleat instagram-kelpoiset leivät :D Hölskytyskurkkuja päälle ja ääntä kohti nam!

Herkullista sadonkorjuuaikaa <3