Parsa

Parsa on kevään herkkuvihannes. Parhaalta parsa maistuu juuri penkistä leikattuna, joten sitä kannattaa kokeilla kasvattaa itse. Parsapenkin hoito vaatii kärsivällisyyttä, mutta palkitsee pitkäaikaisella sadolla.

Parsan kasvatus

Parsa (Asparagus officinalis) on monivuotinen vihannes, joka tuottaa satoa vuosittain touko-kesäkuussa. Yleisemmin kotipuutarhoissa kasvatetaan vihreää parsaa, joka saa värinsä auringon valosta maan pinnalle kasvaessaan. Parsapenkki perustetaan yleensä valmiista juurakoista. Parsan kasvatuksen voi aloittaa myös siemenistä tai siementaimista, mutta silloin satoa saa odotella neljän-viiden vuoden ajan.

Juuriston vahvistuessa parsa alkaa tuottaa paksumpia versoja.

Parsan istutus

Perusta parsapenkki aurinkoiselle ja lämpimälle paikalle avomaalle tai viljelylaatikkoon. Savimaalla kannattaa suosia kohopenkkiä, sillä parsan juuret eivät pidä märästä maasta. Kasvualustan tulee olla multava, syvä ja vettä läpäisevä. Käytä kalkittua puutarhamultaa ja lisää siihen reilusti kompostia sekä kanan- tai hevonlantarakeita. Istuta parsan juurakot noin 30 sentin välein. Täytä istutuskuopat mullalla ja kastele huolellisesti. Kata penkki orgaanisella katteella (olki, hamppu, nurmisilppu jne.). Kitke rikkakasvit säännöllisesti.

Kasvukauden edetessä parsakasvustosta tulee komea. Versot kaipaavat tukea.

Parsan sadonkorjuu

Vihreät parsat leikataan, kun versot ovat 15–30 sentin korkuisia maanpinnasta mitattuna. Pidemmäksi venähtäneet versot muuttuvat koviksi ja puiseviksi. Aikaisina ja lämpöisinä keväinä sato valmistuu nopeasti ja uusia versoja voi kerätä päivittäin. Miedompi valkoinen parsa korjataan 15 sentin syvyydeltä maanpinnasta, kun versojen päät pilkistävät multaharjusta.

Parsan satokausi voi kestää jopa koko kesän, kun keräät niitä vähän kerrallaan ja annat kasvin kerätä välillä voimia. Perinteisesti satoa kerätään 3–6 viikon ajan kasvupaikasta ja juurakon iästä riippuen. Jos parsakasvusto on vielä nuori, kerää satoa säästellen vain 1–2 viikon ajan, jotta juurakko vahvistuu.

Katkaise parsan versot terävällä veitsellä tai käsin taittamalla. Parsa napsahtaa yleensä helposti poikki siitä kohdasta, jossa verson tyvi alkaa puutua. Paksuimmat versot ovat yleensä mehukkaimpia. Parasta korjuuaikaa ovat aikaiset aamut, jolloin versot ovat viileimmillään ja hyvässä nestejännityksessä. Parsa on maukkaimmillaan ja sen sokeripitoisuus korkeimmillaan heti korjuun jälkeen. Jos et kuitenkaan käytä satoa heti, kiepauta se kostean paperin sisälle muovipussiin ja pidä jääkaapissa. Käytä noin viikon kuluessa.

Kerää satoa 15–30 sentin pituisista versoista. Mitä pidemmäksi parsa kasvaa, sitä puisevammaksi sen rakenne ja maku muuttuvat.

Parsan hoito sadonkorjuun jälkeen

Anna kasvustolle kasvurauha sadonkorjuun jälkeen. Kesän ja syksyn aikana juurakko kasvaa ja vahvistuu tulevia vuosia varten.

Ravinteiden tarve on suurimmillaan heti sadonkorjuun jälkeen. Lannoitus saa olla runsaan kaliumpitoista, mutta toki myös typpeä tarvitaan. Fosforin tarve on sen sijaan vähäisempi. Kompostoitu lanta, ruohosilppu tai puutarhan yleislannoitteet soveltuvat yleensä hyvin. Lopeta lannoittaminen heinäkuun puolivälissä, jotta tuleva talvehtiminen ei häiriinny.

Kitke parsapenkkiä säännöllisesti, sillä parsakasvusto peittää alustansa heikosti. Runsas katekerros orgaanista ainesta huolehtii sekä lannoituksesta että rikkaruohojen torjunnasta. Lopeta typpipitoisten katteiden, kuten ruohosilpun, levittäminen parsalle elokuun alkupuolella.

Anna kasvuston kellastua kunnolla, jotta kaikki ravinteet ovat ehtineet siirtyä juurakkoon. Poista sitten kuihtuneet versot loppusyksyllä ennen talven tuloa. Näin estät mahdollisten sienitautien leviämisen.

Parsa on pitkäikäinen ja viihtyy samalla kasvupaikalla pitkään. Juurakko voi suotuisilla paikoilla yltää useiden metrien mittaiseksi ja antaa satoa helposti parinkymmenen vuoden ajan.