Vihdoinkin Vakka-taimessa — upea metsäpuutarha

Olen jo vuosia halunnuta päästä käymään Pyhärannassa Vesa Muurisen Vakka-taimessa ja nyt vihdoinkin viime sunnuntaina haaveeni toteutui. Siitä suuri kiitos Puutarhassa blogin Marialle. Hän pyysi minua seurakseen viettämään pionipäivää ja eipä tarvinnut mammaa paljoakaan houkutella. Reissu Pyhärantaan on aina jäänyt pitkän matkan vuoksi mutta nopeaa Turun moottoritietä matka taittuikin vajaassa parissa tunnissa. Ei siis oikeastaan ollut edes kaukana!

Päivä oli hurjan helteinen ja ehkäpä siksikin viihdyin erityisen hyvin metsäpuutarhan puolella. Toki satojen metrien pionipenkit olivat vaikuttavia mutta aivan erityisen vaikutuksen tekivät kuitenkin viileän vehreät ja metsäiset alueet, joiden siimeksestä löysin mitä ihmeellisimpiä kasveja jotka olivat minulle täysin vieraita.

köynnös metsässä — Minkähän niminen tämä upea köynnös mahtaa olla?

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Tuon valkokukkaisen suuren kasvin nimen Vesa mainitsi mutta tietenkään en enää muista sitä. Ensimmäiseksi kun näin sen, luulin sitä valkokukkaiseksi wisteriaksi mutta se se ei kuitenkaan ollut. Sen alla sai kokea ihanan kukkasateen ja maa olikin jo valkoisenaan pudonneita kukkia. Muistaisiko joku Vakka-taimen kävijä nimen tälle upealle kasville?

[columns_row width=”third”]
[column][/column]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Näistä kolmesta kasvista tunnistin vain ensimmäisen kuvan paratiisililjan. Keskimmäinen kaunotar vaikutti liljamaiselta varsien ja letiensä osalta mutta kukka ei ollut kovin torvimainen. Olisikohan viimeisen kuvan kasvi jokin atsalea? Se löyhäytteli huumaavaa tuoksuaan parkkipaikan viereisessä metsän reunassa. Voi kunpa joku tunnistaisi nämä kasvit, haluaisin ehdottomasti hankkia molemmat myös omaan puutarhaan. Tuo paratiisililja minulta jo löytyykin.

Pelit ja vehkeet

Alueella oli upeita luonnon kivistä rakennettuja muureja jotka varmasti ylläpitävät sopivaa mikroilmastoa metsäpuutarhan erikoisuuksille. Kiinnitin huomiota myös kohopenkkien suureen määrään. Vesa kertoi myös mielenkiintoisista hiekkapenkeistään joissa kasvatti mm. pensasruusuja ja pioneja. Hankin muuten omaan puutarhaan pari ihanan tuoksuvaa ja upeaa Austin ruusua ja Pohjantähti-köynnösruusun. Arvostan sitä, että Vakka-taimen kaikki ruusut ovat Vesan mukaan omajuurisia!

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Onkohan muurien kivenmurikat nosteltu paikoilleen tuon komeilla paripyörillä varustetun traktorikaivurin avulla?! Tuon nähdessäni aloin heti haaveilemaan omasta traktorista. Ja tuollaisesta kastelusysteemistä!! Pitkin metsäpuutarhaa oli vedetty letkuja ja siellä täällä sutkuttelivat kastelijat virkistävää vettä ympärilleen. Saatiinpä osamme pisaroista myös Marian kanssa :)

lapio — Lapioiden määrästä päätellen kaikkia maansiirtohommia ei oltu suinkaan tehty konevoimin.

Uusi jännittävä kasvi, savumustikka

Huomasin jo alkuun yksin metsäpuutarhassa pikaisesti pyörähtäessäni muuripenkin päällä kasvavan kauniin maata peittävän kasvuston. Onneksi kuljimme paikan ohi myös yhdessä Marian kanssa, sillä hän tiesi kasvin olevan erikoisen savumustikan jonka oli hankkinut itselleen aikaisemmalla vierailulla. Hän kertoi sen kasvaneen ja tuottaneen marjojakin ja tietysti heti innostuin itsekin tuosta minulle uudesta hyötykasvista, joka oli myös todella kaunis maanpeittokasvi.

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Ja täysin Marian ansiosta minullakin on nyt kaksi savumustikan, Vaccinium praestans tainta istutettavaksi omaan puutarhaani. Varsin mielenkiintoinen kasvi joka viihtyy hajavalossa ja turvepitoisessa kosteassa maassa. Jonnekin lammikon läheisyyteen sen taidan istuttaa ja lisätä hieman turvetta mukaan kasvualustaan. Tiedä vaikka pääsisin joskus maistamaan sen marjoja, jotka erään lähteen mukaan omaavat mansikkaisen aromin.

Muitakin kauniita peittoperennoja näin metsäpuutarhassa. Etualan kaunis pehko kuuluu kanadantaponlehdelle, Asarum canadense. Yksi taimi tuota taponlehteä tarttui mukaan, sillä olin jo etsiskellyt tätä jonkin aikaa.

Saniaiset ja sinivaleunikot

[columns_row width=”third”]
[column][/column]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Saniaiset hurmaavat minut aina vain uudestaan ja uudestaan. Kuinka upeita ne olivatkaan tuolla kaatuneiden puunrunkojen kanssa. Vaikutelma oli todella luonnollisen kaunis. Haluan ehdottomasti lisätä lahopuuta myös omaan puutarhaani vaikka jonkin verran sitä jo onkin. Ja jälleen tuli selväksi itselleni, että juuri metsäpuutarha on se puutarhan muoto joka kiehtoo minua eniten.

Sokerina pohjalla vielä muutama kuva aina niin upeista sinivaleunikoista! Metsäpuutarhaan siilautuvassa valossa ne huojuivat korkeina muun kasvuston keskellä. Paratiisimainen näky.

sinivaleunikko metsässä — Voimakas valo siilautui kauniisti metsäpuutarhan pohjalle.

Huh, miten pitkä postaus tästä tulikaan mutta minkäs teet kun halusin tallettaa kaiken tänne blogiin. Postailen sitten vielä pioneista ja ruusuista toisella kertaa!

pionipenkki — Tästä jatketaan sitten seuraavassa postauksessa!

Julkaistu 30.6.2020

Avainsanat metsäpuutarha Vakka-taimi

Maria / Puutarhassa-blogi sanoo:

1.7.2020 00:01

Kiitos paljon Minna kun lähdit seuraksi! Monta tuntia me jaksettiin siellä helteestä huolimatta ;) Metsäpuutarha on todellinen keidas helteellä ja kyllä muutenkin. Ikuistit sen hienosti kuviin. Japaninsiipipähkinä ainakin siellä metsäpuutarhan keskellä roikottaa piiiitkiä roikkuvia kukkanorkoja. Ja lilja tosiaan Nomocharis!

Vastaa
- HennaMar sanoo:
  
  1.7.2020 07:52
  
  Köynnös lienee kilpikierto
  
  Vastaa
  - Minna sanoo:
    
    1.7.2020 12:12
    
    Kiitos, sehän se tosiaan oli
    
    Vastaa
- Minna sanoo:
  
  1.7.2020 12:09
  
  Kiitos itsellesi Olisi jäänyt lähtemättä jos et olisi pyytänyt. Ja nyt vaan voidaan muistellaan sitä hurjaa hellettä kun ilmat nopeasti viilentyivät. Vaan on kyllä ihanaa kun on satanut oikein kunnolla. On siellä Vesan metsäpuutarhakin nyt kuin sademetsä konsanaan
  
  Vastaa
Saila sanoo:

1.7.2020 00:37

Oi miten ihanaa, Vakka-Taimi on tosiaan aihan ihmemaa ja paratiisi samaan aikaan. Mahtavaa, että retki järjestyi. Saahan Vakka-Taimen kasveja joistakin puutarhamyymälöistäkin, mutta on ihan eri juttu nähdä ne tuolla puutarhassa kasvamassa ja hankkia paikan päältä. Olisiko valkokukkainen puu Robinia? Niitä tiedän, että Vakka-Taimessa on ja myydään.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  1.7.2020 12:11
  
  Kiitos, Robiniahan se oli! Juu kyllä oli tosiaan käymisen arvoinen kohde ja varsinainen ruusutarha jäi kokonaan kiertämättä joten uudestaankin kyllä joskus mentävä
  
  Vastaa
Jk sanoo:

1.7.2020 11:47

Googlaapa Nomocharis sekä Azalea viscosum.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  1.7.2020 12:12
  
  Oi ihanaa tuon atsaleankin nimi selvisi! Kiitos hirmuisesti
  
  Vastaa
pioni sanoo:

8.7.2020 07:56

Vakka-Taimi on puutarhaihmisen unelmapaikka! Minäkin voisin leiriytyä metsäpuutarhaan viikoiksi;) Ja käydä sitten päivisin kurkkimassa muihinkin osiin puutarhaa:)

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  11.7.2020 14:01
  
  Hih, mitähän Vesa tuumailisi jos joskus järjestettäisiinkin siellä bloggaajien leiripäivät :)
  
  Vastaa