Blogi Mama’s garden

Blogi kasvikokoelma Koristekasvit Piharakentaminen Puutarhanhoito

Syyshortensian istutus ja hoito

Niin paljon kuin puutarhassani onkin erilaisia syyshortensioita, en jostain syystä ole vielä koskaan kirjoittanut niiden istutuksesta ja hoidosta. Vanha postaus hortensioiden pistokaslisäyksestä on ollut jo vuosia yksi suosituimmista postauksistani mutta ennen kuin pääsee lisäämään pistokkaasta, täytyy hankkia ensimmäiset hortensiansa valmiina taimina. Ja lisäksi olen tässä vuosien varrella huomannut, että taivukkaasta lisääminen on jopa parempi tapa ja niitä on ilmestynyt vanhojen pensaiden juurelle myös ilman mitään toimenpiteitä, kätevää!

Vaikka siis taivukkaasta tai pistokkaastakin uusia taimia on mahdollista itse tuottaa, niin siltikin tulen hankkineeksi joka syksy ainakin yhden valmiin astiataimenkin. Olen kuitenkin sisimmässäni se pieni kasvienkerääjä, joka haluaa kartuttaa puutarhansa laji- ja lajikevalikoimaa.

Kaikilla puutarhan alueilla on tietysti omat nimensä. Nimiä ei erityisemmin mieti, ne vain syntyvät hiljalleen kuten yleensä alueetkin. Tai niin ainakin minulla. Kasvien hinnat ovat nousseet viime vuosina kovasti, minkä kyllä ymmärrän. Se johtaa kuitenkin siihen, että yhä harvemmalla on enää varaa hankkia suurta määrää taimia kerrallaan. Itse olen löytänyt tästä myös positiivisen puolen, sillä kun aikaa kuluu niin suunnitelmat usein muotoutuvat parempaan suuntaan. Ja joskus niiden täytyy vain odottaa sopivaa aikaa jostain muusta syystä. Tuleva Tammelan hortensiarinne rakentuu lasten mäenlaskupaikalle, joten vasta nyt kun kukaan ei enää mäkeä laske, on mahdollista alkaa rinnettä istuttamaan. Tosin jossain vaiheessa suunnittelin tähän myös hostarinnettä. Sen yli olisi hyvin voinut talvella pulkkailla mutta sitten tulivat kotilot ja nyt ovat lähellä jo espanjansiruetanatkin. Onneksi hostarinne ei ehtinyt toteutumaan, etanoiden kanssa puuvartiset ovat aina parempi vaihtoehto.

Syyshortensian, Hydrangea paniculata (I-IV) kerrotaan yleisesti viihtyvän happamassa maassa mutta tuota väitettä en oikeastaan itse täysin allekirjoita. Meidän puutarha kuten koko asuinkuntamme täällä Lohjalla on kauttaaltaan kalkkipitoista. Kalkkikiveä on louhittu alueeltamme jo yli 100 vuoden ajan. Aluksi louhokset olivat ns. avolouhoksia ja olenkin kuullut väitteen, että niistä olisi tuulien mukana kulkeutunut kalkkipölyä myös lähialueille, vaikuttaen jopa sammalten kasvua heikentävästi.

Eli tästä kaikesta päätellen hortensioiden ei siis pitäisi meillä viihtyä ollenkaan. Onneksi ne kuitenkin viihtyvät. Luulenpa, että suurin viihtymiseen vaikuttava tekijä on pohjamaan moreeni. Hortensiat eivät tykkää seisoa märässä maassa vaikka puutarhan puolivarjoisemmilla alueilla parhaiten viihtyvätkin. Ja talvimärkyys on erityisen huono asia. Kun alla on meillä tuo läpäisevä moreeni niin vesi ei jää talvellakaan pintamaahan vaan valuu helposti läpi. Mikäli oman puutarhasi alla on vaikkapa savimaa, täytyy hortensiat ehdottomasti istuttaa kohopenkkeihin ja satsata penkin alle vaikkapa oikein kunnon sorapatjaan ihan vaikka sepelistä. Toki päälle sitten kunnon kerros hyvää kompostimultaa, laittaisin jopa 80-100 cm kerroksen jos vain mahdollista. Maa kuitenkin aina painuu ja savimaahan myös hiljalleen sepelikin uppoaa. Siltikään en käyttäisi alla mitään kankaita kuitenkaan. Eri asia sitten kun rakennetaan laatoituksia tai muita puutarhan rakenteita, joissa painumisen tuomat haitat ovat suuremmat.

Moreenin ja lehtomullan lisäksi meillä on useita rinnealueita, joista tämä hortensiarinne on nimensä mukaisesti yksi. Rinneistutuksissa ylimääräinen vesi valuu juuristolta pois jo pelkän muotonsa ansioista. Siispä jos savimaalla ei ole mahdollista rakentaa kohopenkkejä, kannattaa hortensioille suosia rinneistuksia, mikäli sellaisia siis puutarhasta löytyy. Rinneistutuksen kasteleminen ensimmäisinä vuosina on tietysti haastavampaa mutta juurikastelijan kanssa olen pärjännyt myös kuivien kausien yli.

Istusajankohdaksi on itselläni valikoitunut tämä alkusyksy, silloin kun syyshortensian kukinta on kauneimmillaan, niitä tekee tietysti myös eniten mieli istuttaa. Ajankohtana tämä on ollut mitä parhain, sillä kovat helteet ovat jo takana ja syyssateet/kevätkosteus huolehtivat yleensä kastelusta seuraavaan kesään asti. Toki astiataimia voi istuttaa koko kasvukauden ajan, kunhan muistaa sitten huolehtia kastelusta. Istutuskuoppaan kaadan aina sangon tai pari vettä, vaikka maa olisi kosteaakin.

Istutuskuoppaa hortensialle kaivaessani sekoitan maahan monta kiloa kahvinporoa. Laitan sitä myös joka vuosi hortensioille katteeksi. Hyvin harvoin tulee itseni annettua mitään erillisiä kevät- tai syyslannoituksia. Nyt kun omaa lehtikompostia on aina keväisin saatavilla niin sitä tulen jatkossa laittamaan myös näille hortensiaistutuksilleni. Nuo orgaaniset katteet pidättävät kosteutta, sillä niin hyvin kuin vesi moreenin läpi lirahtaakin niin aina se ei ole pelkästään hyvä asia. Pitkät poutajaksot ovat varsinkin vastaistutetuille kasveille usein raskaita. Myös puutarhan lehtipuut ovat alkaneet jo saavuttaa melkoisia mittasuhteita, joten nekin ryystävät oman osansa maahan sataneesta kosteudesta.

Varsinkin ehkä perinteisintä, syyshortensia ’Grandiflora’:aa, neuvotaan usein leikkaamaan joka kevät, jättäen kuhunkin vahvaan oksaan vain 2-3 silmuparia. Tällöin yksittäiset kukat muodostuvat yleensä kooltaan suuremmiksi ja pensas pysyy pidempään pienempänä kooltaan. Näitä näkee paljon myös pienen puun muotoisina eli yksirunkoisina.

Minun tyylini on ollut ensinnäkin jättää kukinnot kaunistamaan talvipuutarhaa senkin uhalla, että raskas lumikuorta katkoo varsia helpommin kun niissä on isompaa pinta-alaa. Siistin mahdolliset katkeilleet oksat sitten keväällä, aika harvoin mitään suurempaa vahinkoa on tullut. Syyshortensian jättäisin kuitenkin kokonaan istuttamatta alueelle mihin lumia kolataan ja läjitetään. Meilläkin noin puoleen väliin rinnettä tuodaan lumia, joten sen alueen jätän suosiolla nurmelle. Pensasalue tulee vain kaikista jyrkimpään rinteen osaan, mistä ruohon leikkaaminen on todella hankalaa. Ainoa hortensia jota voisin harkita lumikasojen alle on pallohortensia. Sen voi leikata matalaksi vaikka joka kevät. Itse en kyllä niin tee, vaan lyhentelen/poistan niistäkin vain vaurioituneet ja selkeästi heikot oksat. Lopuksi ihan käsin rapsin vain edellisen kesän kukinnot pois ja heitän pensaan alle. Hortensiat tulevat melko hitaasti ja myöhään lehteen, joten tuohon työhön on hyvin aikaa. Usein teen sitä aina hetken kerrallaan, jonkin fyysisemmän kevättyön välissä.

Tämmöistä tällä kertaa. Toivottavasti tästä löytyi edes jotakin vinkkiä jollekin syyshortensian istuttamista harkitsevalle. Hortensiat ovat kyllä mielestäni kauneimpia pensaita ja jos puutarhassasi ei niitä vielä kasva, annan vahvan suosituksen sellaisen sinne istuttaa! Tai oikeastaan vinkaan istuttamaan vähintään kolmen pensaan ryhmän heti alkuun.