Blogi Mama’s garden

Keittiötarha Pihasuunnittelu

Syötävä metsäpuutarha — multakasasta Marjamäeksi

Selailin vanhoja kuvia vuodesta 2016 lähtien, jolloin olin tehnyt ensimmäiset istutukset vasta valmistuneelle Marjamäelle. Olin innostunut jo alkuvuodesta 2015 forest gardening ajatuksesta jota silloin eri lähteissä nimitettiin mm. peltometsäpuutarhaksi. Nyt sen nimi on tainnut vakiintua kieleemme paremmin istuvaksi syötäväksi metsäpuutarhaksi. Innostuin pureutumaan uudestaan tähän aiheeseen koska tästä oli iso juttu uusimmassa Kotipuutarhalehdessä. Juha Ujulan asiantutemus aiheesta on vahva ja minun on ollut onni päästä kuuntelemaan hänen näkemyksiään myös luennolla Kemiönsaaressa, Westersin puutarhassa. Siitä lähtien aihe on kiinnostanut minua kovasti ja kiinnostukseni onkin purkautunut Marjamäen rakentamiseen kaiken muun ohella. Marjamäki liittyy vahvasti lammikko-projektiin josta olen kirjoitellut huomattavasti enemmän tänne blogiin. Myös maakellarin rakentaminen on vienyt palstatilaa syötävältä metsäpuutarhaltani Marjamäeltä, vaikka ovatkin rakentuneet rinta rinnan.

Marjamäen tarina

Alunperin alue syntyi tarpeesta löytää tontilta paikka maa-aineksille jotka syntyivät kellari/autokatoksen ja lammikon kaivuun yhteydessä. Maat muotoiltiin kauniiseen kaarevaan muotoon ja alueelle lisättiin kaksi suurta peräkärryllistä hevosen lantaa. Katoin koko alueen suurilla pahveilla ja kuorikatteella.

Ensimmäisenä varsinaisen istutuskesän syksynä Marjamäellä kasvoi jo kaikki puuvartiset, jotka joskus muodostaisivat alueen ylemmän latvuskerroksen.  Makeakirsikoita istutin alunperin kolme kappaletta mutta yksi niistä ei ole oikein lähtenyt kunnolla kasvamaan. Epäilen, että sen juuristoa olisivat myyrät myllänneet. Olen miettinyt sen poistoa ja korvaamista luumupuulla. Alue on sen verran pieni, että varsinaisia typpeä pumppaavia puuvartisia (tyrni, siperianhernepensas, leppä) ei valitettavasti mahdu mutta reunaluiskassa rehevänä kasvavat imikät saavat hoitaa sen tehtävän. Olen mahduttanut alueelle monenlaisia marjapensaita jotka muodostavan syötävän metsäpuutarhan pensaskerroksen. Niistä mustaherukat ovat antaneet eniten syötävää tähän mennessä. Marjoja napsivat linnut ovat ehtineet useasti ennen minua joten sadonkorjuu on vielä ollut melko vaatimatonta tähän mennessä. Toisaalta en edes tiedä haluaisinkokaan kaikkea satoa itselleni. Tuskin ehtisin kuitenkaan poimia tai hyödyntää sitä joten linnut vierailkoot vastedeskin kaikessa rauhassa Marjamäellä.

Ja paljon on vielä kasveja jotka eivät ole tuottaneet ensimmäistäkään suupalaa. Näihin lukeutuu ainakin kiinanlaikkuköynnös `Annikki` jonka minikiivejä odotan kovasti. Laikkuköynnöksen lisäksi haluaisin vielä toisenkin syötävän köynnöksen alueelle johtavaan porttiin, joka sekin on tosin minulta vielä hitsaamatta. Olen vähän miettinyt palsamiköynnöstä(sitruunaköynnös), Hablitzia tamnoides mutta voipi olla, että päädyn kuitenkin köynnöspinaattiin koska siitä kasvaa jo taimia valmiina tunkion vierustalla. Myös humalan nuoria versoja voisi käyttää parsan tavoin keväällä mutta humala on siitä huono portissa, että sen versot ovat loppukesästä melko karheat ja saattavat raapia portista kulkijan ihoa. Muualla alapihan alueella kasvaakin jo keltahumalaa ja sen kurissa pitäminen on osoittautumassa melko haastavaksi. Täytyykin tänä keväänä kurittaa humalakasvustoa syömällä sitä!

Täysin kirjaimellisesti en ole noudattanut syötävään metsäpuutarhaan kuuluvaa kasvivalikoimaa ja seassa on myös koristekasveja. Olen kuitenkin yrittänyt pitää koristekasvit vain lammikon puoleisella rinteellä ja pihan puolella rinteessä sitten raparperit ja mustaseljat hallitsevat vastakkaista rinnettä. Koristekasveilla on kuitenkin tärkeä tehtävä pölyttäjien houkuttelijoina josta saan jatkossakin hyvän syyn istutella lammikon puolelle lisää lumikelloja ja muita aikaisia herkkuja pölyttäjille ;) Alueen reunassa kasvaa myös suuria raitoja jotka ovat myös erityisen mieleisiä erilaisille pölyttäjille. Ja toivottavasti jatkossa myös kirsikkapuiden kukinta houkuttelee alueelle pörriäisiä. Tähän mennessä kukinta on ollut vielä kovin vähäistä mutta eiväthän puut vielä ole kovin vanhojakaan.

Uusimpana mustaseljojen väliin istutin viime syksynä myös saksanpähkinän taimen jonka emo tuottaa pähkinää naapurikunnan puolella. Taimi on vasta noin 15 cm pitkä mutta joskus tulevaisuudessa se ehkä kasvaa suureksi ja pääsemme nauttimaan sen pähkinäsadosta :)

[columns_row width=”half”]
[column]

[/column]
[column]

[/column]
[/columns_row]

Pienen saksanpähkinän taimen lisäksi alueella kasvaa jo hieman varttuneempi pähkinäpuu herttajalopähkinä, Juglans ailanthifolia var. cordiformis jota Juha Ujula kovasti luennollaan kehotti kokeilemaan. Se on pärjännyt oikein hyvin ja kasvanut hurjasti vaikkakin joinakin kylmimpinä talvina se on palelluttanut ylimpien oksiensa kärkiä. Tänä vuonna voi olla, että paleltumia ei tule ehkäpä ollenkaan!? Puu pääsee siten kasvamaan siitä mihin viime kesänä jäi! Jännä nähdä minkä kokoinen siitä tulee täysikasvuisena kun on jo nytkin melko kookas. Sen vieressä olevan tynnyrin voi onneksi tulevaisuudessa siirtää muualle mikäli tila käy ahtaaksi.

Mustaseljan kukkia ja maanpeitekasveja

Viime kesänä mustaselja, Sambucus nigra kukki ensimmäistä kertaa niin, että hennoin tehdä kukista mehua. Voi miten hyvää se olikaan ja juhlisti ihanasti esikoisen ripillepääsyä. Kakkua ei tullut niihin juhliin tehtyä itse mutta koristeeksi olisivat käyneet vaikkapa seljapensaiden ympärillä kasvaneet orvokit. Orvokki levisi alueelle edellisen kesän istutuksesta ja kasvoi kauniina koko kesän. Toinen maanpeittokerroksen kasvi oli alueelle itsestään hakeutunut metsämansikka. Kyllä ihmettelen sitä vieläkin, että mistä se mansikka niin runsaana tuohon katteelle oikein etsiytyi?! Loppukesästä rönsyjä oli niin runsaasti, että käveleminen alueella oli hieman hankalaa kun yritti väistellä mansikoita. Kovin makeiksi ne vähät mansikat eivät kuitenkaan kypsyneet osin ilmeisesti varjostuksen vuoksi. Marjamäen kasvualusta on myös hyvin ravinteikasta hevosen lannan ansiosta, joten mansikka keskittyi kasvattamaan enimmäkseen vihreää lehtimassaa marjojen sijaan. Eipä se haittaa sillä mieluummin mansikanlehtimatto kuin rikkaruohot!

[columns_row width=”third”]
[column][/column]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Myöskään siemenestä kasvattamani japaninruusukvittenit eivät ole vielä tuottaneet hedelmää mutta kukkivat viime kesänä ensimmäistä kertaa kauniin oranssein kukin. Pensaat harottavat tällä hetkellä melko tuuheina ja olenkin miettinyt pitäisikö niitä vähän leikata?! Toisaalta olen hieman toivonut, että jänikset hoitaisivat leikkauksen puolestani mutta toistaiseksi kukaan ei ole koskenutkaan niihin vaikka olen lukenut, että olisivat jänisten herkkua?!

Mustaseljan marjat ehtivät viime kesänä juuri ja juuri kypsyä mutta ne jäivät minulta hyödyntämättä. Niistä pitäisi saada siivilöytyä siemenet pois joka tuntui minusta melko työläältä. Taidan jatkossakin tyytyä hyödyntämään vain kukkatertut ja jättää marjat koristamaan pensaita ja ravitsemaan puutarhan lintuja.

Kolmannen kuvan libanoninlaukka, Allium zebdanense on myös jäänyt minulta hyödyntämättä. Oikeastaan olenkin alunperin istuttanut sen vain kauneutensa vuoksi mutta nyt luin siitä, että se olisi tietysti myös syötävä kuten kaikki muutkin alliumit. Toinen laukka jonka voisinkin alueelle siirtää on minulla sinkkisangossa kasvattamani kiinansipuli, Allium tuberosum. Siitä voisi helposti napata osan kasvamaan myös Marjamäelle!

Oletko sinä kiinnostunut syötävästä metsäpuutarhasta? Kasvaako sinulla jo sellainen? Olisi ihanaa vaihtaa ajatuksia aiheen tiimoilta. Minulle voit halutessasi laittaa myös sähköpostia mammanpuutarha@gmail.com mikäli haluat jutella aiheesta enemmän!