Syksyllä kukkivat sipulikukat tuovat kauneutta puutarhaan

Oi tuota syysmyrkkyliljojen, Colchicum kalpeaa kauneutta <3 En yhtään ihmettele miksi kasvista käytetään myös nimeä alastonimpi. Ensimmäisenä syksyisistä sipulikukista ehtii joka vuosi kukkaan ystävältä saatu syysmyrkkylilja `The Giant` ja joka kerta se yllättää aikaisuudellaan sekä runsaalla kukinnallaan. Ystäväni on lisännyt tätä muutamasta sipulista jo isolle alalle ja varmaankaan en ole ainut jolla hän on tätä kyseistä jättiläistä myös jakanut. Kovin hyvä siis leviämään tämä on ja itsellänikin olisi tarkoitus jossain vaiheessa lehtien ruskettumisen jälkeen kesällä, kaivaa osa sipuleista ylös ja katsoa miten tuo on täällä meidän puutarhassamme jakaantunut. Ja vaikka kukka nimensä mukaisesti melko isoksi kasvaakin niin se ei ole kuitenkaan sieltä herkimmästä päästä kaatuilemaan. Tuosta kaatuilusta tulikin mieleeni, että pitääkin pian karsia yhden syysmyrkkylilja kasvuston edestä korkeampia, jo kukkineita perennoja jotta nousevat piipat saisivat mahdollisimman paljon valoa. Olen huomannut, että valon puutteessa varret venyvät vielä entisestään ja kukat kaatuvat pienimmästäkin sadekuurosta.

Nämä salakukkijat sain tänään kaivettua esille rehahtaneesta perennapenkistä.

Syyskrookukset ovat myös vieneet sydämeni ja niitäkin olen yrittänyt joka syksy lisätä puutarhaan. Viime syksynä istutin Sulevilta kahta erilaista krookusta joista C. heuffelianus `Tipp ja Täpp` on keväällä kukkiva ja C. speciosus`Aino`:n taasen pitäisi ilmoitella itsestään jo nyt syksyllä. Joka päivä olen käynyt tarkkailemassa työntyisikö jo mullasta edes pikkuruista piipan kärkeä. Jospa se sieltä vielä tulisi sillä C. speciosus ssp. speciosus nimellä ostetutkaan eivät ole vielä näyttäytyneet. Tuo viime vuoden kuva on otettu 15.10 joten vielä täytyy odotella jopa kuukauden päivät. Olen tilannut tälle syksylle myös valkoisen C. speciosus `Alba`:n sipuleita. Toivottavasti nekin ehtisivät kukkia vielä tänä syksynä. Ihanaa kun näitä mullan alta heräämisiä voi vielä kokea tosi myöhään syksylläkin!

syyskrookus-mamasgarden — Syyskrookus *C. speciosus* kuki viime vuonna vasta lokakuun puolivälissä.

Toinen tämän syksyn jännittävistä uutuuksista on sipuli nimeltään Acis autumnalis. Olen himoinnut tuota kasvia siitä lähtien kun näin sen kuvan kirjassa Lökar och knölar, Marie Hansson, Börje Hansson. Saa nähdä tuleeko tuo meillä viihtymään mutta aina kannattaa kuitenkin yrittää. Osan sipuleista voisin istuttaa ruukkuunkin ja talvettaa ruukun sitten kellarissa. Kasvin lehdet nousevat maasta vasta kukkien jälkeen joten se vähän mietityttää, että ehtiikö kasvi kerätä täällä pohjolassa tarpeeksi auringon valoa seuraavan vuoden kukintaa varten?! Onko jollakin kokemuksia tuosta kasvista?

Vaan enpä uskonut aikanaan tämänkään kasvin näkevät seuraavaa kevättä mutta niin vain on murattisyklaamini, C. hederifolium viihtynyt oikein mukavasti. Jopa mielestäni levinnyt tuon kasvusto vuosien myötä. Viimeksi kun kirjoitin näistä syklaameistani niin sotkin oikein kunnolla tämän syksyllä kukkivan murattisyklaamin keväällä kukkivaan balkaninsyklaamiin, C. coum. Mustilasta kotiutunut valkokukkainen murattisyklaami voisi oikeastaan muuttaa ruukusta tuohon samaan rinteeseen mutta toisaalta se olisi ihana säilyttää myös ruukkukasvina jota voisi ihailla lähietäisyydeltä suoraan keittiön ikkunasta. Vaan mitäs jos kellarin kosteus märättää herkän mukulan?! En tiedä, joskus nämä päätökset ovat niin vaikeita kun on kyse erityisen tärkeästä kasvista.

Näihin syksyllä kukkiviin sipulikukkiin toivon vielä jatkossa voivani lisätä yhden erityisen lumikellon, Galanthus elwesii `Barnes`. Istutin tuon pikkuisen sipulin viime syksynä ja silloin se ei ainakaan ehtinyt nousta maan pinalle ennen talvea. Todella aikaisin lumen alla se oli sitten tehnyt yhden vahvan oloisen lehden mutta kukkaa ei tullut. Toivottavasti se jatkossa mukautuisi maamme ilmastoon ja jaksaisi kukkia jo ennen talven tuloa. Ainakaan vielä tänään ei nimitikun vieressä näkynyt elonmerkkejä.

Kasvaako sinun puutarhassasi jotakin näistä edellä kuvailemistani kasveista? Olisi mukavaa kuulla kokemuksia näistä ihan yleensä ja kiinnostavaa olisi myös kuulla millä vyöhykkeellä ne vielä ehtivät kukkimaan täällä meidän ilmastossamme.

Julkaistu 12.9.2019

Pioni sanoo:

15.9.2019 12:20

Syyskrookuksia istutin viime vuonna ja olihan ne ihania. Vielä niistä ei näy merkkiäkään, mutta odotellaan…

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  16.9.2019 14:26
  
  Joo, vielä voi joutua useamman viikonkin odottamaan. Kovasti vaikuttaa istutuspaikan olosuhteen nousemiseen. Minulla nousee aina ensimmäisenä aurinkoisessa rinteessä ja sitten perässä varjoisimmissa alapihan paikoissa. Täytyy vaan tosiaan odotella
  
  Vastaa

Vastaa Peruuta vastaus

Lähetä kommentti Peruuta vastaus

Mama's garden

Puutarhanhoitoa Mamman puutarhassa ja intoilua kaikesta vihreästä. Häärään täällä Ib vyöhykkeellä, tonttimme koko on reilut 5000 m2, josta vajaa puolet on luonnontilaista kalliota.