Sisäkasvien hoito — maaorkidealle uusi kasvualusta

Sain kesällä puutarhavieraalta lahjaksi maaorkidean, Ludisia discolor juurtumattomia pistokkaita. Reilut kaksi kuukautta pistokkaat ovat nyt olleet kasvihuoneessa kuplamuovilla kevyesti peitettyinä, saviruukkuun istutettuina. Kasvualustaksi laitoin kompostimultaa ja pinnalle lehtipuuhaketta missä on mukana myös silppuuntuneita puiden lehtiä. Ennen sisälle siirtämistä taidan laittaa vielä hakkeen päälle kerroksen tuoretta sammalta.

Herkkää kukintaa on erittäin vaikeaa vangita valokuvaan.

Silloin tällöin olen kurkistellut pistokkaiden vointia ja ne ovat ilman mitään toimenpiteitä säilyneet todella kauniina koko tämän ajan. Olisinkohan kerran heittänyt tilkan vettä kasvualustaan?! Nyt on ollut jo muutamana yönä vähän pakkastakin mutta eipä ole siitäkään näyttänyt kärsivän. Vaan pian pitäisi varmaankin tuoda mm. Indonesian sademetsistä kotoisin oleva kaunotar sisälle, turvaan kiristyvältä talvelta. Tuskin kovasti kuitenkaan ilahtuu kuivasta sisäilmasta, joten voisin asetella ruukut lähelle saniaisiani joita suihkuttelen lähes päivittäin.

Leikkasin näistä kukkavanat pois ja asettelin ruukkuun juurtumaan.

Useamman vuoden ajan Ludisia onkin jo kuulunut sisäkasvikokoelmaani mutta reppana on kyllä ollut huonolla hoidolla ja enää varjo entisestä loistostaan. Ostin kasvin kauniissa emaliastiassa mutta luulen että syy kasvin taantuneeseen olomuotoon piileekin juuri tuossa astiassa. Se on umpinainen, ilman pohjareikää oleva astia, mikä on aina huono asia minkä tahansa kasvin hyvinvoinnin kannalta. Olen vannoutunut saviruukun käyttäjä joten sellaiseen nyt siirsin tämänkin raasun toipumaan. Vaikka ulkoinen olemus on kasvilla ränsistynyt niin selvästi siinä on kuitenkin hyvin eloa jäljellä, sillä se kukkii parhaillaan ja uusiakin varren alkuja on näkyvissä. Lisäsin tällekin mullan pinnalle hiukan samaa haketta ja peitän sen vielä tuoreella sammaleella, jota voin nyt kerätä omasta metsästämme.

[columns_row width=”half”]
[column]

Vanhassa yksilössä on lupaavia pieniä alkuja keskellä ruukkua.

[/column]
[column]

Ludisia kukkii keskellä pimeintä vuodenaikaa.

[/column]
[/columns_row]

Ludisian kukinta on kuin valot pimeydessä

Ludisia kasvaa luonnossa metsänpohjalla, jonne valoa pääsee vain vähän. Kukkiessaan Ludisian valkoiset kukat ovat kuin pieniä kynttilöitä. Ja ihanasti sen kukinta ajoittuukin meillä marraskuuhun, vuoden pimeimpään aikaan. Ludisian kukinta tuo valoa pimeyteen ja saa ankean marraskuun tuntumaan hieman valoisammalta.

Mikä asia piristää sinun marraskuutasi? Kukkiiko joku sisäkasvisi parhaillaan vai selätätkö ankeuden jotenkin muuten kuin kasvien voimalla? Kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan!

Täältä voit halutessasi hakea lisää inspiraatiota viherkasvien hoitoon!

Julkaistu 31.10.2021

Nila /Lappalainen etelässä sanoo:

1.11.2021 09:42

Ihana on tuo Ludisia. Minä laitoin myös yhden orkidean uuteen kasvualustaan jollei nyt kuki uudestaan niin lähtö on lähellä. Minulla ei ole kuin keittiössä kukkalauta missä on kukkia ja siihen mahtuu vain muutamia niin tilasta taistellaan

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  1.11.2021 12:44
  
  Pakko on tosiaan joskus olla ankara näiden kanssa. Meilläkin menivät nyt lähes kaikki pelargonit kellariin kun halusin kauniimpia kasveja pitää esillä asuinhuoneessa. Pelakat menee talven aikana niin kamalan rumiksi raaskuiksi. Laitoin niille kellariin pienen kasvivalon ajastimella, joten tiedä vaikka kuinka hyvin siellä viihtyvät.
  
  Vastaa
pioni sanoo:

3.11.2021 19:20

Ludisia alkaa meilläkin pian kukkimaan, ensimmäinen kukkavarsi on näkyvissä. Lisäksi nyt kukkii santpaulia ja medinilla. Sekä pari viikkoa sitten sisälle tuodut pelargoniat.
Väriläiskinä kukkapöydällä on myös värinokkosia, uusia tuttavuuksi minulle. Sain niiden pistokkaista syyskesällä naapurilta.
Sitten on tietenkin kukkakaupan leikkoja:)

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  4.11.2021 08:08
  
  Oi tuon medinillan haluan kyllä vielä joskus, harmittaa kun kerran näin sitä edullisesti ihan meidän pienessä ruokakaupassa enkä ostanut sitä silloin.
  Minä vein nyt kylmästi lähes kaikki pelakat kellariin ja eilen kävin niitä siellä ensimmäistä kertaa tervehtimässä. Olivat ainakin vielä oikein hyvän näköisiä, toivottavasti kokeilu onnistuu.
  
  Vastaa

Vastaa Peruuta vastaus

Lähetä kommentti Peruuta vastaus

Mama's garden

Puutarhanhoitoa Mamman puutarhassa ja intoilua kaikesta vihreästä. Häärään täällä Ib vyöhykkeellä, tonttimme koko on reilut 5000 m2, josta vajaa puolet on luonnontilaista kalliota.