Jo viime kesänä pääsin ensimmäistä kertaa käymään Kotkassa rokkireissulla. Silloin oli oma terveys niin huonona, että en uskaltanut ajatellakaan yhdistäväni rankkaan festaripäivään puutarhakierrosta Sapokan vesipuistossa. Tällä kertaa kuitenkin jaksoin kiertää ensin aamupäivästä pari tuntia puistoa ja sen päälle vielä rokata yöhön asti, ihan mahtavaa! Eikä siinä kaikki, sillä ajelimme eilen iltapäivästä vielä uudelleen Kotkaan ja rokkasimme toisenkin illan :) Jokipuisto sai kuitenkin jäädä tuleville reissuille, joita toivottavasti on vielä edessä päin.

Varmasti vesipuiston kuvatuimpia kohteita on tämä suuren vesiputouksen alue.

Olin etukäteen lukenut ja nähnyt paljon kuvia Sapokan vesipuistosta. Sen vuoksi tiesin jo vähän mitä odottaa. Vesipuiston pieni koko ja sen metsäisyys ja luonnollisuus kuitenkin yllättivät. Koskaan ei voi kuvista saada samanlaista käsitystä, kuin itse vierailemalla paikan päällä. Molemmat yllätykset olivat positiivisia. Pieni koko siinä mielessä, että puiston jaksoi hyvin käydä parissa tunnissa kokemassa, eikä jäänyt tunnetta että olisi jäänyt jotakin näkemättä. Vesipuisto oli hyvin hoidettu ja parhaillaankin siellä kiersi puutarhuri pienen traktorin ja peräkärryn kanssa tekemässä hoitotöitä. Niin meidän kaikkien kotipuutarhoista, kuin kaupunkien viheralueistakin on tärkeää tehdä juuri sen kokoisia, kuin mitä jaksaa käytettävissä olevilla resursseilla pitää yllä ja hoitaa.

Veden ja karun kallion liitto

Nimensä mukaisesti Sapokan vesipuisto oli rakentunut veden äärelle ja yhteyteen. Suuren kallion laelta sai alkunsa useissa kuvissa näkyvä suurempi putous mutta itse viihdyin paljon pidempään toisen, paljon pienemmän puron läheisyydessä. Toki isokin oli upea mutta pienemmällä purolla oli enemmän pituutta ja se laski lähes luonnontilaisen metsän halki alas kalliolta. Lähtöpaikka oli naamioitu suurehkoin littein kivin ja matkalla alas oli valtavia siirtolohkareita pienempien kivien ympäröiminä. Alhaalla odotti japanilaishenkinen alue lyhtyineen ja kivipenkkeineen.

Suuret kasvit ja kivet sopivat kokonaisuuteen täydellisesti

Se vähä mitä perennoja oli käytetty sijoittui kallion toiselle puolelle japanilaistyylisen metsäpuutarhan reunamille. Sinne ne sopivatkin erityisen hyvin. Suuret kasvit suurina kasvustoina puhuivat takana aukeavan massiivisen luonnonkallion ja metsän kanssa samaa kieltä.

Valtavan kokoisia köynnöshortensioita nousi ylös puihin ja puusta rakennettuihin pylväisiin. Paikoitellen ne kasvoivat myös maanpeittäjinä ja kivien päällä. Köynnöshortensia on kyllä kerta kaikkiaan upea kasvi metsäisiin puutarhan osiin!

Massiivisia kivitöitä oli puistossa toteutettu mutta myös selvästi luonnonvoimien liikuttelemia alueitakin löytyi. Suuret siirtolohkareet metsän siimeksessä olivat pysäyttävä näky.

Vesipuiston ihastuttava japanilainen alue

Kun ison putouksen vieritse kiipesi kalliolle ja laskeutui sieltä alas pienemmän puron vierellä, löytyi alhaalta kaunis japanilaishenkinen alue. Kolmesta osasta rakennettu kivipenkki oli upea mutta myös saniaisten suojissa oleva puupenkki houkutti istahtamaan.

Kolmesta osasta koottu kivipenkki takanaan upea graniittimuuri.
Pienemmän puron vesi laski tähän lampeen, mistä se virtasi kävelytien ali mereen.
Köynnöshortensia maanpeittäjänä.

Voi miten hyvin saniaiset ja rhodot sopivatkaan metsäiseen ympäristöön. Harmi etten löytänyt nimeä tuolle kuvien suurelle saniaiselle. Se näyttää tutulle mutta omassa puutarhassa ei tätä saniaista kasva. Täytynee kaivella saniaiskirjani esille ja selvittää kyseisen kasvin nimi. Ihan vain siltä varalta, että tuollainen joskus tulisi vastaani taimikaupoilla. Saniaisia eivät syö kauriit eivätkä etanat joten niihin aion jatkossakin panostaa oman puutarhan varjoisilla alueilla ja lammikon ympäristössä, omassa vesipuistossani.

Upea ja kookas saniainen.
Tässäpä mielestäni täydellinen levähdyspaikka.
Lammikon takaosa oli rakenettu upeista graniittilohkareista.

Ja voitte varmasti uskoa, että vierailu sai jälleen oman kyteneen kivirakkauteni syttymään valtaviin liekkeihin. Olenkin jo koko kesän suunnitellut daaliapenkistäni jäljelle jääneiden navetan kivijalan kivien loppusijoitusta. Tuolta sain kyllä valtavasti ideoita ja ns. lisää vettä myllyyn. Täytynee vain ensin lähteä tästä tekemään vähän töitä, massiivinen kivirakentaminen kun ei ole ihan halpaa lystiä.

Kuvia kohteesta olisi vaikka kuinka paljon ja ihan liikaa niitä taisi tulla tähänkin laitettua mutta en hennonut oikein jättää mitään poiskaan. Loppuun vielä tämä suloinen kissapatsas pienemmän puron varrelta. Olisikohan siellä vesimyyrä kiikarissa kun niin intensiivisesti tuijotti värähtämättä kohti puron penkerettä.

Ihania loppukesän päiviä kaikille lukijoilleni! Toivottavasti näen teistä mahdollisimman monia kuun lopussa Mustilassa. Olin jo siinä uskossa, että tämän kesän riennot loppuisivat tähän mutta kylläpä vain niin mieleni tekisi vielä lähteä metsästämään tuo saniainen Mustilan taimipäiviltä. Saa nähdä kuinka mamman käy…

  1. Upea puisto ja ihanan paljon kuvia minusta! Olen käynyt Kotkassa vain pari kertaa, kannattaisi kyllä käydä useammin tuossa puistojen kultaisessa kaupungissa.

    • Kyllä, puistoja siellä riittää. Itse aion seuraavaksi katsastaa Jokipuiston. Siitä vinkkasi parikin puutarhaihmistä ja kertoi sen omaksi suosikikseen Kotkan puistoista.

  2. Olisin voinut katsella kuvia enemmänkin. Sapokka on upea paikka. Siellä kannattaisi käydä useamman kerran kesässä nähdäkseen, miten erilaiset kasvit muuttavat näkymää. Kivien ja patsaiden käyttö miellyttää silmää.

    • No niinpä keväällä varmasti ihan erilainen fiilis🌱 Saatika rhodojen kukinnan aikaan, sillä paljon näytti olevan siellä niitäkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Lähetä kommentti

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 29 €
Tilaa nyt