Saniaisten kiehtova maailma osa 2

Luonnonssa alkavat värit hiljalleen himmenemään, lähes kaikki lehdetkin ovat jo pudonneet maahan ja ruskettuneet. Onneksi monet saniaiset kuitenkin säilyttävät vihreytensä metsäpuutarhassa ja niitä arvostaakin nyt ihan eri tavalla kuin kesän yltäkylläisyydessä. Artikkelikuvan piikkihärkylä, Polystichum aculeatum on kasvanut minulla jo monta vuotta tuossa metsän reunan varjotarhassa ja sen jämäköitä lehtiä on ihanaa käydä koskettelemassa kesken puutarhakierroksen. Oikea pehmeyden vastakohta vaikkei nyt varsinaisesti nimensä mukaisesti mitään piikkejä omaakaan.

Härkylöihin kuuluu myös tämä kilpihärkylä, P. setiferum joka on säilynyt läpi talven ihanasti ainavihantana (evergreen). Tuossa lammikon etukummulla sen seuraan liittyvät jo aikaisin keväällä kukkivat lumikellot ja yhdessä niiden kanssa tämä kaksikko muodostaa suloisen kasviparin. Yritin etsiä tuosta kaksikosta kuvaa vanhoista postauksistani ja yhdestä löysinkin. Suoraan keväisiin tunnelmiin pääset klikkaamalla vihreän tekstin kohdalta.

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Tämä sammalmaisen kasvun omaava soreahiirenporras, Athyrium filix-femina (Cristatum Group) on mielestäni hurmaava <3 Täytyisi vain kurittaa hieman tuota vieressä ahdistelevaa tiarellaa ettei se jyräisi hentoa hiirenporrasta. Jalostetuista hiirenportaista minulla pitäisi olla myös punaruotinen `Lady in Red` mutta en ole koskaan erottanut siitä punaisen häivähdystäkään. Liekö olen tullut huijatuksi tai sitten kasvin valo-olosuhteet ovat vääränlaiset punaisen värin muodostumiselle. Se kasvaa minulla melkoisen varjossa mutta niin rehevästi, että en kyllä henno sitä siirtääkään. Edellisessä postauksessa saniaisista kerroinkin jo japaninhiirenportaistani joista yksi vilahtelee myös tuossa yhteiskuvassa soreahiirenportaan kanssa. Japanilainen on varmasti suosikkini näistä mutta harmikseni se on kasvanut meillä melkoisen kituliaasti.

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Vaan tässäpä tämän hetken lempisaniaiseni Dennstaedtia wilfordii ,jota minulla on onni omistaa kaksin kappalein. Olen vuosien varrella muutamia kertoja ostanut vahingossa samoja kasveja uudelleen. Kotona kun olen sitten huomannut erheeni en ole ollut yhtään harmissani :) Lempikasveista on hyvä olla kopioita jo senkin takia, että talvi tai muu tuholainen joskus koituisi toisen kohtaloksi. Saniaisilla on muuten onneksi tosi vähän tuholaisia. Etanat esimerkiksi eivät lainkaan pidä niistä!

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Saniaiskavalkaadin viimeisimpänä pääsevät vielä parrasvaloihin upeat kuningassaniaiset <3 Näistä kahdesta tuo rotevamman näköinen on varsinainen kuningassaniainen, Osmunda regalis ja toinen hennompi on sekin kuningassaniaisiin kuuluva kanelisaniainen, O. cinnamomea. Molemmat ovat viihtyneet puutarhassa kiitettävän pitkään ja varsinkin tuo regalis on jo kasvanut ihan kuninkaan mittoihin. Kuninkaan varpaat pysyvät melkoisen kosteina myös kevät-talvisin ja olenkin useana vuonna pelännyt sen kuolevan talvimärkyyteen. Vaan toistaiseksi hänen korkeutensa on kuitenkin onneksi viihtynyt sille antamassani osassa valtakuntaa :)

Toivottavasti tämä viherterapia näin harmaan marraskuun keskellä antoi sinulle voimia ja sai jo ensi kevään puutarhasuunnitelmat lentämään kohti korkeuksia. Nyt on niin hyvä aika tehdä uusia suunnitelmia ja kerätä ideoita. Tähän aikaan vuodesta myös oman puutarhan rakenteet ovat selvästi näkyvillä ja on helppo nähdä mikä kohta kaipaa uudistusta. Ja mikäli ei malta pelkästään suunnitella niin vielä on maa sulana ainakin täällä eteläisessä osasssa maatamme, joten kevättä varten on nyt myös hyvä aika tehdä tarvittavia lapiohommia!

Lapiointi raikkaassa syysilmassa virkistää kummasti ja saa veren kiertämään <3

Julkaistu 16.11.2018

Saila sanoo:

16.11.2018 22:09

Onpa ihania saniaisia! Härkyläsi ovat hienoja, tuota piikkiversiota minulla ei olekaan. Setiferum on todella kaunis! Tosin yksi puutarhavieras sanoi sitä muovisen näköiseksi, eikä se ollut kehu :-D Mutta makunsa kullakin, tykkään sen jämäkkyydestä, mikä on varmaan juuri sitä muovimaisuutta.
Japaninhiirenportaat taitavat valitettavasti olla melko harvoja ja matalia, myös Brittein saarilla, missä on varmaan niille mieluisammat olot, ne eivät ole mitään suuria. Harmikseni olen joutunut huomaamaan, että peurat syövät myös saniaisia, niitä erikoisempia etenkin – voi murh. Japaninhiirenportaastakin on lehtien ylöäosat napsittu, vaikka se on niin matala.
Nämä ovat ihan täydellisiä marraskuun puutarhakasveja! Ihana kokoelma sinulla.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  17.11.2018 17:32
  
  Ai niin unohdin autuaasti ahneet peurat, nehän napsii kaikkea vaikkeivat edes söisikään. Täällä niillä on selvästi ainakin vielä jossakin puutarhaa paremmat apajat, ehkäpä ihan ruokintapaikka tai sitten lähipellot tarjoavat tarpeeksi ruokaa. No kävihän ne kyllä omppuja syömässä.
  Marraskuussa kaikki vihreä on tosiaan niin tervetullutta ja entäs tämän päiväinen auringon paiste, ihanuutta kerrakseen☀️
  
  Vastaa
Elina/Linnunlaulu sanoo:

17.11.2018 01:15

Ihastuttavaa väriterapiaa! Joskus vielä hankin itsekin lisää saniaisia, kunhan saan taas valloitettua uutta aluetta.
On kyllä ollut loistavat säät tehdä puutarhatöitä. Itsekin olen tehnyt istutuspaikkoja valmiiksi kevättä varten. Enää en ole mitään viitsinyt siirtää tai istuttaa, mutta on juhlaa keväällä käydä ostamassa taimet, kun on paikat ihan valmiina.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  17.11.2018 17:38
  
  Sanos muuta, olen ihan intona tuosta keltsun alueesta kun siinä on niin paljon uutta aluetta taimille. Täytyy vaan tarkkaan miettiä kasvivalintoja. Kellari tarvitsee varjostusta ja kallio on kuitenkin lähellä, jotta mikäs siinä jaksaisi sitten kasvaa. Onneksi on koko talvi aikaa suunnitella. Saniaisistakin haluaisin tuohon istutella kuivuutta kestäviä.
  
  Vastaa
pioni sanoo:

17.11.2018 20:40

Meiltäkin saniaisia löytyy muutamia, mutta ei selvästikään riittävästi;)

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  20.11.2018 16:19
  
  Niinpä, näihinkin tulee himo :)
  
  Vastaa