Yleinen

Puutarhan värimaailma — keltaisen esikon salaisuus

Olen usein pohtinut keltaisen värin merkitystä itselleni ja kaikille niille joiden kanssa jaan puutarhani. Keltainen valtaa estradin heti keväällä ja toisen kerran syksyn viimeisenä. No, onhan niitä keltaisia kukkia keskikesälläkin mutta jotenkin selkeät keltaisen valtakaudet vain ovat mielestäni nuo kaksi edellä mainittua. Keltainen on aina mielletty myös voimaa antavaksi väriksi ja näkeehän sen kun tarkkailee voikukkapeltoa ja siellä hyöriviä pölyttäjiä. Paksut kimalaiset ovat yltäpäältä siitepölyn peitossa ja näyttävät olevan voimainsa tunnossa, kiiruhtaessaan kukasta toiseen.

Askel askeleelta kohti keltaista pölyttäjien paratiisia

Olen jo vuosia tehnyt matkaa keltaisen inhoajasta keltaisen rakastajaksi. Olen mielestäni jo hieman edistynytkin mutta… Edelleen näen keltaista kun voikukat aloittavat kukintansa ja minuun iskee valtava vimma poistaa ne puutarhasta. Kai jotenkin sisimmässäni pelkään keltaisen saavan ylivallan puutarhan värimaailmassa. Ikävää että juuri voikukan täytyy olla keltainen sillä arvelen, että juuri tuohon kyseiseen kukkaan kiteytyy koko keltaiseen väriin suhtautumiseni. Ja ikävää se on erityisesti sen tähden, että tuo kyseinen kukka on niin kovin mieluinen pölyttäjille. En haluaisi poistaa pörriäisten baareja puutarhastani!

Olen kylvänyt niityn hyvittääkseni käytöstäni voikukkien vihaajana. Ei se ole kokonaan poistanut häpeääni mutta ehkä hieman lievittänyt kuitenkin. Olen myös jo vuosia yrittänyt kylvää ja istuttaa pölyttäjille mieleisiä kasveja vaikka sorrunkin välillä kerrottuihin ja voimakkaasti jalostettuihin kasveihin joista ei ole pölyttäjille iloa. Olen myös kylvänyt nurmikoille valkoapilaa joka kukkii matalana vaikka nurmea ajeltaisiinkin. Nyt kun maailman hyönteiskato puhuttaa jälleen suuresti mediassa, tunnen kuitenkin etten ole tehnyt tarpeeksi asian hyväksi. Tai siis toisaalta jättänyt tekemättä.

Alku kesästä kalliomme valtaa keltainen maksaruohomatto.

Keltaiseen väriin siis liittyy itselläni enemmän kielteisiä kuin myönteisiä tunteita ja tätä olen yrittänyt työstää jo pitkään. Haluan oppia rakastamaan keltaista ja tänä viikonloppuna etenin tielläni jälleen hitusen. Opin nimittäin jotain ihan uutta niinkin tavallisesta kasvista kuin esikko. Onneksi valitsin paikallisen kukkakaupan lattialta juuri tuon aloituskuvan keltaisen esikon, sillä sen suloinen tuoksuhan oli huumaava! Kuulin Instagramin puolella seuraajiltani, että vain keltaiset esikot tuoksuvat!! Tajusin etten ollut koskaan aiemin tullut ostaneeksi keltaista, vaan valinnut aina valkoisemman tai korkeintaan haalean keltaisen. Lisäksi karsastan hieman kokonaan kausikukkia joihin tämän esikonkin luen kuuluvaksi. Tosin mikäli ilmat lämpenisivät ennen kuin esikko kuivahtaa kuivassa huoneilmassa, yrittäisin tietenkin istuttaa esikon puutarhaan jatkamaan elämäänsä. Jospa tässä pikkuisessa auringon värisessä kasvissa olisikin niin paljon voimaa ja energiaa, että se jaksaisi sulostuttaa olemuksellaan ja tuoksullaan vielä jatkossakin. Ja ihanan tuoksunsa lisäksi on sen värikin niin intensiivinen, etten yhtään epäile etteikö se houkuttelisi luokseen myös niitä puutarhan pörriäisiä.

Kuvastakoon siis tämä esikko jälleen yhtä etappia matkallani, kohti voikukkien rakastajaa

Julkaistu 7.3.2021

Navettapiika sanoo:

7.3.2021 15:08

Eipä keltaanen färi kuulu munkaa suasikkilistalle, mutta on sitä kuitenki jonku verran kerääntyny. Kevään ensimmääne voikukka aiheuttaa aina ilon pilikahruksen, koska son alakavan kesän merkki, loput ei sitte niinkää. Onneksi täälä maalla riittää voikukkia pölyyttäjille yllin kyllin. Kastele esikkua lumella, nii seleviytyy paremmin sulanmaan aikahan.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  7.3.2021 15:44
  
  Ehkäpä itsekin pitäisi vain hyväksyä se, että haluaa pitää voikukan edes jotenkin aisoissa. Ja aina niitä jonkin verran ehtii kukkiakin vaikka kuinka nykisi poiskin.
  Kiitos lumivinkistä. Nythän tuota on jonkin verran satanut uuttakin lunta joten siitä piisaa hyvin esikon kasteluun
  
  Vastaa
Riina / Versoja Vaahteramäeltä sanoo:

8.3.2021 10:49

Täällä työstetään myös tuota keltaista väriä…
Mutta itsekään en ole enää niin ehdoton kuin ennen olin. Monet vaaleankeltaiset kukat ovat jo nyt suosikkejani. Itselläni asiaan vaikuttaa varmasti se, että talomme on keltainen. Haluan jotain rauhoittavaa sen rinnalle.
Keltaiset esikot ovat kuin aurinkoja ja melkein tunsin sen huumaavan ihanan tuoksun, kun näin tuon ensimmäisen kuvan.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  8.3.2021 13:28
  
  Talon väri on minuakin ohjannut paljon värimaailman valikoitumisessa. Vaalean harmaaseen käy niin hyvin vaaleanpunaiset ja pastelliset. Perus punainen on toinen jota olen vältellyt mutta nyt sitäkin on alkanut pilkahdella itsestään tänne etsiytyneiden unikoiden muodossa❤️ Pitäisi vain suosiolla antaa kaikkien kukkien kukkia, niin ne tekee lopulta kuitenkin
  
  Vastaa
Nila /Lappalainen etelässä sanoo:

8.3.2021 17:52

Täytyy myöntää että olen samoilla linjoilla tämän keltaisen suhteen mutta myös minä olen oppinut sietämään ja jopa rakastamaan joitakin keltaisia kukkia. Koskaan en ole ostanut keltaista esikkoa. Mutta on minulla niitä kyllä mökillä. Kirjoitin kommenttia myös parsapostaukseesi.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  9.3.2021 21:23
  
  Kyllä kannattaa nuuhkaista joskus keltaista esikkoa, vallan ihana tuoksu siitä leijailee.
  Minäkin rakastan jo esimerkiksi talventähtiä mutta on siitä vielä pitkä matka voikukkarakkauteen
  
  Vastaa
Päivi - Kottikärryn kääntöpiiri sanoo:

8.3.2021 18:26

Keltainen esikkosi on keväisen kaunis :).
Minun täytyy työstää puutarhan voikukkien sietämistä, se on vähän haasteellista. Toisaalta viereisillä pelloilla laajat voikukkameret ovat oikein kauniita ja ne eivät haittaa lainkaan (vaikka sieltä tietysti leijailee siemeniä puutarhan täydeltä).
Olen samaa mieltä keltaisen kuulumisesta kevääseen ja syksyyn :).

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  9.3.2021 21:25
  
  Puutarhan ulkopuolella eivät minuakaan voikukat haittaa. Hyvä vaan, että on pörriäisille siellä syötävää. Ja kyllähän ne tosiaan puutarhaankin tulevat vaikka kuinka yrittää estellä.
  
  Vastaa