Pikainen messuilu ja vierailu Ruissalossa

Koko edellisen illan ja vielä eilisen aamunkin pähkäilin vähän kahden vaiheilla. Lähteäkö Turkuun vai jäädä omaan puutarhaan mylläämään ja valmistelemaan lähestyviä lumikellofestareita. Olin kuitenkin jo ehtinyt hehkuttaa lähtemistäni somessa joten matkaan päädyin lopulta lähtemään. Enkä olisi jaksanut äkkiseltään toista raskasta puutarhapäivääkään, sillä edellisenä päivänä huhkin paikoilleen usean neliön alan liuskekiveä.[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Flörin osasto oli messujen parhaimmistoa. Kutsuva ja kauniisti stailattu, erilainen kuin viime vuonna! Ihailin kukkivia kirsikoita ja lasimaljoissa olevia vesikasveja. Osastolla oli myös paljon erilaisia saniaisia jotka oli tarkoitettu sisäkasvatukseen. En kuitenkaan sortunut ostelemaan ja ainoat kotiinviemiset messuilta olikin kaksi ruukullista hyödettyä kesälumipisaraa (Leucojum aestivum). Asettelin ruukut samaan kasvihuoneeni sipulikukkaryhmään ja olin illalla oikein tyytyväinen ostoksiini. Kuvia ostoksistani näet halutessasi tuolta Mamman puutarhan Facebook-sivuilta.

Kukkakauppa Bronco oli jälleen panostanut takaseinän koristeluun viime vuoden tapaan ja alue oli kaunis. Mielin jo viime vuonna lammikon rannalle ruukkuun tuota sädekaislaa joka pilkistää sängyn alta mutta sitten vain tulinkin taas toisiin ajatuksiin ja jätin lopulta toisenkin kerran sen ostamatta. Kaislan talvetus sisällä vain arvelutti, menisikö se meidän kuivassa huoneilmassa kuitenkaan talven yli?! Jos sen olisi voinut talvettaa juurakkona kellarissa niin mukaan olisi lähtenyt. Onko sinulla kokemuksia tuosta kasvista? Kuulisin niistä mieluusti!

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Tässä vielä pari kuvaa yleiskoristelualueelta. Tuo kukkaisa pyykkinaru oli oikein hauskasti toteutettu ja muutenkin alueet olivat pysyneet hyvänä vaikka olikin messujen viimeinen päivä. Jotenkin ne eivät kuitenkaan saaneet minussa aikaan huokailua, taisi olla mielessä jo seuraava kohde :)

Ruissalon kasvitieteellisen aikaista kevättä

Vain reilun tunnin messuilun jälkeen hurautettiin Ruissalon kasvitieteelliseen, joka olikin ihan messukeskuksen lähellä. En tiedä olenko ihan keväästä höyrähtänyt mutta tuo kirjavalehtinen mukulaleinikki sai sydämeni muljahtamaan paljon enemmän kuin mikään messujen kauniista asetelmista. Kovin talvista oli kuitenkin vielä kasvitieteellisen ulkoalueilla ja haaveilemani lumikellomättäätkin jäivät melkein haaveiksi.

Eikö sinustakin tuossa puun alla pitäisi nousta lumikelloja?

Tässä ainokaiset kasvitieteellisen lumikellot jotka löysin :) Yksi pikkuinen tupas kasvihuoneen lähellä olevalla istutusalueella. Mitä ihmettä, jopa mamman puutarhassa kasvaa enemmän lumikelloja!

Aivan kasvihuoneen viereisessä penkissä kuitenkin suloiset magnolian nuput liennyttivät lumikellojen kaipaustani. Nuppuja oli hurjan paljon joten kukinta aikaan varmasti upea näky <3

Myös lammikon seudulla oli kaunista mutta ei sielläkään kellon kelloa.

Mutta vielä ennen lähtöä kiipesin kasvihuoneen oikealla puolella olevalle rinteelle ja löysin sieltä tämän hurmaavan tuppaan ilmeisesti kevätkelloa (Leucojum vernum). Suloinen päätös siis tuollekin vierailulle<3

Julkaistu 9.4.2018

Nimetön sanoo:

1.5.2019 13:04

Valitettavasti sivummalla olevat lumikellot tai muut harvinaisemmat pienet kasvit lähtevät kävijöiden mukaan. Myös puutarhan kauriille maistuu moni kasvi, myrkyllinenkin. Nyt mamma varmaan ihmettelee, kuinka aidatussa puutarhassa voi olla eläimiä, mutta puutarhan läpi rantaan kulkevan rasitetien portit on pidettävä aina auki ja eläimethän ovat oppivaisia ja osaavat kulkea sisään ja ulos autoille tarkoitetuista porteista. Sipuleita sun muita puutarhuri toki mielellään isuttaisi kaikki paikat väärälleen, mutta yliopiston kassa ei ole pohjaton eikä piikki sinnepäin ole auki. Vaihtoehtona olisi toki pistää portille sisäänpääsymaksu tai sulkea koko portti yleisöltä ja keskittyä tutkimuksen tekemiseen.

Lumikelloja löytyy kivikkorinteestä ja toistaiseksi vielä monta muutakin kevätkukkijaa. Ei tarvitse olla kummoinenkaan kasviamatööri huomatakseen, että myös siinä rinteessä on aivan liian monta kauriiden kaluamaa kasvia. Valitettavasti eläinten ampuminen ei ainakaan vielä ole vaihtoehto ja saavat siis toistaiseksi tehdä tuhojaan ihan kasvihuoneen seinustoja myöten.

Kukkahattu ja vaaleanpunaiset lasit kannattaa ottaa pois ja yrittää nauttia kasvitieteellisestä puutarhasta niillä resursseilla, jotka siella on toistaiseksi käytössä.

Vastaa
Minna sanoo:

3.5.2019 17:54

Voi ei, tarkoitukseni ei ollut mitenkään aliarvioida kasvitieteellisen upeita alueita ja istutuksia. Olin tuolloin vain niin kevään kaipuussa ja odotin kovasti juuri lumikellojen näkemistä. Kasvitieteellinen on upea kokonaisuus niin ulkoalueiden kuin kasvihuoneenkin osalta!

Vastaa

Vastaa Peruuta vastaus

Lähetä kommentti Peruuta vastaus

Mama's garden

Puutarhanhoitoa Mamman puutarhassa ja intoilua kaikesta vihreästä. Häärään täällä Ib vyöhykkeellä, tonttimme koko on reilut 5000 m2, josta vajaa puolet on luonnontilaista kalliota.