Yleinen

Metallin viemää — harjoittelin tänään hitsaamista

Olen vieläkin ihan fiiliksissä! Jo pitkään olen kerännyt rohkeutta tarttua taannoin hankkimaani hitsauskoneeseen ja eilen se sitten tapahtui. Sain kehnosta ilmasta huolimatta muutaman harjateräksen kiinni toisiinsa ja tänään olikin sitten mukavaa jatkaa aurinkoisessa ja kuivassa säässä.

rautakuusi2-mamasgarden — Obeliskin keskelle laitoin roikkumaan vanhan sammalpallon jonka ympärille kieputin loput valonauhoista.

Ennen kuin ensimmäinen obeliski oli valmiina sai laitteen kanssa touhuta melkoisesti. Vaan siinäpä opin samalla langan pujotusta ja säätöjä. Laitteeni on ns. ydintäytelangalla toimiva eikä siinä tarvitse olla erillistä kaasupulloa. Minusta se tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta. Ja hienostihan se toimi kunhan ensin pääsin alkuun. Fiilis oli sanoinkuvaamattoman upea kun rauta alkoi tarttumaan toiseen rautaan ja obeliskin muoto hahmottumaan. Olin haaveillut tästä jo vuosikausia ja nyt vihdoin uskalsin tarttua toimeen. Sain onneksi ohjeita ja apua työnjohtajalta, tuskin muuten olisi hommasta tullut mitään. Sitä on naisena niin arka tuollaisten laitteiden kanssa, pelkää satuttavansa itsensä tai jopa rikkovansa laitteen.

Mielestäni ihan siistiä saumaa ensikertalaiselta, vai mitä? Kun laite saatiin kunnolla toimimaan oli homma oikeastaan tosi helppoa. Suojakypärän lasi tummentaa näkymät niin totaalisesti, että alkuunsa siihen oli totutteleminen. Vaan hitsauskolvi vain kohdilleen ja sitten vasta ”tummat lasit” silmille, niin siitähän se lähti hiljalleen sujumaan. Tiedä vielä millaisia rakennelmia sitä saakaan puutarhaan aikaiseksi?! Haaveilen kaariporteista ja kevyestä pergolarakennelmasta lammikon taakse, johon köynnöskuusama voisi kiertyä. Myös pallon muotoisia jouluvalotelineitä haluaisin yrittää rakennella.

Työnjohtaja löysi myös paikan mistä voi tilata rautapalloja joita voin hitsata tuonne obeliskien nupeiksi. Harkitsen myös, että laittaisinko noihin vielä ylemmäs lyhyemmät neljä tukitankoa. Noinkin rakenne tuntuu kyllä tarpeeksi tukevalta mutta olisihan siinä kasveille enemmän tarttumapintaakin sitten. Tämän korkeus on kaksi metriä ja keväällä se pääsee antamaan tukea alapihan pisarakärhölle, C. viorna joka ryöppysi meneenä kesänä kirsikkapuun päälle. Sitä ennen se saa toimittaa valokuusen virkaa kellarin takana. Ihana, ensimmäinen ja oikea metallityöni <3

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Julkaistu 8.12.2019

Päivi- Kottikärryn kääntöpiiri sanoo:

8.12.2019 18:01

Onnittelut! Uusi hitsari on syntynyt! Hienoa, että saa omat kynnykset ylitettyä ja ryhdyttyä puuhaan, mitä on halunnut tehdä! Saas nähdä, mitä hienoa tontilla alkaakaan valmistua :).

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  8.12.2019 18:48
  
  Heh, ehkei vielä voi varsinaisesti puhua hitsarista mutta kivaa se oli ja tunnen ylittäneeni itseni. Kovasti on intoa kehittää taitojaan, joten ehkä minusta ainakin jonkin asteinen metallimamma kehkeytyy :)
  
  Vastaa
Katja/Päivänpesän elämää sanoo:

8.12.2019 19:31

Hieno. Ja hieno tunne kun oppii uuden taidon. Tuosta sitä alkaa syntyä vaikka ja mitä puutarhurin iloksi.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  9.12.2019 09:14
  
  Joo, näköjään sitä vielä vanhakin voi oppia uutta Vaan aina enemmän se tuntuu vaativan ponnisteluja päästä alkuun jutuissa jotka ovat ensin kaukana siltä omalta mukavuusalueelta.
  
  Vastaa

Vastaa Peruuta vastaus

Lähetä kommentti Peruuta vastaus

Mama's garden

Puutarhanhoitoa Mamman puutarhassa ja intoilua kaikesta vihreästä. Häärään täällä Ib vyöhykkeellä, tonttimme koko on reilut 5000 m2, josta vajaa puolet on luonnontilaista kalliota.