Loppukesän runsasta kukintaa Lohjan museon puutarhassa

Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs… Kaupunkimme museoalueen puutarhassa oli eilen rauhallista ja erityisen kaunista. Yleensä on tullut käytyä museolla varhaisin keväällä, silloin kun talventähdet kukkivat navetan lämpimällä seinustalla. Harmittaa vain vietävästä jotta miksen ollut käynyt tuolla koskaan aikaisemminkin kesällä, niin lähellä kun asun. No onneksi menin kuitenkin puutarhaan eilen ja sain kotiin viemisiksi melkoisen määrän niin väri-ilotulitusta, kuin hieman rauhallisempiakin fiiliksiä.

valkoinen-cosmos2-mamasgarden — Erityisesti huumaannuin valkoisista kosmoksista.

[columns_row width=”half”]
[column]

Kosmoskukat loistivat yhdessä jättiverbenoiden kanssa.

[/column]
[column]

Suuri alue valkoisia kosmoskukkia oli todella näyttävä.

[/column]
[/columns_row]

Tänä kesänä kasvatin itsekin ensimmäistä kertaa kosmoskukkia ja tuolla museon puutarhassa rakastuin niihin yhä syvemmin. Valkoisia kosmoksia täytyy ehdottomasti kasvattaa ensi vuonna itsekin ja muistaa tukea istutukset silloin kun kasvit ovat vielä kauniisti pystyssä!! Itselläni kosmokset pääsivät nimittäin pahasti lakoontumaan, lieneekö ravinteikas kasvimaa niille jopa liiankin hyvä kasvupaikka?! Toisaalta mietin, että olisiko kasveja pitänytkin latvoa?! Kylvin kasvit suorakylvönä ja oikeastaan unohdin ne kasvimaan reunaan, kunnes ne alkoivat availemaan ensimmäisiä kukkiaan. Ensi vuonna taidan kokeilla tuota latvomista jos vaikka jäisivät hieman lyhyemmiksi silloin.

[columns_row width=”third”]
[column][/column]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Kirkkainta väri-ilotusta puutarhassa tarjoilivat suuret päivänhattukasvustot (Rudbeckia). Luulen, että nämä ovat kesäpäivänhattua jotka ehkäpä kylväytyvät kasvupaikalleen ja kukkivat näin vuodesta toiseen. Syyspäivänhattu oli ainakin kuva-haun perusteella paljon korkeampi ja hieman pienempi terälehtinen. Vaan hattu mikä hattu, joka tapauksessa niiden keltainen väri oli todella voimaannuttava! Keltaista väriä olen hieman karsastanut omassa puutarhassani mutta eilen muutin mieleni ja päätin, että syksyyn keltainen väri sopii yhtä hyvin kuin aivan aikaiseen kevääseenkin.

Voi miten komea olikaan tuo turveharkoilla reunustettu käytävä kasveineen! Tuollaisten vanhojen talojen puutarhoissa sitä jotenkin väistämättä alkaa kiinnostua alueen historiasta ja siitä millaisia ihmisiä talossa on mahtanut asua vielä silloin kun talo on toiminut pappilana. Kovin huonosti löysin netistä tietoa itse museon päärakennuksen historiasta. Rakennus muuttui pappilasta museoksi vasta 1970-luvulla ja sitä varhaisempi aika jäi kyllä kovasti kiinnostamaan.

[columns_row width=”third”]
[column]

kirjosalvia-mamasgarden — Kirjosalvia oli minulle aivan uusi tuttavuus.

[/column]
[column]

punalatva-mamasgarden — Punalatvat huojuivat korkeuksissa.

[/column]
[column]

yrtti-iiso-mamasgarden — Olisiko tämä yrtti-iiso?

[/column]
[/columns_row]

Upeita kasveja löytyi runsaasti ja tänä kesänä olen jostain syystä kiinnittänyt erityistä huomiota violetteihin kukkiin ja kasveihin. Ilmeisesti aiempien vuosien vaaleanpunainen villitys alkaa vaihtua lämpimän violettiin :)

[columns_row width=”half”]
[column]

hurmaava-istutusallas-mamasgarden — Huvimajan vieressä oli kaunis katseenvangitsija.

[/column]
[column]

peltomaisema-mamasgarden — Hedelmätarhan takaa avautui näkymä läheiselle pellolle.

[/column]
[/columns_row]

Huvimajalla olen käynyt useasti mutten ollut koskaan tutkinut sitä tarkemmin. Maja on selvästikin rakennettu jonkun vanhan rakennuksen perustusten päälle sillä jopa lattiakaivo kansineen oli yhä paikoillaan. Kaunis istutusallas oli ilmeisesti jokin rakennuksessa käytössä ollut betoniallas. Betonin pinta oli sammaloitunut ja verenpisarat näyttivät viihtyvän siinä erityisen hyvin.

kilkka-mamasgarden — Navetan ylisille johtavan kivimuurin rakosissa kasvoivat suloiset kilkka-kasvustot.

Rauniokilkkaa vai kivikkokilkkaa? Tunnistaako joku? Minusta kasvit ovat niin samanlaisia etten ole oppinut erottamaan niitä toisistaan. Ehkä sitten eroaisivatkin toisistaan jos kasvit saisi vieretysten ja voisi vertailla niiden rakenteita keskenään. Omassa puutarhassa meillä kasvaa tiettävästi rauniokilkkaa ja olen levitellyt ja kylvänyt sitä lisääkin maakellarin kivimuurille. Toivottavasti se kasvaa siinä joskus yhtä rehevänä kuin tuo kilkka tuolla museolla.

Ihania syksyisiä päiviä kaikille lukijoilleni! Tankataan nyt vielä värejä kun niitä puutarhoista ja luonnostakin löytyy. Toivottavasti tänä syksynä saadaan vielä kaunis ruskakin.

Julkaistu 8.9.2019

Saila sanoo:

8.9.2019 21:48

Kylläpä on aivan ihanat istutukset! Mahtavat nuo talolle vievät kukkapenkit, keltaisen ja valkoisen sekaan istutettu täydellisesti hopealehtisiä kasveja. Lopputulos on niin raikas kuin näyttäväkin. Tuon täydellisempiä paraatikukkapenkkejä saa hakea, päättyvätkin niin loistavasti korkeampiin päivänliljoihin.
Nauhus-päivänhattu-yhdistelmä saa myös hykertelemään ihastuksesta. Ja nuo kosmoskukkien määrät, ihan kukkapilviä!

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  9.9.2019 08:39
  
  Kyllä nuo penkit saivat ajattelemaan oman kodin sisääntuloakin. Olisipa huikeaa astella kotiin tuollaista käytävää pitkin. Meillä tuota voisi valitettavasti vain toteuttaa toispuoleisesti kun kallio on tien toisella puolella joten samaa vaikutelmaa ei saisi koskaan aikaiseksi. Täytynee tyytyä ihailemaan käytävää museolla ja vierailla siellä jatkossa hieman useammin
  
  Vastaa
Tiiu/Puutarhahetki sanoo:

11.9.2019 19:29

Todella kauniit, rehevät istutukset ja ihanan runsasta kukintaa! Kivikkokilkka on minulla hankintalistalla kivimuurille kasvamaan. Aurinkoisia syyspäiviä!

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  12.9.2019 17:26
  
  Kilkka onkin helppo kasvattaa ihan siemenestä. Itse kylvin keväällä siemeniä suoraan kellarin kivikkoon ja nyt siellä näyttää olevan pikkuisia kilkan alkuja jo kasvanut. Yhden tuppaan siirsin meidän roskiskatoksen edestä jossa kilkka on viihtynyt jo vuosia ihan vain sepelissä. Levinnyt siihen joskus aikaisemmista kylvöksistäni ihan itsekseen. Taitaa helposti kylväytyä vähän minne lystää :)
  
  Vastaa