Kumpulan kasvitieteellinen puutarha

No nyt oli kyllä mammalla niin hieno reissu, että vieläkin on pää ihan pilvissä. Olimme pienellä porukalla tutustumassa Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan, oppaanamme paikan puutarhuri Mikael Lindholm. Hänellä oli alueen 6 hehtaarin hoidosta ja kehittämisestä jo 15 vuoden kokemus ja se todellakin näkyi ja välittyi meille kuulijoille. Myös hänen kokonaisvaltainen rakkautensa kasvimaailmaa kohtaan oli lähes käsin kosketeltavaa.

Alakuvassa Mikael esittelee meille banksinmännyn käpyjä. Ne voivat olla tuolla tavalla sulkeutuneina jopa vuosia ja sitten jossain vaiheessa lämmön vaikutuksesta (metsäpalot) avautuvat ja siemenet pääsevät vapauteen. Suloisia kippuroita olivat.

Aluksi saimme kuulla alueen mielenkiintoisesta historiasta. Komea kartanomiljöö on alkujaan ollut Helsingin alueen suurimpia maitotiloja ja siitä muistona oli edelleen mm. jääkellari missä säilytettiin talvella lohkottua jäätä maidon viilentämiseen. Saatoin vain kuvitella kuinka karja oli aikoinaan käyskennellyt lähipelloilla. Nyt vieressä sijaitsee Kumpulan siirtolapuutarha-alue ja tietysti tälle ajalle tyypilliset tornitalot näkyvät myös horisontissa.

Mikael kertoi myös kuinka koko alue on jaettu erilaisiin maantieteellisiin osiin ja millä kriteereillä niille kasvillisuutta istutetaan. Mm. eri yliopistojen siemenvaihdon avulla saadaan lisäysmateriaalia luonnonkasveista, vaikkapa itäisestä ja läntisestä Pohjois-Amerikasta. Koko kuuden hehtaarin alue on jaettu erilaisiin maantieteellisiin alueisiin. Alueet on valittu siten, että ne mahdollisimman hyvin vastaisivat oman maamme kasvuolosuhteita. Mukana on tietysti myös Suomi ja alueelta löytyykin paljon meillä harvinaistuneita tai jopa jo uhanalaisia luonnonkasvejamme. Löytyipä myös ihan ihka oikea suokin, missä tupasvillat huojuivat ja suopursut kukkivat niin täyteläisesti etten meinannut niitä ensin edes tunnistaa. Luonnossa niiden kukinta on yleensä niin paljon vaatimattomampaa ja koko kasvin olemus sirompi.

Vesiaiheet ja kumpuilevaa maastoa

Alueen läpi kulkee runsaasti kaupungin hulevettä. Kuulostaa hieman ikävältä mutta todellisuus on aivan toista. Vesi on siellä ohjattu kulkemaan lammikosta toiseen kivettyjä puronuomia pitkin ja kokonaisuus olikin todella upea! Suuri joka vuotinen työ on kuitenkin lampien ja purojen tyhjentäminen ja puhdistaminen mutta lopputulos on todellakin sen arvoinen. Virtaava vesi tuo alueelle ihan oman tunnelmansa ja vedestä saa virvoitusta myös alueen runsas eläimistö. Satakieli lauloi kauniisti ja näyttäytyikin meille ihan kierroksen lopussa. Kyllä vastaavat alueet ovat niin tärkeitä säilyttää laajenevan kaupungin keskellä.

Euroopankotapähkinä, Staphylea pinnata.
Köynnöshortensia, Hydrangea anomala.
Koreanalppiruusu, Rhododendron mucronulatum.

Tykkäsin myös uudempien alueiden kumpuilevasta maastosta. Vaikka pintamaiden mukana olikin tullut liuta hankalasti torjuttavia rikkakasveja, oli maisema kuitenkin niin eläväinen pienten kukkuloiden ansiosta. Kunhan puut alueella varttuvat ja varjostus lisääntyy niin varmasti myös rikkakasvien kasvuintokin siitä alkaa sitten hiljalleen laantumaan.

Löytyipä alueelta tuttu hurtanheisikin, Viburnum lantanoides. Tunnistin sen jo kaukaa sillä samainen pensas kukkii parhaillaan omassakin puutarhassa.

Tuoksuja tulvillaan

Kesäinen ilma helli meitä lämmöllään ja tuoksuillaan. Runoilijanarsissit tuoksuivat huumaavalle ja niitä kävikin moni nuuhkimassa ihastuksissaan. Itselleni kuitenkin erityisen mieleenpainuvana muistona jäi tuoksu, joka toi todella elävästi mieleeni lapsuuden kalareissut! Ensin en meinannut saada Mikaelin kuvailemaa tuoksua nenääni mutta sitten kun se tuli, oli elämys vallan valtaisa :) Matoa koukkuun ja veneen pohjalla jo muutama vonkale tuoksahtelemassa järvelle. Uskomatonta miten kaksi niin erilaista asiaa voivatkin tuoksua niin samanlaiselta. Tämä kalareissun tuoksuinen kasvi on siis Itä-Aasiasta kotoisin oleva lyhtysorvarinpensas, Euonymus macropterus. Tuo kyseisen kasvin tuoksu oli minulle aivan uusi tieto vaikka muutama pieni sorvarinpensaan taimi kasvaa omassakin puutarhassani. Ne ovat kuitenkin vielä niin pieniä, että eivät ole kukkineet, saatikka tehneet näyttäviä siemenkotiaan. Siksi tämä kukinnan tuoksu ei olekaan aikaisemmin tullut vastaan koska kasvia ihaillaan ja esitellään useinkin vasta syksyllä sen komeiden punaisten siemenkotien ansiosta. Niitä olen ihaillut monesti Mustilan arboretumissa.

Kärsäkallaa, Arisaema serratum kasvaa jo kotosalla.
Tämän kalliojalavan, Ulmus thomasii tahtoisin vielä joskus istuttaa omaankin puutarhaan.
Tällainen vitikellopuukin, Halesia carolina löytyy myös jo, mutta niin kovin pieni on vielä.

Tämän vielä tahtoisin…

Vaan kylläpä tulikin taas ’tämä on pakko saada’-listalleni eräskin uusi kasvi. Lista on jo valmiiksi kilometrien mittainen ja jokainen vastaava reissu kartuttaa sitä lisää. Kyllähän se järki sanoo, että kaikkea ei voi eikä tarvitsekaan saada omakseen mutta ainahan sitä saa kuitenkin haaveilla.

Laitan tähän loppuun vielä itselleni muistiin muutaman kasvin joita haluaisin päästä kasvattamaan tai ainakin näkemään kukassa. Sehän tässä onkin niin merkillistä, että kasviin saattaa hyvinkin ihastua jo pelkän lehdistön perusteella. Tosin Mikaelin kuvailut kukinnasta antoivat hyvin viitteitä tulevasta. Tuota amurinpionia minulla onkin jo monenvärisenä mutta tuo kuva muistuttakoon minua siitä, että jatkan pionien siemenkylvöjä tulevinakin vuosina. Siemenlisäys kun on niin ihmeellistä ja yllätyksellistä. Risteytyminen kun voi saada aikaan niin hurjan upeita yksilöitä. Ja nämä luonnonlajit ovat pioneistä ehdottomasti eniten sydäntäni lähellä vaikka niiden kukinta onkin niin lyhytaikainen.

Japaninluppio, Sanguisorba japonensis.
Amurinpioni, P. obovata.
Myös tämä tillipioni, P. tenuifolia ihastutti kovasti.

Ei vaan nyt muistoista takaisin tähän päivään ja ulos jatkamaan oman puutarhan keväthommia. Ruusut täytyy leikata ja kaikki käytettävissä oleva kate kannattaa nyt käyttää kasvien hyväksi. Etanan sarveni ennustavat jälleen kerran kuivaa kesää, joten kunnon katekerros saattaa tulla nyt tosi tarpeeseen. Se estää haihduntaa ja auttaa pidättämään kosteutta maaperässä. Onneksi tänään näyttäisi tuuli jo tyyntyneen. Helle ja kuivattava tuuli yhdessä ovat pitkään jatkuessaan kovin hankala yhdistelmä.

Suloisia kesäpäiviä kaikille seuraajilleni ja jos millään hennotte jättää oman puutarhanne päiväksi niin suosittelen kyllä lämpimästi vierailua tuolla Kumpulassa. Alueella on myös sallittua syödä omia piknik-eväitä leikatuilla nurmialueilla mutta suosittu kahvilakin siellä aukeaa heti kesäkuun alusta.

  1. Olipa ihana reissu! Olisi ihanaa joku kerta käydä tuolla Kumpulassa. Aina tuntuu jäävän suunnitelman asteelle. Kasvukaudella on niin vaikea irtautua omalta pihalta.

    • No sama täällä, mutta jo talvella kun laittaa kalenteriin muutaman reissun keväälle niin helpommin tulee lähdettyä💚 Seuraava kalenteri merkintä onkin sitten muutaman viikon päähän Ruissaloon☺️

  2. Kiitos retken järjestämisestä, en ollut käynyt Kumpulassa aiemmin ja jestas mikä paratiisi se oli. Vaikka mitä ihanaa, pakko saada- lista kasvoi taas muutaman kasvin verran. Tykkäsin paikan luonnollisuudesta, vesiaiheista ja suuriksi kasvaneista puista.

    • Minäkään en ollut kiertänyt ennen puutarhan puolella vain kasvihuoneella ollut joskus Mustilan ystävien kylvökurssilla, melko aikaisin keväällä. Oli kyllä ihan huikea paikka, onhan sinne pakko päästä uudestaankin eri vuodenaikoina💚

  3. Hieno reissu. Ja vaikka mitä kaikkea siellä on ollutkin. Ja osaa varmasti eri tavalla kiinnittää asioihin huomiota, kun joku kertoo näistä asioista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Lähetä kommentti

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 29 €
Tilaa nyt