Syötävä metsäpuutarha — multakasasta Marjamäeksi

Syksyllä 2018 Marjamäellä kasvoi syötävien lisäksi myös silmänruokaa ja typpeä pumppaavia imiköitä.

Selailin vanhoja kuvia vuodesta 2016 lähtien, jolloin olin tehnyt ensimmäiset istutukset vasta valmistuneelle Marjamäelle. Olin innostunut jo alkuvuodesta 2015 forest gardening ajatuksesta jota silloin eri lähteissä nimitettiin mm. peltometsäpuutarhaksi. Nyt sen nimi on tainnut vakiintua kieleemme paremmin istuvaksi syötäväksi metsäpuutarhaksi. Innostuin pureutumaan uudestaan tähän aiheeseen koska tästä oli iso juttu uusimmassa Kotipuutarhalehdessä. Juha Ujulan asiantutemus aiheesta on vahva ja minun on ollut onni päästä kuuntelemaan hänen näkemyksiään myös luennolla Kemiönsaaressa, Westersin puutarhassa. Siitä lähtien aihe on kiinnostanut minua kovasti ja kiinnostukseni onkin purkautunut Marjamäen rakentamiseen kaiken muun ohella. Marjamäki liittyy vahvasti lammikko-projektiin josta olen kirjoitellut huomattavasti enemmän tänne blogiin. Myös maakellarin rakentaminen on vienyt palstatilaa syötävältä metsäpuutarhaltani Marjamäeltä, vaikka ovatkin rakentuneet rinta rinnan.

kurpitsaa-marjamaella-mamasgarden
Tynnyrissä on kasvanut eri vuosina vaihtelevasti niin hyöty- kuin koristekasvejakin.

Marjamäen tarina

Alunperin alue syntyi tarpeesta löytää tontilta paikka maa-aineksille jotka syntyivät kellari/autokatoksen ja lammikon kaivuun yhteydessä. Maat muotoiltiin kauniiseen kaarevaan muotoon ja alueelle lisättiin kaksi suurta peräkärryllistä hevosen lantaa. Katoin koko alueen suurilla pahveilla ja kuorikatteella.

Ensimmäisenä varsinaisen istutuskesän syksynä Marjamäellä kasvoi jo kaikki puuvartiset, jotka joskus muodostaisivat alueen ylemmän latvuskerroksen.  Makeakirsikoita istutin alunperin kolme kappaletta mutta yksi niistä ei ole oikein lähtenyt kunnolla kasvamaan. Epäilen, että sen juuristoa olisivat myyrät myllänneet. Olen miettinyt sen poistoa ja korvaamista luumupuulla. Alue on sen verran pieni, että varsinaisia typpeä pumppaavia puuvartisia (tyrni, siperianhernepensas, leppä) ei valitettavasti mahdu mutta reunaluiskassa rehevänä kasvavat imikät saavat hoitaa sen tehtävän. Olen mahduttanut alueelle monenlaisia marjapensaita jotka muodostavan syötävän metsäpuutarhan pensaskerroksen. Niistä mustaherukat ovat antaneet eniten syötävää tähän mennessä. Marjoja napsivat linnut ovat ehtineet useasti ennen minua joten sadonkorjuu on vielä ollut melko vaatimatonta tähän mennessä. Toisaalta en edes tiedä haluaisinkokaan kaikkea satoa itselleni. Tuskin ehtisin kuitenkaan poimia tai hyödyntää sitä joten linnut vierailkoot vastedeskin kaikessa rauhassa Marjamäellä.

Ja paljon on vielä kasveja jotka eivät ole tuottaneet ensimmäistäkään suupalaa. Näihin lukeutuu ainakin kiinanlaikkuköynnös `Annikki` jonka minikiivejä odotan kovasti. Laikkuköynnöksen lisäksi haluaisin vielä toisenkin syötävän köynnöksen alueelle johtavaan porttiin, joka sekin on tosin minulta vielä hitsaamatta. Olen vähän miettinyt palsamiköynnöstä(sitruunaköynnös), Hablitzia tamnoides mutta voipi olla, että päädyn kuitenkin köynnöspinaattiin koska siitä kasvaa jo taimia valmiina tunkion vierustalla. Myös humalan nuoria versoja voisi käyttää parsan tavoin keväällä mutta humala on siitä huono portissa, että sen versot ovat loppukesästä melko karheat ja saattavat raapia portista kulkijan ihoa. Muualla alapihan alueella kasvaakin jo keltahumalaa ja sen kurissa pitäminen on osoittautumassa melko haastavaksi. Täytyykin tänä keväänä kurittaa humalakasvustoa syömällä sitä!

marjamaen-reunalla-mamasgarden
Imiköiden kanssa sulassa sovussa kasvaa myös muita koristekasveja mutta lähinnä vain lammikon puoleisella rinteellä.

Täysin kirjaimellisesti en ole noudattanut syötävään metsäpuutarhaan kuuluvaa kasvivalikoimaa ja seassa on myös koristekasveja. Olen kuitenkin yrittänyt pitää koristekasvit vain lammikon puoleisella rinteellä ja pihan puolella rinteessä sitten raparperit ja mustaseljat hallitsevat vastakkaista rinnettä. Koristekasveilla on kuitenkin tärkeä tehtävä pölyttäjien houkuttelijoina josta saan jatkossakin hyvän syyn istutella lammikon puolelle lisää lumikelloja ja muita aikaisia herkkuja pölyttäjille 😉 Alueen reunassa kasvaa myös suuria raitoja jotka ovat myös erityisen mieleisiä erilaisille pölyttäjille. Ja toivottavasti jatkossa myös kirsikkapuiden kukinta houkuttelee alueelle pörriäisiä. Tähän mennessä kukinta on ollut vielä kovin vähäistä mutta eiväthän puut vielä ole kovin vanhojakaan.

kukintaa-2018-mamasgarden
Makeakirsikoiden ensimmäistä kukintaa keväällä 2018.

Uusimpana mustaseljojen väliin istutin viime syksynä myös saksanpähkinän taimen jonka emo tuottaa pähkinää naapurikunnan puolella. Taimi on vasta noin 15 cm pitkä mutta joskus tulevaisuudessa se ehkä kasvaa suureksi ja pääsemme nauttimaan sen pähkinäsadosta 🙂

herttajalopahkina-mamasgarden
Herttajalopähkinän runsas lehvästö.
rehevaa-kasvua-mamasgarden
Viime kesänä oli alueella ensimmäisen kerran hieman viidakon tunnelmaa.

Pienen saksanpähkinän taimen lisäksi alueella kasvaa jo hieman varttuneempi pähkinäpuu herttajalopähkinä, Juglans ailanthifolia var. cordiformis jota Juha Ujula kovasti luennollaan kehotti kokeilemaan. Se on pärjännyt oikein hyvin ja kasvanut hurjasti vaikkakin joinakin kylmimpinä talvina se on palelluttanut ylimpien oksiensa kärkiä. Tänä vuonna voi olla, että paleltumia ei tule ehkäpä ollenkaan!? Puu pääsee siten kasvamaan siitä mihin viime kesänä jäi! Jännä nähdä minkä kokoinen siitä tulee täysikasvuisena kun on jo nytkin melko kookas. Sen vieressä olevan tynnyrin voi onneksi tulevaisuudessa siirtää muualle mikäli tila käy ahtaaksi.

aluskasvina-orvokkia-mamasgarden

Mustaseljan kukkia ja maanpeitekasveja

Viime kesänä mustaselja, Sambucus nigra kukki ensimmäistä kertaa niin, että hennoin tehdä kukista mehua. Voi miten hyvää se olikaan ja juhlisti ihanasti esikoisen ripillepääsyä. Kakkua ei tullut niihin juhliin tehtyä itse mutta koristeeksi olisivat käyneet vaikkapa seljapensaiden ympärillä kasvaneet orvokit. Orvokki levisi alueelle edellisen kesän istutuksesta ja kasvoi kauniina koko kesän. Toinen maanpeittokerroksen kasvi oli alueelle itsestään hakeutunut metsämansikka. Kyllä ihmettelen sitä vieläkin, että mistä se mansikka niin runsaana tuohon katteelle oikein etsiytyi?! Loppukesästä rönsyjä oli niin runsaasti, että käveleminen alueella oli hieman hankalaa kun yritti väistellä mansikoita. Kovin makeiksi ne vähät mansikat eivät kuitenkaan kypsyneet osin ilmeisesti varjostuksen vuoksi. Marjamäen kasvualusta on myös hyvin ravinteikasta hevosen lannan ansiosta, joten mansikka keskittyi kasvattamaan enimmäkseen vihreää lehtimassaa marjojen sijaan. Eipä se haittaa sillä mieluummin mansikanlehtimatto kuin rikkaruohot!

japaninruusukvitteni-mamasgarden
mustaselja-2019-mamasgarden
libanoninlaukka-mamasgarden

Myöskään siemenestä kasvattamani japaninruusukvittenit eivät ole vielä tuottaneet hedelmää mutta kukkivat viime kesänä ensimmäistä kertaa kauniin oranssein kukin. Pensaat harottavat tällä hetkellä melko tuuheina ja olenkin miettinyt pitäisikö niitä vähän leikata?! Toisaalta olen hieman toivonut, että jänikset hoitaisivat leikkauksen puolestani mutta toistaiseksi kukaan ei ole koskenutkaan niihin vaikka olen lukenut, että olisivat jänisten herkkua?!

Mustaseljan marjat ehtivät viime kesänä juuri ja juuri kypsyä mutta ne jäivät minulta hyödyntämättä. Niistä pitäisi saada siivilöytyä siemenet pois joka tuntui minusta melko työläältä. Taidan jatkossakin tyytyä hyödyntämään vain kukkatertut ja jättää marjat koristamaan pensaita ja ravitsemaan puutarhan lintuja.

Kolmannen kuvan libanoninlaukka, Allium zebdanense on myös jäänyt minulta hyödyntämättä. Oikeastaan olenkin alunperin istuttanut sen vain kauneutensa vuoksi mutta nyt luin siitä, että se olisi tietysti myös syötävä kuten kaikki muutkin alliumit. Toinen laukka jonka voisinkin alueelle siirtää on minulla sinkkisangossa kasvattamani kiinansipuli, Allium tuberosum. Siitä voisi helposti napata osan kasvamaan myös Marjamäelle!

Oletko sinä kiinnostunut syötävästä metsäpuutarhasta? Kasvaako sinulla jo sellainen? Olisi ihanaa vaihtaa ajatuksia aiheen tiimoilta. Minulle voit halutessasi laittaa myös sähköpostia mammanpuutarha@gmail.com mikäli haluat jutella aiheesta enemmän!

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

14 Comments

  • Kivoja kesäisiä kuvia! Olen kuullut tuon termin syötävä metsäpuutarha, mutta siihen jää tietoni aiheesta. Kun on vaan peltoa, ei metsää pihapiirissä 😉. Tai onhan tuota vanhaa kuusikkoa tuossa vieressä, mutta siellä ei mikään aluskasvisto selviä.

    • Kuules pelto on mitä parhain alusta aloittaa syötävän metsäpuutarhan luominen👍 Jos on tuulille altis paikka niin sitten ensin pensasaitaa suojaksi joka sekin voisi olla jostakin teemeen sopivasta kasvista. Jos kosteutta on tarpeeksi niin siperianhernepensas voisi olla hyvä. Kuivilla paikoilla siihen iskee kyllä helposti härmä ja silloin se on todella ruman näköinen.

      • No niinpä tietysti, ethän sinäkään sitä synkän metsän alle tehnyt. Mutta meillä on nyt tätä syötävää puutarhaa ihan tarpeeks ja saa olla nyt näin kun on 😂😂😂. Oon niin innokas muuttamaan kaiken, et pitää vähän varoa 🤣.

  • Tuohan on kiinnostavaa! Näin jossain puutarhaohjelmassa viime vuonna syötävän metsäpuutarhan ensimmäistä kertaa. Tuleekohan tästä uusi muotivillitys? Meillä on edellisten asukkaiden jäljiltä isoja marjapensaita tontin yhdessä nurkassa, itse istutimme toiselle puolelle pihaa luumupuita ja kasvimaa tulee olemaan tänä kesänä hajallaan kahdessa paikassa, joten syötävän metsäpuutarhan mahdollisuus taitaa olla jo lahjakkaasti menetetty 😀 Mielenkiintoista nähdä, miltä herkkumetsäsi tänä vuonna näyttää. Aurinkoista maaliskuuta!

    • Kyllä täälläkin on perinteinen hyötytarha vielä erikseen joten ei muuta kuin johonkin kolkkaan vaan pykäät syötävän metsän pystyyn😊 Siinä on perusideana kerroksellisuus ja maatakin peittää nurmikon sijaan syötävät kasvit. Metsä hoitaa lopulta itse itsensä, ei kitkentää tai lannoittamisia vain karsintaa ja silloinkin olisi hyvä jos vaikka risut hakettaisi niille sijoilleen jos ei ole tilaa jättää kasoihin lahoamaan hyönteishotelleina👍 Niin ja tietysti sadonkorjuuta😊

  • Kiitos sinulle kun liityit lukijakseni, katsoin mutta en löytänyt sinulta mitään vastaavaa. Syötävää metsäpuutarhaa meillä ei ole, varsinainen puutarha on aidattu runsaiden peurojen, kauriiden ja pupujen vierailujen takia. Itse olen alkanut kiinnostumaan villiyrteistä ja niiden hyödyntämisestä toivottavasti edistyn siinä tänä vuonna. Meillä kasvaa imikkää myös runsaasti, minusta se on upea kasvi. Marjapensaita meillä on myös runsaasti ja linnut vievät myös niistä osansa mutta yllinkyllin satoa riittää vielä antaa muillekin. Missäpäin teidän puutarha sijaitsee? Me itse asumme Lohjalla ja mökkipuutarha on Nummi-Pusulassa. Meidän tontti on noin 4300 neliötä ja osa siitä on myös metsää ja aluetta missä on todella märkää, siellä on paljon lähteitä. Aluksi meinattiin kaivaa siihen lammen mutta luovuttiin ajatuksesta myöhemmin. Meillä on mökillä edelleen sen laajennushommat meneillään rakennuslupaa jatkettiin kahdella vuodella. Mies kun rakentaa lähinnä viikonloppuna ja lomilla ja kun ei olla haluttu ottaa siihen velkaa se kestää 😰. Mutta tervetuloa seuraamaan minun blogiani.

    • Hei kiva kun tulit vastavierailulle💚 Blogiani voi seurata vaikkapa tuolta blogit.fi sivuston kautta ja jaan myös postauksista linkit Mamman puutarhan Facebook-sivuilleni. Myös Instagramissa päivittelen kuulumisia (mamman_puutarha). Bloggerissa on kyllä tosi kätevä tuo mahdollisuus liittyä seuraajaksi, sitä ikävöin eniten kun siirryin bloggaamaan WordPressillä.
      Ja kappas mehän asumme samassa kylässä😊 Minä täällä Maksjoen suunnalla. Olipa hauska yllätys💚

  • Meillä on täällä tekeillä metsäiselle rivaritontille napostelupuutarha. Koska tilukset ovat rajalliset, olen esimerkiksi marjapensaiden kohdalla valinnut rungolliset vaihtoehdot eri herukoista ja karviaisesta. Vadelmaa kasvaa suuressa ruukussa, mansikkaa maanpeitekasvina ja mustikkaa sekä puolukkaa tontin alkuperäiskasveina. Koska pieni tontti rajoittaa puuvalikoimia, panostimme perheomenapuuhun, jonka pitäisi tuottaa kolmen lajikkeen satoa varttuessaan. Myös luumupuu täältä löytyy ja sen kasvua rajoitamme leikkaamalla. Kirsikkapuusta olen haaveillut, mutta en ole vielä löytänyt satoisaa pilarikirsikkapuuta. Viime kesänä kokeilimme perunan ruukkukasvatusta, joka onnistui oikein hyvin.

    Luen oikein mielelläni juttuja syötävästä metsäpuutarhasta! Minusta on ihanaa, kun ihmiset kokeilevat ennakkoluulottomasti erilaisia olosuhteita syötävien herkkujen kasvatukseen. 🙂

    • Oi napostelupuutarha, miten ihanan herkullinen termi💚 Parempikin ettei satoa tule ihan hirmuisesti, se aiheuttaa vaan stressiä sen hyödyntämisestä. Naposteltava määrä on ihan parasta😋

  • Hei

    Minulla on hiukan samanlainen projekti meneillään pikku tontillani Espoossa.
    Ongelmana on mitä kaikkiea sitä voi pieneen puutarhaan laittaa – täytyisi tehdä valintoja. Toinen huomaamani puute on, että vaikka kasvattelenkin kaikenlaista syötävää, en aina saa aikaiseksi tehtyä siitä jotakin ruokaa. Sitä on niin jämähtänyt samoihin ruokiin ympäri vuoden.

    • Sama täällä, usein sato jää minullakin hyödyntämättä. Voisin kasvattaa kaikenlaista kunhan joku toinen laittaisi sadon ruuaksi😊

  • Moi,
    täällä näyttäisi olevan niin innostunutta ja asiantuntevaa porukkaa, joten ajattelin mainostaa pian käynnistyvää ideapajaa.
    Luvassa mukavaa puuhaa, mitä voi työstää omalla ajallaan kotioloissa ja samalla olla osana tulevaisuuden puutarhakulttuurin kehittelemisessä. Parhain idea palkitaan vielä Asuntimessut 2021- lipuilla. Lukekaa ihmeessä alhaalla olevasta linkistä, osallistukaa ja kertokaa eteenpäin.

    https://www.lohja.fi/muut-uutiset/hyotypuutarhan-ideointikilpailun-voittajille-liput-asuntomessuille-lohjalle-2021/

  • Tervehdys! Itsellänikin työn alla syötävä metsäpuutarha tai permakulttuurinen puutarha tai mikä lie. Tämä puutarha on ollut hallussani vasta pari kesää mutta se on kokenut kyllä jo aikamoisia myllerryksiä. Pala palalta istuttelen hedelmäpuita ja marjapensaita, kurpisoja, yrttejä – kaikkea sinne tänne, suloiseen sekamelskaan. Löytyy täältä myös ihan vain silmänruokaa kasvavia alueitakin. Ihana katsella kuvia puutarhastasi ja inspiroitua, kiitos!

    • Kiitos kovasti kommentistasi💚 Innostuin itsekin syötävästä metsäpuutarhasta vuosia sitten mutta on täälläkin paljon vain silmänruokaa. Olen parantumaton kasvien keräilijä joten mukaan kokoelmiin mahtuu monenlaista ja tosiaan, suloisessa sekamelskassa😊 Nyt on työn alla aurinkoinen rinne johon on suunnitteilla koristekasveja mutta varmasti mukaan mahtuu myös jotain syötävää.

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.