Katetta kasvimaalle

Talvivalkosipuli rakastaa nurmisilppukatetta ja kasvaa isoksi sen alla kuivanakin kesänä.

Kuivuus on ollut yksi niistä asioista, mikä varmasti jää mieleeni tästä kesästä 2018.  Heinäkuu oli helteinen ja tulikuuma mutta onneksi ei sentään täysin sateeton kuitenkaan. Jännä nähdä millainen syksy tästä vielä muodostuu. Jatkuuko helteet ja miten saadaan virvoittavia sateita, vai saadaanko ollenkaan?!

Edellisen kesän latva-artisokista yksi sitkeä sissi talvehti kasvimaalla ja nyt se pukkaa ensimmäistä kukkaansa. Tämän kevään taimista ei varmaankaan ennätä enää tulla mitään, niin myöhään sain ne vasta istutettua. Mutta tämä yksikin taimi antaa minulle suurta iloa. Olen useana vuonna toivonut, että nämä kasvit talvehtisivat, sillä olen kuullut sen olevan mahdollista täällä eteläisessä osassa maatamme. Ja nyt se sitten tapahtui! Ajatuksena on ollut jatkossa talvettaa juurakoita maakellarissa mutta taidanpa kuitenkin jokusen jättää myös paikoilleen kasvimaalle.

Ilman katteita eivät olisi kyllä valkosipulit, eivätkä mitkään muutkaan kasvit tänä kesänä kasvimaalla pärjänneet. Olen nyt toista kesää käyttänyt kasvimaalla katteita ja eron kyllä huomaa. Ensimmäisenä siinä, ettei kitkentää ole juurikaan tarvinnut tehdä! Jo edellisenä kesänä kasvimaalle levittämäni ylivuotinen kuivaheinä suojasi kasvimaata talven ajan ja sitä on vieläkin runsaasti jäljellä. Mitään rikkaruoho-ongelmaa siitä ei siis kasvimaalle ole koitunut niin kuin alussa vähän pelkäsin. Päin vastoin, rikat ovat olleet lähes yhden käden sormin laskettavissa. Toki kesän kuivuuskin on varmasti vaikuttanut mutta uskon katteen vaikuttaneet vielä enemmän. Pahimpaan voikukkien siemenaikaan ei nurmisilppua kerätty mutta nyt uskalsin sillä kuitenkin peitellä vielä paljaita alueita kasvimaalla. Kauhukseni kyllä havaitsin silppua levittäessäni, että se sisälsikin nyt tuhansia ja taas tuhansia koivun siemeniä. Nähtäväksi jää miten siementen kanssa käy, saadaanko jatkossa korjatakin kasvimaalta porkkanan sijaan talven takkapuut 🙂

Katoin keväällä jopa perunapenkkien välit kuivalla heinällä ja peruna kasvoi myöhäisestä istutuksesta huolimatta vallan hienosti. Katteen alla kosteus säilyi rutikuivien jaksojenkin yli. Sain huomata perunoita istuttaessamme, että myös kastemadot viihtyivät heinäkatteen alla. Vaikka ensimmäinen poutajakso oli kestänyt yli kuukauden, oli katteen alla vilkasta. Toki havaitsin myös muutaman myyrän kolon, joka onkin tähän asti ainoa huomaamani negatiivinen puoli katteiden käytössä. Kate antaa talvella myyrille oivallisen suojan talvehtia. Siitä syystä taidankin jatkossa keskittyä käyttämään enemmän tuoretta nurmisilppua, joka maatuu paljon kuivaa heinää nopeammin.

Viime syksynä istutetun omenapuun juurialueen suojasin heti keväällä nurmisilpulla ja taimi onkin kasvanut hienosti vain muutamalla kastelulla. Nurmisilppua tosin ei voi enää näin elokuussa antaa kasveille joiden on tarkoitus hiljalleen alkaa valmistautumaan talven tuloon. Mutta kesäkukille ja esimerkiksi kasvimaan reunassa kasvaville daalioille voi huoletta heitellä nurmisilppua edelleen.

Myös köynnöspinaatti sai keväällä juurilleen nurmisilppua, jonka turvin se kasvoi koko kesän. Nyt se toimii kuin elävänä katteena avokompostille jonka seinää vasten se kiipeää.

Ihanaa elokuun alkua kaikille lukijoilleni. Nyt nautitaan kesän kasvattamasta sadosta ja tankataan vielä valoa talven pimeiden aikojen varalle.

 

7 Comments

  • Kunnon postaus oikeasta aiheesta! Itse olen käyttänyt aina katetta sekä kasvimaalla että kukkapenkeissä, sillä siitä on oikeasti hyötyä. Tänä kesänä varsinkin katteen edut ovat tulleet todella hyvin esille. Sen lisäksi että ruohosilppukate lannoittaa, parantaa maan rakennetta ja vähentää kosteuden haihtumista, se myös varjostaa maan pintaa eli pitää maan viileämpänä ja siitä kasvit ja madot pitävät.

    Meillä on käytetty myös voikukan, apilan ja ratamon siemeniä sisältävää ruohosilppua eikä siitäkään pahaa rikkaruoho-ongelmaa ole tullut. Ja meillähän siis nurmikolla kasvaa enemmän rikkaruohoja kuin nurmiheinää 😀 Pintaan jäävät siemenet pölisevät tuulen mukana samalla lailla kuin ympäristöstäkin ja ne vähät, jotka itävät, on helppo nyppäistä pieninä pois. Meillä käytännössä kaikki kate ehtii maatua syksyn aikana, joten myyrillekään ei jää talveksi tunnelinkaivuupaikkoja. Kuivaheinää en ole kokeillut, enkä taida kokeillakaan, kun kerroit tuosta mahdollisuudesta! Mukavaa elokuuta!

    • Kiitokset kivasta kommentistasi! Mukavaa kuulla ettei nurmisilpunkaan siemenet aiheuta mitään mittavaa ongelmaa rikkaruohojen muodossa👍 Perennapenkkeihinkin olen nyt toista vuotta tuota silppia laittanut ja hyvin on sinnekin tosiaan passannut. Tosi näppärää myös peitellä silpulla vielä istuttamista odottavia alueita.
      Kuivan heinän etu näyttäisi olevan sen hidas maatuminen. Ja voihan se tosiaan olla, että myyriä olisi joka tapauksessa katteesta huolimatta kuten Elina tuossa kommentissaan pohtii.

  • Kiva lukea blogiasi jälleen. Toivottavasti on kaikin puolin hyvä loma ollut sinulla.

    Kivan kun olet innostunut kateviljelystä. Meilläkin käytetään runsaasti nurmisilppua kasvimaalla. Nurmikkoa en säästele yhtään, vaan sitä on riistetty aina koko kasvukauden ajan, kaikki 25 vuotta. Sitten kun en enää levitä kasvimaalle, niin loppukesän silput kerään uusien penkkien tekoon. Silpussa olevia siemeniä en ole sen kummemmin miettinyt, varmasti niitä silpussa on paljon, koska meidän nurmi ei ole hienoa nurmikkoa, vaan voikukka on valtalaji. Joskus on käynyt niin, että loppukesästä katetuille alueille ilmestyy pieniä hentoja voikukan taimia. Käsillä tai haralla vaan silput nurinniskoin eli siis kääntää silppukerroksen, niin sinne kuolevat. Ei tarvitse nyppiä. Koivuntaimet eivät ole koskaan silppukasassa itäneet, vaikka varmasti siementä löytyy.

    Voi olla, että katteet kiinostavat myyriä, mutta itse olen kyllä tullut siihen tulokseen, että myyriä kiinnostaa myöskin se, kun maa on pehmeää ja hyvää. Meillä alkuunsa kun oli tosi tiukka savi, niin ei ollut myyriä, vaikka katetta käytettiin. Nykyään vesimyyrät ovat aivan raivostuttava riesa. Sitä myötä ovat tulleet, kun maa on pehmentynyt mukavaksi kaivella käytäviä. Katteet on tietysti omalta osaltaan parantaneet maata pehmeämmäksi. Samoin kasvimaan ovat löytäneet kontiaiset. Tyhjän päällä joutuu kaiken viljelemään, niin isot tunnelistot on maan alla.

    Meillä kasvimaa ja puutarha ovat kaukana naapureista ja muista puutarhoista. Pitkään oli aika, että juuri mitkään tuholaiset eivät olleet tänne metsän keskelle löytäneet. Toisin on nyt, kun täällä on jo pitkään oltu ja viljelty. Välillä meinaa oma innostus lannistua kaikkien tuholaisten kanssa. Kaikenlainen torjunta on näistä hommista tylsintä ja kurjinta, enkä sitä yhtään jaksa tehdäkään (paitsi harsoja käytän).

    • Hienoa kuulle, että nurmea riittää ja riittää👍 Olen sitten ihan turhaan miettinyt miten nurmen kasvun mahtaa käydä jos kaikki silppu kärrätään pois. Olen ajatellut kanankakalla alkaa ravitsemaan mikäli kasvunsa heikkenisi mutta toivottavasti voin täälläkin levitellä kakat suoraan penkkeihin😊
      Harmillisia nuo kaikki myyrät ja muut, vaan ei auta kuin yrittää elellä rinnakkain yhdessä luonnon kanssa. Minä olen ollut tosi tyytyväinen, että meillä on paljon käärmeitä jotka osaltaan auttavat hiirien ja myyrien torjunnassa👍

  • Se miten nurmi kestää silpun keräämistä riippuu maaperästä sen alla. Tällaisessa savessa kuin meillä ei näytä kärsivän. Hiekka- tai moreenimaa on varmasti ihan eri asia. Minkäslaista teidän maa olikaan?

    • Niinpä, meillä kun ei ole oikein missään kohdin kunnon savea. Yläpiha on kuivaa moreenimaata mutta alapihalla kyllä sitten muhevampaa lehtometsän pohjaa jossa varmasti ytyä riittää hyvinkin. Vähän jo yritinkin toppuutella meidän pääruohonleikkaajaa, jotta ei enää keräisi mutta sanoi ettei viitsi nyt irrotella keräintä kun pian kuitenkin on aika kerätä pudonneita lehtiä 😀 Joten meillä siis taidetaan myös jatkossa vaan ronskisti kerätä tuo silppu ja katsotaan miten nurmikon käy. Lannoittelen sitten tarvittaessa!

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.