Hevoskastanja

Kotipuutarhan kuukauden kasvi 6/2019

Hevoskastanjat ovat tuttu näky monissa Keski-Euroopan kaupungeissa, joissa niitä käytetään katu- ja puistopuina. Meillä kasvatetaan enimmäkseen balkaninhevoskastanjaa, joka sekin on taimena talvenarka. Puun kasvaessa talvenkestävyys paranee ja upeasta kukinnasta saadaan nauttia kesäkuussa.

Leveä latvusto varjostaa ja vaatii tilaa

Balkaninhevoskastanjaa (Aesculus hippocastanum) kasvaa 8-15 metriä korkeaksi ja latvus saattaa olla jopa kymmenmetrinen. Kasvu on nopeimmillaan nuorena ja ajan myötä hidastuu. Täysikokoisen puun lehvästö varjostaa ympäristöään huomattavasti, tämä on hyvä ottaa huomioon istutuspaikkaa valitessa. Balkaninhevoskastanja sopii tilavaan puistomaiseen pihaan esimerkiksi tuulensuojaiseen aurinkoiseen rinteeseen. Reilusti ravinteita vaativa puu kasvattaa juuret syvälle maahan, eikä pärjää kovassa savimaassa. Parhaiten se viihtyy tuoreessa, runsasravinteisessa, multavassa, mieluusti kalkkipitoisessa maassa.

Hevoskastanjalla on heleänkeltainen syysväri. Kuva J Rintanen (KP 10/2018).

Näyttävä puu vuodenajasta riippumatta

Keväällä balkaninhevoskastanjan oksilla ihmetyttävät suuret tahmeat silmut, joista ennen pitkää aukeavat kauniit 5-7-sormiset lehdet. Hunajalle tuoksuvat pystyt valkoiset terttukukinnot ihastuttavat kesäkuussa. Kaukaa katsottuna näyttää kuin puu olisi koristeltu valkoisin kynttilöin. Myöhemmin kehittyvät isot, piikikkäät kotahedelmät, joiden sisällä kypsyvät siemenet. Hedelmät eivät ole syötäviä, mutta oraville ne maistuvat. Syksyisin balkaninhevoskastanja pukeutuu keltaiseen.

Ikääntyessä talvenkestävyys paranee

Balkaninhevoskastanjan taimet ovat talvenarkoja, mutta vanhemmiten puun talvenkestävyys paranee. Suomessa puu pärjää vyöhykkeillä I-II (III). Balkaninhevoskastanjan lisääminen onnistuu siemenistä, jotka kylvetään syksyllä ja peitetään mullalla. Lisäksi taimia on saatavilla taimistoilta ja puutarhamyymälöistä. Balkaninhevoskastanja ei pidä voimakkaasta leikkauksesta, mutta nuoren puun oksia voi tarvittaessa leikata loppukesästä, sillä ne usein kasvavat suhteettoman paksuiksi runkoon nähden ja tällöin ovat repeämisvaarassa oman painonsa vuoksi.

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.