Aurinkoa päivääsi — Ms Marsin kukintaa

Jokunen vuosi sitten ostin pussillisen some-hitiksi nousseen matalan auringonkukan siemeniä. Kyseinen puna-auringonkukka ’Ms Mars’ jää matalaksi, kasvaen korkeutta korkeintaan noin 50 cm:iin. Mataluus ja sivunuppujen runsas määrä tekevät tästä auringonkukka-lajikkeesta mitä mainioimman kasvin ruukkukasvatukseen. Ja se tekee hirveän hyvin siementä, eikä ole ainakaan vielä risteytynyt muiden kasvattamieni auringonkukkien kanssa. Eli ominaisuudet säilyvät sukupolvesta toiseen ja se on todella helppo kasvi omien siemenlisättävien kasvien joukkoon.

Oikeastaan nämä kuvien kolme tainta löysin jo valmiiksi kylväytyneinä alapihan daaliapenkin reunasta, missä tätä on useampana vuotena minulla kasvanut. Linnut eivät olleet löytäneet kaikkia siemeniä ja ne olivat talvehtineet penkin reunassa. Miten hirveän kätevää kun ei tarvitse edes muistaa kylvää tätä välttämättä itse vaan luontoäiti herättelee kasvuun silloin kun aika on parhain itämiselle ja kasvuun lähdölle. Kun istutin daalioita nappasin nämä siementaimet omiin potteihinsa hieman varttumaan mutta melko pian istutin ne sitten jo yläpihalle isoon ruukkuun kun olin nähnyt että olivat asettuneet pikkupotteihinsa.

Auringonkukka on mitä ihanin heinä-elokuun ajan kukkija.

Kerroksellisuus ja uudistaminen ruukkukasvatuksessa

Tietenkään kolme aluksi hyvin pientä auringonkukan taimea, ei olisi ollut yksinään kovinkaan hemaiseva näky suuressa ruukussa. Niinpä istutin ruukkuun aluksi kasvimaalta pelastamiani orvokkeja. Sitten ihastuin vielä Hangon reissulla meren rannalla kasvavaan rantavehnään ja hankin sitä yhden taimen. Vaaleanharmaa heinä näyttää minusta aika kivalta tummien kasvien kanssa. Raikastaa ja tuo liikettä jäykkien auringonkukan taimien joukkoon. Nähtäväksi jää tuleeko vielä istutettua jotakin tuohon samaan ruukkuun ennen talvea. Haluan kuitenkin taas antaa auringonkukkien siementen kypsyä, jotta saan siementä ensi kevään kylvöihin. Vanhojen siementen itävyydestä kun ei voi mennä takuuseen.

Kolme auringonkukan taimea täyttää komeasti 60 cm halkaisijaltaan olevan kookkaan ruukun.

Parasta tässä lajikkeessa on runsas sivunuppujen muodostuminen. Kukinta-aika on siten todella pitkä.

Vaan katsotaan nyt ensin rouva Marsin järjestämä esitys ja mietitään sitten tarvitseeko ruukku vielä jotain päivitystä ennen sammalpeittoa ja valopalloja. Toiset ryhmän ruukuista ovatkin mm. monivuotisia puuvartisia ja perennoja joten niihin en vaihtele kasveja kauden edetessä. Talvetan ne ruukkuineen päivineen kellarissa ja kannan taas keväällä takaisin ryhmäänsä. Pelargonit kituuttavat sisällä aina muutaman vuoden. Nuo ryhmän pelargonit ovat viime kesäisiä ja ne olisivat tarvinneet voimakkaan latvomisen, joka kuitenkin jäi tekemättä. Nyt ei enää henno katkaista varsia kun ne ovat täynnä kukkanuppuja.

Yhtenäisyyttä ruukkuryhmään tuovat tummien kasvien lisäksi samanlaiset terracottan väriset ruukut.

Pakko vielä loppuun mainita tuon kyseisen ruukkuryhmän toinen pääosanesittäjä. Tai oikeastaan niitä on useita. Kaikista kookkaimmassa ruukussa kasvavat tuoksumiekkaliljat nimittäin availevat ensimmäisiä kukkiaan. Ne onnistuivat tänä vuonna hirmuisen hyvin. Runsaasta kasvusta ja kukinnasta kielivät jo keväällä komean kookkaat sipulit, jotka sain puutarhaystävältäni.

Vaan nyt kone kiinni ja sakset viuhumaan. Kellarin rinteen ranskantulikukat kaipaavat leikkaamista, ne ovat tällä hetkellä todella rumia. Jokin ötökkä on popsinut niiden kukkanuput jo useana vuotena peräkkäin ennen kukintaa. Harmillista, sillä aikanaan ne olivat alueen kruununjalokivet. Toivottavasti kuitenkin luonnonlait pitävät edelleen kutinsa ja tulee vielä vuosia jolloin nuppuja syövät ötökät loistavat poissaolollaan, antaen tulikukkien jälleen loistaa ja tehdä uutta siementä.

Ihania heinäkuun viimeisiä päiviä kaikille seuraajilleni!

Tästä linkistä pääset lukemaan lisää auringonkukista ja niiden kasvattamisesta.

Julkaistu 28.7.2024

Avainsanat auringonkukka

Saila sanoo:

29.7.2024 09:12

Onpa hauskan näköinen auringonkukka. Ja vieläkin hauskempaa, että se oli itse järjestänyt taimet tällekin vuodelle!

Vastaa
- Minna Räisänen sanoo:
  
  29.7.2024 10:11
  
  No sanoppa muuta, kylvöhommat kun tuppaa keväällä vähän jäämään minulta niin hyvä että edes yksi hoitaa se ihan itsenäisesti. Myös narsissitupakka muuten kylväytyy itsestään (ja ehtii myös kukkia) vaikka sitä ohjeistetaan hyysäämään helmikuusta asti sisätiloissa😅
  
  Vastaa
Between sanoo:

30.7.2024 13:02

Kiinnostava auringonkukka. Mataluus ja runsas pitkä kukinta ovat mainioita ominaisuuksia. Laitanpa nimen muistiin.
Sinulta vuosia sitten saamani ranskantulikukka pysyi pitkään hyvin paikallaan. Viime vuonna ilmestyi ensimmäisiä siementaimia aika kauaksikin emotaimesta. Tänä vuonna vielä enemmän. Niinpä kiirehdin leikkaamaan kukkavanat heti kukinnan jälkeen. En koe siementaimia riesaksi, ainakaan vielä. Pitää vain olla alkukesästä vikkelä kaivamaan siementaimet muualle.

Vastaa
- Minna Räisänen sanoo:
  
  30.7.2024 19:46
  
  Minähän jossain vaiheessa myös pelkäsin, että leviäisivät liikaa luonnonalueille mutta niin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Siementaimia ilmestyy kellarin kummulle ja joitakin talolle johtavan tien varteen mutta ei mitenkään holtittomasti. Toivottavasti sinullakin pysyvät kurissa👍 En muuten yhtään muistanut, että olisin sinulle tulikukkien siemeniä joskus lähettänyt. No muistini on hyvä mutta niin lyhyt😅
  
  Vastaa