Japanilainen puutarha

Ajatelkaa, edelleen löytyy uusia juttuja mistä innostua tässä omassa puutarha harrastuksessa. Pian 20 vuotta olen tätä kotipuutarhaani laitellut ja vasta tänä syksynä se iski, nimittäin innostus japanilaiseen puutarhaan. Tottakai olen ihaillut japanilaisia puutarhoja aina mutta jotenkin kokenut ettei niiden yksinkertaista harmoniaa ja suunnitelmallisuutta pysty toteuttamaan täällä keräilijän puutarhassa. Oikeastaan taidan vähän syyttää innostumisestani blogisiskoa Oravankesäpesän Katia, joka on parhaillaan matkalla Japanissa. Hänen insta-postaustensa innoittamana löysin itseni hakemasta japanilaista lyhtyä netin syövereistä ja hyvänen aika miten ihanan lyhdyn löysinkään. Ja mikä parasta sain sovittua sen haun syyslomamatkani yhteyteen ilman ylimääräisiä ajokilometrejä.

Jo ennen tätä onnenpotkua olin löytänyt pari muutakin graniitista työstettyä puutarhakoristetta, jotka molemmat omalla tavallaan sopivat myös japanilaiseen teemaan. Vuosikausiin ei löydy yhtään mieleistä koristetta ja nyt onni potkaisi kolmesti, ihmeellistä!

Kuinka sitten lisätä puutarhaansa japanilaista fiilistä?

Tiedetään, eihän yksi graniittilyhty tee puutarhasta japanilaista. Pienillä jutuilla voi kuitenkin lisätä samaa tunnelmaa ilman kalliita investointeja. Japanilaisen puutarhan tärkeitä elementtejä ovat vesi, kivet ja hiekka. Lammikon lisäksi meillä virtaa ensi kaudella myös toinen pienempi vesiaihe. Kaivoin tänään kuopan saaville ja asettelin aurinkokiven ja valmiiksi sammaloituneet kivet sen ympärille. Tälle syksylle en enää ehdi vesipumpua viritellä mutta nyt kun vesiaihe on muuten valmiina, on sen käyttöönotto ensi keväänä helppompaa. Pumpulle saa sähkön kätevästi lammikon pistokkeesta ja johdon kulkemaan varjotarhan takaa huomaamattomasti.

Aurinkokiven ympärille asettelin sammalkiviä peittämään grillausverkkoa joka on saavin päällä ja kannattelee pienempiä kiviä. Aurinkokivelle nikkaroin puisen tukirakenteen, jonka varassa se lepää.

Japanilainen kivien asettelu

Olen aina rakastanut kiviä ja niiden asettelua. Japanilaisessa puutarhassa kivien asettelu viedään vielä astetta pidemmälle ja kiviä ajatellaan niin kuin ne olisivat puutarhan sielu. Ja asiaan kuuluvalla hartaudella ja sääntöjä noudattaen kivet sitten asetellaan parittomiin ryhmiin, joista yleisin on kolmen kiven ryhmä (Sanzon-ishigumi). Siinä keskuskivi on korkein ja kaksi sivukiveä matalampia. Kiville löytyvät myös symboliset merkitykset. Tärkeää on käyttää kauniin muotoisia luonnonkiviä, jotka ikäänkuin istutetaan maahan, jotta ne näyttävät mahdollisimman luonnollisilta, kuin olisivat aina olleet niillä sijoillaan.

Jostain syystä yksi kivi ei ole sammaloitunut kuten alueen muut kivet, vaikka kaikki ovat samoja tontilta löytyneitä luonnonkiviä.

Meiltä löytyy puutarhasta yksi alue, missä tätä kivien asettelun filosofiaa olen kuin vahingossa toteuttanut. Yläpihalla kallio pilkistää Kauhurinteen alkupäässä ja siihen olen kerännyt kiviä jo ihan tontin rakentamisen alkuvaiheessa. Kuvasin niitä tänään ihanassa auringon paisteessa.

Japanilaista hiekkapuutarhaa meiltä ei kyllä löydy, ellei sellaiseksi lasketa yläpihan puoliympyrän muotoista hiekkapatiota. Tulevaisuudessa olisi kyllä tarkoitus pitää se rikattomana ja harattuna mutta en ajatellut kuitenkaan siihen mitään aaltokuvioita haravoida. Voisin kuvitella, etteivät perheen miehetkään hyväksyisi jos muuttaisin pation japanilaiseksi mietiskelypuutarhaksi.

Aion kuitenkin yrittää ylläpitää pation siisteyttä mikä jo sinällään luo katseelle rauhoittavan näkymän. Takaosan havupuut tuovat myös oman viehätyksensä näkymään vaikka perinteisessä japanilaisessa hiekkapuutarhassa ei välttämättä kasvillisuutta paljon olekaan. Hiekan lisäksi vain korkeintaan sammalta ja muutamia muotoonleikattuja havuja tai saniaisia.

Pation yhteydessä on ruukkupuutarhaa ja hiljalleen sammaloituvat laatoitukset. Tietysti laatoituksen kuuluisi olla luonnonkiveä mutta aikanaan päädyimme kustannussyistä betonikiveykseen. Sitäkään ei nyt lähdetä purkamaan vaan yritän vain harmonisoida sen tunnelmaa ja lisätä alueelle vaikkapa jonkun punaisen yksityiskohdan.

Japanilaisen puutarhan kasvillisuus

Kasvien keräilijän puutarhan voi kuvitella olevan kaikkea muuta kuin seesteinen ja hillityn eleganssi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö puutarhassa voisi olla joitakin osioita, joista löytyy japanilaisen puutarhan henkeä ja elementtejä. Japaninvaahterat ja kirsikkapuut kuuluvat tietenkin tyyliin mutta niin myös hillityn ikivihreät muotoon leikatut pilvipuut, joita voi toteuttaa vaikkapa männyistä, tuijista tai marjakuusesta. Talvenarkojen japaninvaahteroiden sijaan käyvät myös muut pienilehtiset vaahterat. Niitä on itselleni kertynyt useita erilaisia ja ne ovat Mustilan arboretumin alkuperää.

Bambun sijaan voisin lisätä omaan puutarhaani hakoneheiniä. Muutama jo ruukkukasvatuksessa onkin mutta niistä voisi jakaa tuppaita maahankin. Vaikkapa tuohon sammalkivien yhteyteen mistä oli kuva edellä. Kivien yläpuolelta muuten kuolikin pallohopeakuusi, joten sen tilalle voisi keväällä istuttaa tuon heinän.

Perennoista suositaan ainakin kurjenmiekkaa ja jo edellä mainittuja saniaisia mutta muuten perennoja käytetään japanilaisessa puutarhassa kovin vähän. En aio missään nimessä poistaa rakkaita perennoja puutarhastani tämän innostukseni vuoksi. Aion vain keskittyä kehittämään muutamien alueiden ilmettä ja pitää suunnittelussa mukana japanilaisen puutarhan perusperiaatteet.

Miten ihanaa onkaan taas pian rauhoittaa puutarhapuuhat ja keskittyä suunnittelemaan. Vielä on tosin monenlaista hommaa ennen kuin voi napata kynän käteen. Talvisuojat sain laitettua nyt viikonloppuna mutta ainakin kellarin ruukkuralli, valkosipulien istutus, daalioiden nosto ja keittiökompostin tyhjennys on tekemättä. Aurinkoista keliä kuitenkin luvataan, joten mikäpä tässä on ulkona puuhastellessa. Pitkä talvi sitten kuitenkin aikaa suunnitelullekin.

Julkaistu 18.10.2026

Avainsanat japanilainen puutarha japaninvaahtera kivi kivilyhty kivirakentaminen

Ei ole kommentteja.

Lähetä kommentti Peruuta vastaus

Mama's garden

Puutarhanhoitoa Mamman puutarhassa ja intoilua kaikesta vihreästä. Häärään täällä Ib vyöhykkeellä, tonttimme koko on reilut 5000 m2, josta vajaa puolet on luonnontilaista kalliota.