Villiyrttejä omalta pihalta

Pienikin tontti tuottaa maukkaita rikkaruohoja. Ne ovat todellista lähiruokaa ja antavat monikäyttöistä satoa niin salaattiin, keittoon kuin yrttiteehenkin. Lue vinkit ja kerää villiyrttejä omalta pihalta!

Kevään ensimmäiset villiyrtit

Nokkosen hammaslaitaiset ja poltinkarvaiset lehdet ilmaantuvat näkyviin, kun miltei kaikki muu pihakasvillisuus on vielä lepotilassa. Seuraavaksi maasta nousee vuohenputken suppuisia lehtiä ja voikukan tyviruusukkeita nuppuineen.

Vuohenputki on helppo tunnistaa: lehden molemmin puolin on kolme lehdykkää ja lehtiruodin toisella puolella on kouru. Ruoti on yleensä vaaleanvihreä, joskus punertava.

Voikukkien sileiden lehtien sanotaan olevan miedoimpia, mutta maku voi olla myös kasvupaikasta kiinni. Mitä aurinkoisempi ja kuivempi paikka, sitä kipakampi maku. Nuoria voikukan lehtiä voi käyttää muun muassa salaatin maustamiseen.

Keskity keräyshetkeen

Villiyrttien hakeminen omalta pihalta käy rauhoittavaksi hetkeksi niin illalla kuin aamullakin. Hommaan kannattaa keskittyä, vaikka satoa keräisi tutuista kasveista. Monet pikkutaimet muistuttavat toisiaan ja pihamaalla saattaa kasvaa myös syötäväksi kelpaamattomia tai jopa myrkyllisiä lajeja.

Pihatähtimö eli vesiheinä on mieto ja mehukas. Se maistuu salaatissa ja smoothiessa.

Enemmän satoa vai rikkaruohoinvaasio?

Pihan luonnonkasveja on hyvä tarkkailla myös kasvien leviämisen kannalta. Maitohorsma kasvattaa ensin verson tai pari, sitten pian laajan juuriston. Oma lukunsa on vuohenputki, jonka ryömii aina vain laajemmalle alueelle niittämisestä huolimatta. Litulaukka kukkii alkukesällä valkoisena pilvenä ja kylväytyy melkoista tahtia multavassa maassa. Voikukka siementää ahkerasti ja itää tiukassa savimaassakin.

Voimakkaan makuinen litulaukka antaa ruokiin sinappisen kirpakkaa makua.

Helposti hyvää syötävää

Villiyrtteihin pätee sama viisaus, kuin itse kasvatettuihin vihanneksiin. Oma sato on niin herkullista, ettei se tarvitse sen kummallisempaa kikkailua tai maustamista. Villisadosta saa huippuluokan gurmeeta ja aina vain uusia makuyhdistelmiä.

Tulppaanin rapeat terälehdet tuovat väriä kevätsalaattiin. Kerää niitä kukista, joiden sipulit ovat olleet maassa jo pari talvea.

Salaattikippoon on ihana hakea monenmoista pihavihreää poimulehdestä piharatamoon – tavallisen salaatin ja muiden kasvisten kaveriksi. Mutta liika on liikaa myös villisadon käytössä. On lisäksi hyvä muistaa, että kasvit voivat aiheuttaa allergiaa ja osa niistä sisältää käyttöä rajoittavia aineosia. Turvallisinta onkin käyttää villiyrttejä monipuolisesti, mutta kohtuullisia määriä kutakin lajia. Pieneen keittoannokseen voi huiskaista vaikkapa vuohenputken mausteisia lehtiä. Pannulla tai höyrytysritilässä valmistuu muutamassa minuutissa kasvislisuke, jonka maustamiseen riittää öljy, suola ja pippuri. Oma lukunsa on smoothie, johon surahtaa erilaista vihreää vaikkapa pakastemarjojen ja siementen seuraksi. Jokainen kannullinen on erilainen ja siinä on jutun suola!

Kesäinen yrttitee hautuu apilan kukista, poimulehdistä, ajoruohosta ja kuusen neulasista.

7 vinkkiä villiyrttien keräämiseen

1. Rauhoita villiruoalle luonnonmukaisesti hoidettavia alueita mahdollisimman kauas tiestä.

2. Kerää satoa aikaisesta keväästä lähtien, kun ensimmäiset nokkosen versot pukkaavat maasta.

3. Hyödynnä villisatoa kasvuvaiheen mukaan ja monipuolisesti. Mureat ja miedot uudet lehdet sopivat myös salaattiin, isommat esimerkiksi keittoon ja teehen. Huuhtele multa ja pöly lehdiltä ennen käyttöä.

Siankärsämö kukkii heinäkuulta syksyyn. Kukinto on voimakkaan makuinen ja antaa yrttiteelle mukavan säväyksen.

4. Kokeile voikukan lehtien valkaisua miedoiksi ja mureiksi. Peitä kasvi aikaisin keväällä ruukulla tai muulla valoa läpäisemättömällä katteella. Myöhemmin kesällä voit leikata kasvuston maanrajasta ja peittää katteella.

5. Leikkaa vuohenputken ja nokkosen kasvusto viikatteella tai ruohosaksilla, jotta se tuottaa uutta raikasta lehtisatoa. Nokkonen kestää noin kolme leikkuukertaa kesässä ilman että kasvusto nääntyy.

Viikatteella niittäminen saa vuohenputken kasvattamaan uusia, maukkaita lehtiä.

6. Säilö satoa pakastamalla ja kuivaamalla. Kuivata lehdet ohuena kerroksena alustalla tai pieninä kimppuina. Ihanteellinen paikka on ilmava, pimeä ja 25–30-asteinen. Kun pakastat satoa, upota lehdet ja versot siivilässä kuumaan veteen 20–30 sekunniksi, painele vesi pois, jäähdytä ja pakasta.

7. Poimi ainoastaan varmasti tunnistamiasi lajeja. Perehdy kasvin rohdosvaikutuksiin varsinkin, jos käytät satoa toistuvasti. Myös oma terveydentila ja allergiat on syytä huomioida.

Kiinnostuitko?

Tilaa Kotipuutarha-lehti nyt tutustumishintaan.
Saat seuraavat 4 lehteä vain 25 €!

Tilaa nyt

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 25 €
Tilaa nyt