Blogi Somepuutarhuri Johanna Rönnlöf

Rapaviljely vai kateviljely?

Ei hyvää päivää mikä rapakesä taas! En ehtinyt keväällä hankkia olkea katteeksi ja voin sanoa, että viljely on ollut ihan kuraa. Noin 10 kateviljelyvuoden jälkeen tää rapaviljely on vaan jotenki täysin masentavaa.

Oon aiemmin kattanut lähinnä oljella sekä penkit että polut. Eli oon tottunut siihen, että rikkoja ei tarvitse kitkeä – ei käytäviltä eikä penkeistä, että käytävillä on voinut kipittää paljain varpain ja pinta on aina, niin sateella kuin paahteessakin tuntunut jalan alla miellyttävältä sekä tietty siihen, että sato on aina puhdasta. Ilman katteita rikat tuntuu valtaavan kaiken silmänräpäyksessä, sato on aina enemmän tai vähemmän rapaista ja paljain jaloin kävellessä joutuu koko ajan kokemaan jotain pikkusen epämiellyttävää.

Palstaviljelyssä oli se hyvä puoli, että siellä yksi aktiivi järkkäsi joka vuosi olkitilauksen. Palstalle tuotiin lavallinen sellaisia vanhan ajan paalinarulla sidottuja olkipaaleja. Ne tilattiin ja maksettiin etukäteen ja ne oli luomua. Itse en halua mieluusti käyttää muuta kuin luomuolkea, koska muissa versioissa käytetään ymmärtääkseni korrensäädeaineita, jotka siis vahvistaa viljojen korsia. Oon joskus aikoinaan lukenut niistä epämiellyttäviä tutkimustuloksia ja sitten päätin silloin, että luomuoljet sopii mulle paremmin.

Noin mukavaa tilannetta mulla ei oo kasvimaalla sitten muuton jälkeen ollutkaan! Aarin palstalle ostin joka kesä noin 5-8 paalia ja muistelisin että 5 oli liian vähän, kahdeksasta taas taisi jäädä vähän ylikin. Paalibisnes maksoi toki aivan pöllönä, mutta koska tuo palsta oli se mikä piti mut järjissäni kaupungissa, harrastus ja nautinto, niin ei se nyt lopulta niiiiin kallista ollut. Etenkin jos vertaa vaikka golfiin, moottoripyöriin tai edes kampaajalla käymiseen :D Että oli kyllä joka ropon arvoista lystiä.

Noi mainitsemani katteiden käytön hyödyt on toki aika tommosia, sanoisko pinnallisia, mutta katteilla on toki muitakin hyötyjä, jotka vaikuttaa ihan satomääriin. Orgaanisten katteiden käyttöhän siis vähentää kastelun tarvetta aivan hullun paljon, lisää maan pieneliötoimintaa mikä taas tukee kasvien hyvinvointia, lisää maan multavuutta, estää eroosioa ja vähentää rikkakasveja ja auttaa kaikkien häiriötilanteiden tasapainottamisessa eli esim. jos on kuivaa tai liian märkää. Aika monta syytä siis kateviljelyyn ja onhan se oikeasti kyllä yks semmonen viljelytapa, jonka jälkeen kaikki muu viljely tuntuu vaan äärimmäisen tyhmältä. Kun tietää, että kaikki vois olla parempaa, miellyttävämpää ja tehokkaampaa. Kateviljelystä oon tehnyt aikoinaan myös videon joka löytyy täältä.

Mulla on täällä yksi tuttu luomuviljelijä jolta saan ostaa pyöröpaalillisen luomuolkea. kun vain olisi aikaa sopia ja hakea se hiton paali! Oljen kanssa pitää vaan muistaa lisätä typpipitoisten lannoitteiden käyttöä, sillä olki hajotessaan sitoo typpeä. Kanankakka ja pissa toimii tästä syystä lannoitteina erinomaisesti juurikin oljen kanssa.

Tossa kuvassa näkyvät pizzalaatikot on käytössä siksi, että niissä ei kuulemma ole PFAS-yhdisteitä, joita monissa pahvilaatikoissa on. Niinpä en oo käyttäny myöskään muita pahveja kasvimaalla tai puutarhassa.

Tässä kuvassa näkyy kasvihuone loppukesästä ehkä 2023. Käytävällä siis pahvi+kuorikate ja penkeissä hamppukatetta.

Kuorikatetta olis kiva tilata isompi satsi, vaikka se ei tunnukaan yhtään niin kivalta jalan alla kuin silkkiseksi kuivuva olki. Pelkään vaan, että mukana tulee etanoita, joten en oo uskaltanu otttaa sitä riskiä. Oon siis pohtinut, että voisi olla kiva että käytävät olisivat eri matskua kuin penkit. Voisi kokeilla ainakin. Vaikka toisaalta taas eri materiaalit käytävillä ja penkeissä aiheuttaa tietenkin vain sotkua, koska aina ne kuitenkin vähän sotkeutuvat toisiinsa. Olki käytävillä ja penkeissä on tämän osalta huoleton homma. Kuorikatetta taas en laittaisi viljelypenkkeihin katteeksi, sillä se hajotessaan vaikuttaa taas maan toimintaan ja saattaa esim. vähentää typen määrää niin, että ravinnetasapainon palauttaminen voi olla vaikeeta. Mutta en tiedä mikä on tämänhetkinen tutkimustieto tämän osalta, näin oon kuitenkin antanut itseni joskus ymmärtää.

Mulla on kasvimaalla myös kukkapenkkejä ja tän pajun alla paikka, jossa istun välillä varjossa. Tässä alkoi olla ärsyttävän paljon rikkoja ja muutenkin kaikkialla tuntui vallitsevan kaaos, joten tein tähän pikafiksauksen. Halusin nähdä edes jossain, edes hetken jotain valmiimman näköistä pintaa.

Sanomalehtiä alle (yksi ohut avattu sanomalehti on hyvä paksuus, Hesarista yksi avattu osio riittää) ja kuorikate päälle. Nopea siistimpi pinta ja rikat kuolee sinne alle omia aikojaan.

Toki tätä en raaskinut säkkitavarana ostaa koko kasvimaalle, joten tähän daalian kohdalle sitä iloa riitti. Pitää vaan katsella toiseen suuntaan :D

Laitetaan tästä penkin rajauksesta vielä yksi kuva, ihan vaan koska se on nätti. Löytyi aikoinaan mukavan kiemurainen puu juuri tuohin nakattavaksi.

Hamppukate on toinen kate jota oon oljen lisäksi käyttäny ihan penkeissä, se on erityisen hyvä pienten taimien ympärille ripoteltavaksi, kuten tässä alla. Kasvatin pari vuotta sitten siemenistä useampia perennoja jotka lähti hyvään kasvuun, mutta niiden kohtaloksi koitui linnut.

Linnut siis pemotti jostain syystä tuon penkin niin perusteellisesti, että taimet lenteli minne sattuu. Pelastin osan taimista ja lisäsin katetta, niin linnut hyökkäsi uudelleen! Eli varoituksen sana, jos sulla on hyvää elävää maata täynnä lieroja eli lintujen ruokaa ja sit siinä katetta ja pikkuruisia taimia, niin heitä vaikka ekan kesän ajaksi joku verkko tuohon päälle.

Mansikkamaalla en halunnut käyttää mansikkakangasta. Mansikkakangas on muovia ja muovi hapertuu ajan kanssa mikromuoviksi. Rikkaruohot kasvaa mansikkakankaan läpi mennen tullen ja myös myyrät rakastavat mansikkakangasta. Vai mitä sanotte tästä?

Ja tästä?

Nää kuvat on otettu joitain vuosia sitten, kun olin huolissani vuohenputken leviämisestä. katoin maan vuohenputkialueen ympäriltä mansikkakankaalla ja muutama vuosi siitä sainkin sitten repiä kangasta maasta. Oli melkosen ällöttävä ja raskas työmaa enkä kyllä suosittele mansikkakangasta yhtään kenellekään yhtään missään tilanteessa ikinä koskaan.

Tarkoitus oli kattaa mansikkamaakin oljella, kuten ennenvanhaan on tehty, mutta koska olkea ei ollut, katoin penkit niitetyllä heinällä. Toimii ihan hyvin!

Tässä tilanne nyt, muutamia rikkoja on puskenut pintaan, mutta katetusta mehevästä maasta ne on helppo nostaa pois. Rönsyjäkin on tullut hurjasti joten niitäkin pitäisi johonkin työntää.

Vaikka katteilla onkin kiistattomia hyötyjä kasvien kasvun ja hyvinvoinnin kannalta, niin kyllä lopulta varmaan suurin syy siihen miksi itse kateviljelen on se, että katteet tuo hallinnan tunnetta. Penkit pysyy paikallaan ja rikat ei valtaa kaikkea.

Tässä näkyy kuopuksen ottama kuva omasta kasvimaapenkistään alkukesästä (jo tuolloin noi käytävät aiheutti mulle päänsärkyä) ja tässä alla vähän eri suunnasta tilanne loppukesästä. Katteiden kanssa näky olis ihan pikkusen erilainen.

Joten vaikka mä en kannata lavaviljelyä siinä tarkoituksessa mihin ihmiset sitä nykyään käyttää, niin iloa on ollut tänä katteettomana kesänä tästä viljelylavasta. Ihan vaan siksi, että siitä tulee tunne, että tilanne on kontrollissa.

Ihmisellä on syvään rakennettu tarve hallita ympäristöään, koska se luo alkukantaisen tunteen ja illuusion siitä, että ollaan turvassa villin luonnon pedoilta. Mä uskon, että pohjimmiltaan lavaviljelyn suosiossa on kyse vain ja ainoastaan tästä primitiivisestä tarpeesta.

No, siitä olisi kiva kirjoittaa joskus ihan oma postauksensa, mutta tässäpä teille taas heippakuva. Tässä näkyy aiemmin kesällä rakennetun risuaidan toinen puoli, jossa siis verkko ja sitä pitkin kiipeää herne ’Mors Stora’. Ja kuten huomaatte, yläkertaan on tullut ikkunat! Jos kaikki menee hyvin, tänä jouluna me ei enää eletä muuttolaatikoiden keskellä. Ehkäpä järjestys sisällä helpottaa myös tätä kontrollin tuskaa täällä ulkona ;D

Täällä on muuten yöt jo viilentyneet melkoisesti ja kypsyvä vilja tuoksuu. Se on merkki siitä, että on aika suunnata vapaa-ajanvietto marja- ja sienimetsään! Ja nyt kun fiilistelemään lähdettiin, niin pakko laittaa vielä yksi kuva naapurin kypsyvästä kaurapellosta.

<3