Blogi Somepuutarhuri Johanna Rönnlöf

Nuoren omenapuun leikkaus

Ikivanhojen omenapuiden lisäksi meiltä löytyy yksi melko nuori yksilö. Siinä on pääosin hyvät oksankulmat, mutta myös kilpalatvoja ja perusrungosta lähtevä pitkä verso, joten leikkaustarpeita löytyi.

Tällä kertaa esittelen teille tämmösen vähän nuoremman omenapuun, eli tämmöisen ”kehityskelpoisen” yksilön :D

Tässä on niin pysäyttävän hyviä oksankulmia, että varmaankin entinen puutarhuriemäntä on taivuttanut niitä. Tämä puu pisti silmään heti kun aikoinaan kartoitin tontin omenapuita. Tässä on selvästi nähty vaivaa, joten täytyy jatkaa samaan malliin!

Vai mitä sanotte? Siellä on aika täydellisiä oksankulmia ja voisi melkein sanoa, että ne jotka eivät ole täydellisiä, ovat kasvaneet mun vahtivuorollani :D

Nuoret omenapuut, joihin halutaan uutta kasvua, leikataan kevättalvella ennen silmujen turpoamista. Tuosta edellisestä kuvasta näkyy suunnilleen ne asiat, joiden vuoksi nyt lähdin puuta leikkaamaan

• jostain (perus?)rungon alaosasta kasvava verso, jonka poistan kesällä sitten kun näen mistä se lähtee
• kilpalatvat, jotka ovat kirimässä ylöspäin, kun varsinainen latva on vaurioitunut
• suoraan ylöspäin tai alaspäin kasvavat oksat
• oksat joissa on huonot oksankulmat (muodostavat ikäänkuin V-kirjaimen yhdessä rungon kanssa)
• toisiaan hankaavat oksat

Lisäksi typistin oksia, jotta kukkasilmujen kehittyminen saisi vauhtia.

Ja tässä vielä tarkempia kuvia ongelmakohdista ja toimenpiteistä.

Tässä yllä näkyy ensin hyvin umpeutunut leikkaushaava. Tästä olen poistanut oksan varmaankin noin vuosi-pari sitten.

Tästä kuvasta taas näkyy, että latvan vaurioitumisen myötä puu on alkanut kasvattaa vaihdilla ylöspäin kohoavia oksia, jotka nyt sananmukaisesti kilpailevat siitä kenestä tulee uusi latva.

Vaikka puu on suhteellisen nuori niin latvukseen tarvittiin jo kättä pidempää. Tässä käytössä ihan parhaat kolmesta 5 metrin pituiseksi venyvät teleskooppisakset. Kuva hämää aika paljon, sillä kun tätä katsoo niin näyttää siltä, että juuri tuo oksa jota oon poistamassa olisi pitänyt jättää :D Valitsin sen poistettavaksi kuitenkin siksi, että se oli oikeasti paljon heiveröisempi kuin tuo minkä jätin.

Tässä jätin jäljelle vasemmalle suuntautuvan vahvimman oksan, josta poistin vielä tuon oikealle kurottavan oksan.

Kas näin. Tuo mutka on luonnossa loivempi ja korjaantunee ajan myötä ihan hyvin. Tuosta kuvassa oikealla näkyvästä haarautuvasta oksasta poistin myös toisen ja lyhensin jäljelle jäänyttä.

Siihen taisikin mun kuvaamisinto loppua, sillä harhauduin viereiseen metsään linnunlaulun perässä. Täytynee käydä huomenna nappaamassa vielä ”jälkeen-kuva” ja täytyy lisätä se vielä tänne mukaan. Tämän verran tuli leikattua pois.

Ja näillä välineillä siitä selvittiin.

Ja Sinolilla desinfioin välineet, sillä näillä meidän tontin hedelmäpuilla on tyyliin kaikki omenapuiden sairaudet, vaivat ja kolotukset, niin eipä turhaan levitellä niitä puusta toiseen. Tosin yhtä totta voi olla, että ne ovat jo levinneet onnellisesti tontin jokaiseen puuhun. Mutta ei vara venettä ja niinpoispäin…

Tässä oon näköjään vielä ottanut kuvan ”oksasta” jota ei kannata poistaa sillä tuohon tulee kukka :D

Ja kukasta hedelmä! Katsokaas tätä! Mysteeripuun tiettävästi ensimmäinen hedelmä ilmstyi syyskuussa 2024 ja mielestäni oli erikoisen muotoinen.

Se ehti killua puussa valitettavasti aivan liian kauan. Mutta nyt vaan toivotaan, että puu intoutuisi tekemään lisää hedelmiä tulevana tai edes seuraavana kesänä.

Täytyi tulla vielä lisäämään leikkauksen jälkeen otettu kuva, joten tässäpä se:

Oksista suurin osa on vielä tapuisia ja oikeastaan nuo kaikki, jotka ei näytä hyviltä on vielä taivutettavissa parempaan kulmaan. Täytyykin vain tehdä se pikimmiten! Kuvasta näkyy, että kevätinnostuksesta huolimatta luntakin taas satoi. Ja varmaan sataa vielä monta kertaa…

Tässähän on monta vaihtoehtoa puun alkuperälle. Edellinen emäntä Aune oli aikamoinen omenaharrastaja, sillä hänen päiväkirjoissaan on merkintöjä omista jalosteista. Kuka tietää tässä on yksi niistä. Ainakin se, että puuta on selvästi ensimmäisinä vuosinaan hoidettu kertoo siitä, että se on ollut jollain tapaa merkityksellinen.

Nyt kun asutaan puun kanssa samalla tontilla niin täytyy koittaa kerätä mahdollinen sato ajoissa, jotta saadaan tietää tarkemmin millaisesta ompusta oikein on kyse!

Ja taidan muuten käydä vielä suojaamassa tuon puun jäniksiltä, sillä hankikanto ja kevätyöt ovat juuri sitä aikaa kun Petteri Kaniinit ystävineen ovat nälkäisiä ja talven riuduttamina hakeutuvat kaluamaan omenapuita. Vaikka puu onkin selvinnyt ainakin 14 vuotta ilman suojia, voi silti olla niin, että yhtäkkiä se onkin syöty.

Meidän pihassa on myös liuta hyvin vanhoja omenapuita. Yhteensä puita on noin 13, ja kaksi niistä on mun koulussa varttamia, eli aivan pikkuisia vielä. Vanhat puut ovat sillä tavalla elämänsä ehtoopuolella, että toimittavat nyt lähinnä ötökkähotellin ja luonnon monimuotoisuuden tukipilarin paikkaa. Mikä tehtävä toki on korvaamattoman arvokas, joten he saavat jatkaa tätä tointaan niin kauan kuin vain jaksavat <3

Tässä esimerkkinä yksi tapaus. Tämä puu saattaa elää paikoillaan vielä pitkäänkin, mutta sen kohdalla jäin miettimään mikä on olennaista. Kuolleiden oksien poistaminen, vai se, että jättäisikin niistä ainakin suurimman osan paikoilleen ja poistaisi vain ylimääräistä painoa. Puutarhoissahan on ollut tapana poistaa puuvartisista kuolleet oksat, mutta niillä on myös merkitystä monimuotoisuuden kannalta. Oma ajatusmaailma onkin jo pitkään ollut kallellaan ajatukselle, että harkinnan mukaan kuolleiden oksien jättäminen myös eläviin puihin on järkevää nimenomaan kokonaisuutta ajatellen.

Näin en kyllä ole aina ajatellut ja harmittaa kun yhden vanhan puun rungon halkeamasta menin joitain vuosia sitten poistamaan kaiken sinne kertyneen mujun. Tälle mullan kaltaiselle mömmölle on varmaan suomeksi joku nimikin, mutta ruotsiksi siitä käytetään nimitystä ”mulm”. Tämä mömmö on erittäin tärkeää monimuotoisuuden kannalta, sillä monet siinä elävät kuoriaiset ovat kuulemma erittäin uhanalaisia. Aikaisemmin tämä mömmö on puutarhanhoitoa koskevissa ohjeissa pääsääntöisesti käsketty poistamaan, sillä on pelätty että se pitäisi yllä kosteita olosuhteita ja lyhentäisi puun elinikää, mutta nykyään kannattaa asiaa harkita toisenkin kerran juuri monimuotoisuuden näkökulmasta. Itse ajattelen nyt, että mujun muodostuminen on tärkeä osa puun elinkaarta, eikä sitä tulisi häiritä.

Myös runkoa ja oksia peittävä sammal kuhisee elämää. Aikaisemmin rungot ja oksat on neuvottu harjaamaan puhtaiksi, mutta onneksi tästä siivoushullujen päähänpistosta ollaan jo tokeennuttu eikä monikaan puutarhuri enää taida sellaiseen ajanhukkaan kehottaa :D

Jätän siis nämä vanhukset suorittamaan elonsa tärkeitä virstanpylväitä puutarhan arvokkaina kunnniavieraina ja koitan vain hellästi auttaa heitä pysymään pystyssä.

Edit: lisätäänpä tähän vielä linkki mun aikaisempaan videoon nimenomaan vanhojen omenapuiden leikkauksesta. Nämä vanhat puut ovat niin kinkkisiä kohteita, että tuota nuorempaa puuta oli suorastaan ilo leikata! :D

Loppuun on ollut tapana laittaa jokin toivoa tuova kesäkuva, joten heitetääs ny tämä. Ihan kohta <3