Blogi Somepuutarhuri Johanna Rönnlöf

Lempeä puutarhatee

Teet, tai oikealta nimeltään haudukkeet, ovat asia johon olen puutarhaharrastuksen aikana perehtynyt vasta harmillisen vähän. Puutarhastahan voisi kerätä mielettömän määrän erilaisia ”tee”sekoituksia, mutta toisaalta miten ihanaa onkaan, että kokonainen tuoksujen ja makujen maailma on vielä odottamassa. Parhaillaan uinumassa paksun, paksun lumipeitteen alla <3

Juuri uuden oppiminen ja soveltaminen on puutarhaharrastuksessa mielestäni se ihanin asia ja siksi ei haittaa vaikka jokaista ideaa tai taitoa ei pystyisi opettelemaan siltä seisomalta. On hykerryttävän ihanaa pitää asioita vähän kuin varalla pankissa. Vuosien varrella olen kyllä useamman kuin kerran _yrittänyt_ lähteä tutkimaan tätä haudukkeiden maailmaa. Olen tilannut erilaisten ”tee”kasvien siemeniä, kylvänyt ja hoivannut taimia ja tarkoituksena on ollut kerätä sato talveksi kuivumaan, mutta kuka tietää mitä niillekin kokeiluille lopulta tapahtui. Sinne ne taisivat jäädä hiilivarastoksi maatumaan.

Mutta mitäpä se haittaa, kukat ovat kauniita ja monessa haudukkeeksi sopivassa kasvissa kukat ovat myös kimalaisten ja muiden pölyttäjien mieleen.

Parhaiten olen onnistunut keräämään satoa talteen opettelemalla vähitellen yhden kuivattavan kasvin kerrallaan ja ilman paineita. Lämpimänä päivänä paidan tai hameen helmaan kerätyt ruusun terälehdet tai kamomillan kukat on helppo unohtaa paperin päälle kuivumaan, kun pitää vaikkapa keittiössä jonkin hyllyn päällä koko kesän avoinna olevaa ”kuivatusasemaa” eli tarkemmin sanottuna hyllylle levitettyä sanomalehtipaperia, joka saa olla paikallaan ja josta kuivattuja tuotteita nostellaan suoraan paperipusseihin odottelemaan.

Suosikkisekoitukseni tällä hetkellä on seuraava:

Kamomilla, ruusun terälehti, kokonainen kehäkukka, ruiskukka ja minttu.

Hyvin yksinkertaista, lempeän makuista, rauhoittavaa, kauniin väristä ja etenkin teekupissa avautuvat kehäkukan kukat ovat suosikkini, vaikka niistä ei ehkä juuri makua tulekaan. Kukat aukeavat kuin paraskin itäminen teekukka. Hennot terälehdet suoristautuvat teekupin lämmössä kuin silkkipaperi ja lämmin väri tuo mieleen kesän.

Puutarhasta kerätyt haudukkeet ovat myös mainio lahja sille, joka sitä osaa arvostaa. Kasvattamisessa, keräämisessä ja kuivaamisessa on kuitenkin sen verran hommaa, että ihan kaikille en itse raaskisi näitä antaa kaapin nurkkaan pölyttymään. Toisaalta taas teen juojat voivat olla juomiensa suhteen hyvinkin tarkkoja, joten tarkkana saa olla kenelle kesäpäivän auringonpaisteen pakkaa.

Sitten taas toisaalta olen huomannut myös, että joskus onnellisimmaksi tuleekin se lahjan saaja, jolla ei ole mitään kosketusta ennestään puutarhanhoitoon tai haudukesekoituksen kasveihin. On upeaa nähdä asiaan vihkiytymättömän ihmisen aito hämmästys siitä, että tämmöistäkin on olemassa. Noina hetkinä saattaa päästä todistamaan pientä puutarhataikaa, kun lahjan saajan mielessä herää orastava kiinnostus puutarhanhoitoa ja sen mahdollisuuksia kohtaan. Se on asia jonka näkemisestä itse nautin suunnattomasti ja saan iloa, kun voin pienten asioiden kautta auttaa ihmisiä tämän upean harrastuksen pariin. Ehkä mitään näkyvää ei tapahdu ihan heti, ei edes parin vuoden aikana, mutta jonain päivänä sama ihminen ostaa pussin siemeniä, istuttaa puun tai perustaa keittiötarhan. Silloin puutarhaharrastaja hykertelee tyytyväisenä, kun hyvän ystävän kanssa pääsee jatkossa puhumaan myös siitä maailman parhaimmasta aiheesta, eli puutarhanhoidosta!

Mikäs sen parempaa kuin päästä puhumaan kasveista, joten käytetään joulun suomat mahdollisuudet hyväksi ja jatketaan puutarhapropagandan levittämistä ja tehdään samalla maailmasta ihan pikkuisen parempi paikka ”tee”kuppi kerrallaan.

Ei nyt turhaan mennä niihin lumisiin talvikuviin, vaan näiden kesäyössä lepäävien horsman kukkien kanssa toivotan kaikille oikein rauhallista ja haaveiden täyteistä joulua <3