Blogi Somepuutarhuri Johanna Rönnlöf Kesätyö puutarhamyymälässä Miten luoda puutarhurin kausipainotteisen työn rinnalle muita mahdollisuuksia? Tässä postauksessa kerron kesätyöstä puutarhamyymälässä ja siitä miten muutto kehä 3 ulkopuolelle, vanhalle kotipaikkakunnalle vaikutti työuraan. Tänä kesänä olin unelmahommissani. Olin töissä puutarhamyymälässä, mutta en tehnyt pelkkää asiakaspalvelua. Hoidin myös somen, uutiskirjeet, tiedotteet, tapahtumajärjestämisen, päivitin nettisivuja ja nettikauppaa, tein esitteitä, mainoksia ja julisteita. Yritys oli sillä tavalla tuttu, että jo viime kesänä tein ko. myymälälle somesisältöjä oman firmani kautta, mutta tuolloin kävin paikalla vain lauantaisin, eli silloisen viestintäsuunnittelijan päivätyön lisäksi ikään kuin ”harrastin” puutarhasomen tekemistä :D Tässä kesässä oli siis ihan kivaa myös se, että viikossa oli nyt keskimäärin yhden sijasta kaksi vapaapäivää! Viestintä ja markkinointi olivat minulle jo tuttua kauraa ennestään, mutta tänä kesänä asiakaspalvelu puutarhamyymälässä oli uutta. Ja voi kuulkaas se vasta oli ihanaa! Parasta koko kesätyössä oli, kun sain nähdä miten asiakkaat innostuivat, saivat ahaa-elämyksiä ja kun saatiin heille jokin pihan ongelmakohta suunniteltua uudelleen. Asiakaspalvelu onkin aina sopinut mulle, sillä tykkään yksinkertaisesti auttaa ihmisiä. Terkkuja siis kaikille joiden kanssa sain kesällä höpöttää puutarhajuttuja! Aivan mainioita keskusteluja tuli käytyä ja opin itsekin kesän aikana hurjasti uutta. Yllätyin myös ihan siitä miten paljon pystyin todella auttamaan. Puutarhahommissahan on se ongelma, että mitä enemmän oppii, sitä enemmän ymmärtää, ettei tiedä juuri mistään mitään. Mutta asiakastyössä huomasin, että osasinkin ihan hyvin. Keskustelut ja ystävyys mahtavien työkavereiden kanssa oli se toinen asia josta nautin täysillä. Terkkuja siis myös kaikille työkavereille, jos tätä luette, ootte huipputyyppejä! Pääsiäisenä järjestettiin pääsiäismunajahti ja pääsin tekemään kasvomaalauksia pikkuväelle. Ja toki myös itselle :D Olin siis käytännössä yhden naisen tapahtuma-, viestintä-, ja mainostoimisto, joten iso osa ajasta kului koneen tai puhelimen äärellä kökkiessä, vaikka mielelläni olisin ollut enemmän asiakkaiden kanssa. Puutarhamyymälöissä huhti-kesäkuu on kuitenkin sitä kaikkein kiireisintä aikaa ja vaikka juuri silloin olisi tietysti pitänyt täydellä höyryllä valmistella kesän tapahtumia, täytyy myös päivittäin saapuvat kasvilastit purkaa ja kaikki kädet tarvitaan raakaan työhön. Fyysinen työ tuntui kyllä ihanalta pitkästä aikaa! Takaluukku näyttää puutarhamyymälän työntekijällä usein tältä, mut täähän on toki vaan positiivinen ongelma. Kesä täynnä puutarhatapahtumia Vaikka itse sanonkin, niin ehkä hauskin kesän tapahtumista oli HAPATA -festari. Tehtävänäni oli ideoida tapahtuma, joka kokoaisi myymälään niitä ihmisiä, jotka eivät välttämättä koe olevansa varsinaisia puutarhaharrastajia, mutta nauttivat DIY-tekemisestä ja ovat aktiivisia ja kiinnostuneita oppimaan uutta. Eli tarkoituksena oli houkutella paikan päälle kävijöitä puutarha-aiheen ympäriltä. Syntyi HAPATA -festari, jossa sukellettiin hapanjuuritaikinaan, bokashiämpäriin, viilipyttyyn ja kurkkupurkkiin. HAPATA -festareilla hapatettiin kaikkea — jopa rikkaruohoja! HAPATA oli siis oodi pienen pienille maitohappobakteereille, joiden avulla ihmiskunta on säilönyt ja valmistanut terveellistä ruokaa vuosituhansien ajan. Ohjelmassa oli luentoja, tietoiskuja ja workshoppeja. Haistelua, maistelua, leivontaa ja toisiltamme oppimista. Anita Storm oli yksi festarin puhujista ja antoi päivän päätteeksi mulle purkillisen hapatettuja kirsikkatomaatteja. Siis N-A-M! Kiitos Anita! Oli mahtava huomata, kuinka tapahtumasta syntyi myös esiintyjille tärkeä paikka tutustua ja tavata muita omavaraisuudesta, viljelystä ja DIY-kulttuurista kiinnostuneita ammattilaisia ja intohimoisia tekijöitä. Kun vedän luentoja ja kursseja, on huikeaa nähdä kuinka ihmiset innostuvat ja oivaltavat, mutta tämän tapahtuman osalta vaikutus sai aivan eri mittasuhteet. Esiintyjät ja yleisö tutustuivat toisiinsa, vinkkejä ja kokemuksia jaettiin puolin ja toisin ja arvaatteko mikä oli paras saamani palaute? ”Tää oli paras festari ikinä.” HAPATA -festarin aamuna napattu kuva. Mukana oman maan valkosipuleita, mustaviinimarjanoksia ja kruunutilliä, joista tein kimpun puhujien pöydälle ja tietenkin säilöntäpurkkiin. Pakko siis vielä kiittää tätä kautta kaikkia kävijöitä ja puhujia. Olen itse jopa miettinyt, että HAPATA voisi lähteä ensi kesänä kiertueelle, vai mitä mieltä ootte? Ottakaa siis rohkeasti yhteyttä jos herää kiinnostusta tämän suhteen, tai haluatte alkaa hääräämään tätä yhdessä mun kanssa! Ainut kuva jonka ehdin päivän päätteeksi koristeista napata, sillä festarin aikana hoidin mm. kaikki välispiikit ja pidin itsekin yhden puheenvuoron rikkaruohojen hapattamisesta :D Muita tapahtumia oli kesän aikana mm. Puutarhailta kauden alussa sekä aikaisemmilta vuosilta jatkuneet lasten luontokerho, puutarhakirppis ja syysmarkkinat. Kiirettä siis piti, mutta olennaisinta tässä yhdistelmässä oli se, että hommassa yhdistyivät osaamiseni sekä viestinnästä, että puutarha-alalta. Sain myös hoitaa kaikkea kaksikielisesti, joten oli tosi kivaa päästä treenaamaan pitkästä aikaa myös ruotsia. Taimien myyjiä taimikirppiksellä. Matka puutarhuriksi Puutarhurin työn kuvitellaan usein olevan hyvin kausiluonteista, suorittava työtä, mutta itse näen mahdollisuuksia muuhunkin. Mulla on seuraajina somessa ihan tavis puutarhaharrastajien lisäksi paljon puutarhureita, hortonomeja, puutarha-alan yrittäjiä, biologeja ja puutarhavaikuttajia ja olen ymmärtänyt, että heistä moni on lähtenyt seuraamaan mun tekemistä alun alkaen siksi, että on hakenut rohkaisua, tai inspistä oman somen tekemiseen. Uskon että heitä ja teitä muitakin, jotka ehkä haaveilette uranvaihdosta, tai jonkinlaisesta mahdollisuuksien laajentamisesta kiinnostaa tietää vähän enemmän myös mun työhistoriasta, eli siitä miltä pohjalta teen nykyisiä juttujani. Kaikenlaisia viestejä on tullut muotoiltua eri kanaviin :D Olen koulutukseltani käsikirjoituksen medianomi, mutta opiskelin tiedonjanossani myös kuvan puolen syventävät opinnot, jotka pitivät sisällään siis digi- ja elokuvakuvauksen, editoinnin ja tuotannon kursseja. Työn ohessa olen opiskellut myös MIFissä viestintäpäällikön vuoden mittaisen koulutuksen. Töitä on tullut tehtyä mm. näyttelijänä, asiakaspalvelussa ja kouluttajana, tiedottajana, somevaikuttajana, viestintäsuunnittelijana ja luennoitsijana. Ammatillisesti jätin aika hyvän tilanteen taakseni, kun muutettiin pois Helsingistä ja lähdin reteesti opiskelemaan täällä Vaasassa Yrkesakademin i Österbotten -nimisessä amiksessa puutarhuriksi. Teurastamolla sain tehdä yhteistyötä mm. Dodon kaupunkiviljelijöiden kanssa. Ja toki tapahtumiin toin myyntiin omia taimia, keksejä ja koristeeksi kukkakimppuja! Helsingissä olin mukana Teurastamon ruoka- ja kaupunkikulttuurikeskittymän luomisessa. Meitä oli pieni porukka, josta tapahtumatuotannon, viestinnän ja markkinoinnin parissa kolme. Saimme siis luoda Teurastamosta, nimestä lähtien, aika lailla unelmiemme paikan ja silloiselle laitakaupungin alueelle saatiinkin kymmeniä tuhansia kävijöitä jo ensimmäisen kesän aikana. Pienenä anekdoottina voin paljastaa, että paikan nimeksi oli jo tulossa ”Suomalaisen hyvän ruoan keskus”, mutta onneksi ehdimme hätiin! :D Teurastamolla hauskinta oli työn monipuolisuus. Yhtenä päivänä kierrätin ulkomaisia toimittajia tapahtumissa ja toisena päivänä kärräsin multaa, tai valitsin kasveja syötävien istutusten alueille, tein nettisivuja ja lehdistötiedotteita, tai yhteistyötä sidosryhmien kanssa. Teurastamon ja Tukkutorin viestinnän lisäksi vastasin tuolloin kaupungin 9 torialueen ja kolmen kauppahallin viestinnästä ja olin mukana myös Hietalahden ja Vanhan Kauppahallin uudelleenlanseerauksissa, sekä Helsingin ruokakulttuuristrategian viestinnässä, jonka tiimoilta järjestettiin mm. Streat Helsinki. Ja jottei tämä menisi nyt ihan CV:n puolelle, niin portfoliosta voitte kyylätä lisää :) Vaalenapunainen herukka ’Aili’ oli Teurastamon aikoihin uusinta uutta Kuten oon joskus kertonut, muutin 16-vuotiaana yksin helsinkiin opiskelemaan Kallion ilmaisutaidon lukioon. Sillä reissulla vierähti 22 vuotta, joista lähes joka päivä kaipasin kotiseudulle Pohjanmaalle. Mutta miksi Helsingistä oli niin vaikea lähteä ja mitä tapahtui kun jätin kaiken? Kehä III:n kupla Helsingissä asuessa kuului ympäriltä koko ajan sama virsi: ”Lähemmäs luontoa, kotiseutua tai tukiverkkoja on jatkuva ikävä, mutta eihän sinne oikeasti voi muuttaa koska vain pääkaupunkiseudulla on töitä!”. On pakko myöntää, että itsekin aloin uskoa tähän ja vain välillä tajuntani lävisti ajatus ”Mutta hetkinen, asuuhan siellä muuallakin ihmisiä. Aika paljonkin ihmisiä. Jossainhan he käyvät töissä, joten jokin tässä ei nyt täsmää…” Tämä ajatus siitä, ettei töitä olisi PK-seudun ulkopuolella on varmasti muualla asuvien näkökulmasta aivan hassu, mutta uskokaa tai älkää, näin se vaan oli! (Ja onkohan osin edelleen?) Itselläni kaipuu Pohjanmaan lakeuksille oli kuitenkin niin suuri, että lopulta järki voitti. Itse muuttoa valmistelin useita vuosia enkä voi sanoa, että hyppy ”tuntemattomaan” olisi ollut mitenkään helppo. Epävarmuus toimeentulosta pitkitti muuttoa usealla vuodella. Vaikka aikaa ”haaskaantui”, niin lopulta ajattelen, että kaikki meni niin kuin pitikin. Kuten monilla, myöskään meillä ei ollut pääkaupunkiseudulla yhtä paljon tukiverkkoja kuin täällä Pohjanmaalla. Helsingissä oli kuitenkin paljon hyviäkin puolia: paljon kerhotoimintaa ja esikoinen ehti jopa nauttia aivan överi-ihanasta metsäkerhosta ja metsäpäiväkodista keskuspuiston uumenissa. Halusin pitää lapset kotona siihen saakka, että he osaavat ilmaista itseään, joten esikoinen aloitti päiväkodissa 3-vuotiaana ja kuopus noin 2,5-vuotiaana. En suostunut uskomaan siihen, että kotona lasten kanssa oleminen vaikuttaisi uraani. Ja jos vaikuttaisi, niin se olisi sitten se hinta jonka olin valmis maksamaan. Olin siis 5 vuotta kotona lasten kanssa. Vaikka hermot olikin riekaleina aika monta kertaa ja kotiäidin homma oli kaikin tavoin sata kertaa haastavampaa ja raskaampaa, kuin mikään tekemäni duuni, en vaihtaisi pois päivääkään. Onko periferiassa töitä? Lasten kanssa kotona ollessa olin keksinyt, että haluaisin isona olla jonkinlainen somepuutarhuri. Ennen muuttoa somesisältöjen ja videoiden tekemiseen oli jonkin verran aikaa ja etenkin ig lähti hyvään vauhtiin, mutta sitten tuli muutto ja remontti. Ja se remontti kesti. Ei hyvää päivää että se kestikin (ja jatkuu yhä). Hyvistä aikeista huolimatta oman somen tekeminen on määräaikaisten päivätöiden, remontin ja opiskelun vuoksi viime vuosina jäänyt hyvin vähäiseksi. Kiihkeimpien remonttivuosien aikana ehdin kuitenkin jonkin verran tehdä juttuja oman yrityksen kautta ja koin, että se mahdollisti kivasti ammatillisen osaamisen ylläpitämisen ja myös uusien juttujen oppimisen. Olen huomannut, että täällä villissä lännessä työt menevät aika pitkälle kontaktien kautta, mikä toki on totta Helsingissäkin. Avoimia työpaikkoja on täällä paljon vähemmän tarjolla, mutta myös hakijoita on vähemmän, eikä täällä ole tapana järjestää yhtä pitkiä haastattelukierroksia kuin pääkaupunkiseudulla. Se mikä aluksi tuntui hankalalta, oli oman kokemuksen osoittaminen, kun se oli pääosin kartutettu toisella puolella Suomea ja ”somevaikuttajana”, eikä paikallisista kukaan tiennyt millainen tyyppi todella olen. Luulen, että pitkää äitiyslomaa suurempi asia oli myös se, että ehkä olen joidenkin työnantajien mielestä tehnyt liikaa asioita. Jostain se mahdollisuus kuitenkin aina aukeaa ja jos on halua ja sinnikkyyttä vaikkapa vähän pidempiin työmatkoihin niin mahdollisuuksia löytyy. Edellinen työni oli esim. määräaikainen viestintäsuunnittelijan pesti Seinäjoella, jonne meiltä kertyi noin tunnin ajomatka suuntaansa (mikä loistava hetki kuunnella puutarhapodeja kerrankin kaikessa rauhassa!). Tunnin työmatka näissä maisemissa puutarhapodeja kuunnellen on aika luksusta! Etätöiden yleistyminen on onneksi helpottanut maaseudulla elämisen mahdollisuuksia ja pääseehän meiltäkin junalla Helsinkiin niin nopsaan, että työnteko sinnekään ei ole mikään ongelma. Tällä hetkellä olen vähän kahden vaiheilla mihin suuntaan tällä uralla pitäisi jatkaa (ja todellakin otan vinkkejä vastaan! ;D) Yleensä mulla on ollut elämässä selkeä viiden vuoden suunnitelma, jota kohti oon matkannut, mutta juuri nyt on ehkä jonkinlaisen aikalisän ja uudelleenjärjestäytymisen paikka. Mieluiten jatkaisin viestinnän ja puutarhahommien tekemistä oman firman kautta (nyt just on tilaa 1-2 asiakkaalle, joten vink vink, pistäkäähän viestiä) TAI ehkä yhtä mieluusti työllistyisin jossain mielenkiintoisessa viestintähommassa, jossa pääsisin hyödyntämään kaikkea kertynyttä kokemusta. Puutarhureiden koulutuksia ajetaan alas Uskon itse siihen, että perinteisten puutarhureiden rinnalle tarvitaan kaltaisiani kahden ammatin osaajia. Siksi harmittaakin, että Pohjanmaalta ajetaan alas nyt alueen ainut puutarhurikoulutus. Alasajon myötä Suomessa voi opiskella puutarhuriksi ruotsinkielellä enää vain Helsingissä. Vaikka itse lähdinkin täältä Kallion lukioon 16-vuotiaana, niin on selvää, että paikallinen nuoriso ei lähde yhtä sankoin joukoin Helsinkiin saakka vain opiskelemaan puutarhuriksi. Puutarhurin ammatti ei liene teinien keskuudessa yhtä suosittu haave kuin näyttelijä ;D Itse koen, että Pohjanmaalla on vaikea toimia puutarhurina, ellei osaa kasvien nimiä ja termejä molemmilla kielillä, joten siltäkin kannalta kaksikielisyys on täällä tärkeää. Nuorten hakeutumista puutarhuriopintoihin pitäisi selvästi markkinoida enemmän. Koulutus lakkautetaan ymmärtääkseni nyt siksi, että opiskelijoina on lähinnä aikuisia, toista ammattiaan opiskelevia uranvaihtajia, jotka poliittiset päättäjät haluavat patistaa takaisin vanhoihin hommiinsa. Kuitenkin suuri osa meidänkin koulun uranvaihtajista ei yksinkertaisesti voi jatkaa esim. terveydellisistä syistä vanhassa ammatissaan. Minusta on hyvä, että ammatinvaihtajiakin on koulutuksessa, mutta on myös totta, että nuoretkin pitäisi saada puutarhurikoulun penkille. Ongelma on, että meillä ei enää kohta ole pitkän uran tehneitä, kokeneita puutarhureita. Puutarhanhoitoa pitkään harrastaneet aikuisopiskelijat kuten vaikkapa ihana kollegani Mamas garden hallitsevat tietysti homman, mutta on selvä, että noin kahden vuoden koulutus ei pätevöitä täysin alan ulkopuolelta tulevia, aikaisemmin korkeintaan kaktusta hoitaneita nelikymppisiä alanvaihtajia yhtäkkiä vaikkapa suunnittelemaan puutarhoja. Siihen olisi hyvä olla hiukan enemmän lapionpistoja takana sillä kasvituntemus karttuu kunnolla vain kokemuksen kautta. Valitettavasti en usko, että nuoret ihan ymmärtävät mitä mahdollisuuksia puutarhurilla on, tai koko ammatti ei käy heillä edes mielessä. Perinteinen mielikuva puutarhurin ammatista on, että kesät leikataan nurmikkoa ja hoidetaan kaupungin kesäkukkia ja talvella ollaan työttömänä. Toisena vaihtoehtona lienee kukkakaupan, tai taimiston perustaminen. Ihan äkkiseltään luovista ratkaisuista tulee mieleen kaikki tämä viestintäpuoli, jossa mahdollisuuksia on vaikkapa puutarhamyymälöiden viestinnän lisäksi, toimittajan, tapahtumatuottajan, tai vaikkapa sosiaali- ja terveyspuolen kuntouttavan toiminnan puolella. Kotimaisten leikkokukkien viljelybuumi, vihannesten rekomyynti, kasvihuonetuotanto ja vaikkapa niittyihin erikoistuneet viheralan firmat, tai ihan ne perus maanrakennus- ja viheralan firmat tarvitsevat kaikki puutarhureita. Monet puutarhurit taas tekevät talvella ihan jotain muita hommia kuten vaikkapa kirjanpitoa tai joogakursseja. Elämänkokemus muitakin aloilta on oikeasti kova juttu työelämässä ja vauhdilla muuttuvassa maailmassa. Lopuksi random sadonkorjuukuva kuluneelta kesältä. Tämä kaikki on tämän kaiken arvoista <3 Mitä luovia vaihtoehtoja teillä tulee mieleen? Ootteko miettineet, että lähtisitte opiskelemaan puutarhuriksi tai oletteko jo alalla? Olisi kiva kuulla muidenkin matkasta :) Share to: facebook Share to: twitter Share to: pinterest Julkaistu 2.11.2025 Kommentoi Lue kommentit (0) Ei ole kommentteja. Lähetä kommentti Peruuta vastausNimi * Sähköpostiosoite * This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.Kommentti * Somepuutarhuri Johanna Rönnlöf Somepuutarhuri Johanna Rönnlöf kunnostaa vihdoin, vuosien haaveilun jälkeen, 100-vuotiasta taloa ja puutarhaa Pohjanmaalla, vyöhykkeellä 3. Ruuhkavuosien keskellä käännetään kasvimaa talikolla lupiini-vadelmapöheikköön ja opiskellaan puutarhuriksi. Tästä blogista löydät videoita ja höpötystä kasveista ja tunteista. Päivittäinen luomisen tuska löytyy Somepuutarhuri -tililtä Instagramista ja Facebookista. Facebook Instagram somepuutarhuri@gmail.com Arkisto 2025 (11) 2024 (9) 2023 (18) 2022 (22) 2021 (9) Kategoriat Valitse kategoria Blogi DIY Joulu kasvihuone Kasvimaa kasvimaan perustaminen kateviljely Kukkasipulit Lavaviljely Lupiinisota maallemuutto maanparannus Niitty Omenapuut Puutarhasuunnittelu Pörriäispiha Ruuhkavuodet ruukkupuutarha Susipiha Talvikylvö vanhanajan huonekasvit Vieraslajit Villiyrtit Yleinen Avainsanat Valitse avainsanaa ahomansikka amaryllis avomaantomaatti DIY esikasvatus fingerlime hamppukate herttamerikaali huonekasvit hyötykasvit ihonhoito isoäidin kasvit jalomaarain joulu karhunlaukka kasvihuone kasvimaa kasvimaan kalkitseminen kasvimaan kevättyöt kasvimaan perustaminen kasvimaan syystyöt kasvulava kateviljely kaupunkiviljely kranssi Kukkasipulit kurtturuusu kylmäkylvö köynnöspinaatti lahjoja puutarhasta lavakaulus lavakaulusviljely lavapuutarha lavatarha lavaviljely limepuu limetti luonnonkosmetiikka lupiini maallemuutto maanparannus maanpeitekasvi mansikka marjatarha mesimarja metsämansikka minikasvihuone Monivuotiset vihannekset munakoiso Niitty nodig olkikate omenapuiden leikkaaminen omenapuu palstaviljely parsa pelastetaanvanhattalot Perennat perinnerakentaminen pihkasalva pihkavoide pillisipuli puutarhasuunnittelu remontti ruuhkavuodet ruukkupuutarha salsa verde siirtolapuutarha sitrukset sitruunapuu taimikasvatus talvikylvö terassi tomaatti tulppaani vanha puutarha Vanhan pihan kunnostus vanhan puutarhan kunnostus vanhanajan huonekasvit vanhanajan lämpöpenkki vanhanajan perennat vanhatpihat vanhattalot vieraslajit viherkasvit viherkate Vihreät tomaatit Villiyrtit Kotipuutarhan blogit Mama's garden Minna Räisänen Somepuutarhuri Johanna Rönnlöf Uusimmat Herkkupottua pöytään ja leipään Taistelu lumimarjapensasta vastaan Rapaviljely vai kateviljely? Sinua saattaisi kiinnostaa myös: Lukijamatka Cornwallin upeat puutarhat 2.–7.6.2026 Lukijamatka Puutarhamatka Viroon 15.–16.5.2026 Lukijamatka Lumoava Toscana 5.–9.5.2026 Lukijamatka Puutarhamatka Kreikkaan 29.3.–3.4.2026 Lataa lisää