Blogi Somepuutarhuri Johanna Rönnlöf

Kasvimaan PARHAAT 2023

Nyt löytyi kuulkaas niin herkku juttu, että ihmettelen ellei tästä parin vuoden sisään kehkeydy pienimuotoista hittiä!

Tarkoituksena oli siis kirjoitella tämän kesän hyötytarhan onnistumisista, mutta paljastetaan nyt heti alkuun se HITTI, eli rehuydinkaali ’Tronchuda’.

Tässä kuvassa hän koreilee vielä alkukesän kukkeudessa ja varsin pienikokoisena.

Jos pidät lehtikaalista, mutta toivoisit sen joskus olevan aavistuksen rapeampaa ja vähemmän puisevaa, niin tässä on sulle pakollinen kokeiltava seuraavalle kesälle! En voi käsittää miten tämä aarre on ollut meiltä pimennossa näin kauan! Miksi kukaan ei ole mulle tästä aiemmin kertonut?

Se mikä tästä ’Tronchuda’ -lajikkeesta tekee ylivoimaisen on tuo paksu, mehevä, rapea ja jopa makeahko lehtiruoti. Joku parempi kokki loihtisi tästä varmasti aivan uskomattomia juttuja, mutta kiireinen remppaaja käytti tätä lähinnä wokattuna ja salaateissa. Portugalissa tämä kyseinen kaali on ymmärtääkseni arvostettu osa ruokakulttuuria ja olennainen osa Portugalin kansallisruoaksikin kutsutussa caldo vedre -keitossa. Internetistä löysin tiedon, että juuri ’Tronchuda’ olisi se ainoa oikea kaali, jota tuohon keittoon tulisi käyttää, vaikka resepteissä usein mainitaankin vain ”lehtikaali”. (Portugalilaiset korjatkoon jos olen aivan hakoteillä)

Herkullisuuden lisäksi mainittakoon vielä ilahduttava kasvuvoima sekä jät-ti-mäi-sek-si kasvavat lehdet. Edes toinen kesän kokeiluni ’Thousandhead’ ei yltänyt samaan, vaikka sitä nimenomaan mainostettiin jenkkien Farmer’s Market -kojujen menestyjäksi juuri rapeuden ja kookkaiden ja nopeakasvuisten lehtiensä vuoksi.

’Thousandhead’ oli silti ihan kiva hänkin.

’Litchi’ ei jatkoon

Kokeilussa oli tällä satokaudella myös Solanum sisymbriifolium, eli liuskakoiso ’Litschi’.

Hänen kanssaan mulla oli odotukset korkealla, mutta makuelämys oli mitäänsanomaton. Tämän koisokasvin hedelmät muistuttavat koostumukseltaan lähinnä suuria ruusunmarjoja, sillä sisältö on pelkkää siementä. Maku oli vetinen, hyvin mieto ja muistutti aavistuksen karviaiskoisoa (paremmin tunnettu ananaskirsikkana).

Niin paljon uskoin tähän kokeiluun, että uhrasin halpiskasvihuoneesta tilaa jopa kahdelle taimelle ja vaikka aavistelin jo tuolloin, että piikikäs kasvi tulee aiheuttamaan kasvaessaan haittaa niin…

Kyllä! Haittaa siitä tosiaan alkoi siinä vaiheessa olla, kun lapset olisivat halunneet hakea kasvarin takaosasta kypsiä tomaatteja. Myöskään hedelmät eivät tahtoneet millään alkaa kypsymään ja uusia kauniita kukkia ilmestyi päivittäin lisää. Niinpä oli aika latvoa ja pistää tuo ryökäle kuriin.

Poistin kaikki latvat ja suuren osan pienimmistä raakileista ja pari viikkoa operaation jälkeen kypsyminen lähti käyntiin.

Tästä kuvasta näkyy hyvin miten julmetut piikit tällä kasvilla on. Lapset yrittivät sinnikkäästi kerätä satoa, mutta maistamisen jälkeen homma jäi siihen enkä kyllä itsekään asiasta enää innostunut. Hedelmiä on vielä kypsymässä paljon, joten täytyy katsoa josko niistä tekisi vaikkapa jonkinlaista hilloketta.

Talvitomaattien tuho

Erilaisia tomaatteja tuli myös reilut määrät ja niistä löysin avomaalle uuden suosikin. ’Hellfrucht’ teki runsaasti hyvän kokoista ja aikaista satoa. Myös ’Bianca’ menee jatkoon, sillä pikkuruisten vaaleankeltaisten tomaattien maku oli erityisen hieno.

Talvitomaateille, eli nk ”piennolotomaateille” sen sijaan kävi vähän huonommin, sillä rutto vei kaiken. Tämä tarkoittaa käytännössä nyt sitä, että siirrän tomaatin ja perunan kasvatuksen johonkin muualle seuraavaksi viideksi vuodeksi, sillä rutto säilyy maahan varisseissa lehdissä ja muissa kasvinosissa. Maahan siirtymistä voisi estää keräämällä kaikki perunan ja tomaatin, varret, lehdet ja juuret tarkasti pois, mutta totuus on, että tänä kesänä se ei ole ollut mahdollista. Kasvimaa on muutenkin ollut aivan hunningolla.

Hippikasvimaalta ruokaa hömötiaisille

Alkukesästä kasvimaalle ilmestyivät jo viime vuodelta tutut pelto- ja kirjopillikkeet, joiden olin huomannut olevan etenkin kimalaisten mieleen. Seurasin kimalaisten ruokailua tänä kesänä erityisellä mielenkiinnolla ja koitin painaa muistiin mikä näytti olevan niiden kulloinenkin suosikki ja ajattelin, että poistan maasta helposti irtoavia pillikkeitä sitten myöhemmin tarpeen mukaan…

Vaan kuinkas sitten kävikään! Lopulta en raaskinut poistaa yhtäkään pillikettä. Kyllä, luit aivan oikein. Olen ihan toivoton tapaus, jos vastassa on nälkäinen kimalainen.

Mutta täytyy myöntää, että jossain vaiheessa kun kuvasin ”Avomaantomaattien kesähoito” sekä ”Hiiliviljely” -videoita, alkoi kasvimaan kaaos vähän jo hävettää.

Etenkin hiiliviljelyyn perehtyessäni ajattelin silti, että kun pillikkeet eivät juuri näyttäneet etenkään rotevimpia viljelykasvia kummemmin häiritsevän, niin ehkäpä ne olisivat hyviä hiilensitojia kasvaessaan kumppanuuskasveina. Valitettavasti näillä pillikkeillä ei kuitenkaan ole mikään erityisen laaja juuristo, eivätkä ne myöskään jääneet yhteyttämään syksyllä mainittavan pitkään, joten teoria osittain kaatui.

Jos kasvimaa näyttää tältä, vaatii jonkin verran pokkaa kuvata siellä videoita ja laittaa niitä internetiin toisten harrastajien ihmeteltäväksi!

Lajikirjon ja luonnon monimuotoisuuden kasvattajina pillikkeillä oli kuitenkin paikkansa ja olihan niiden melko suuri yhteyttävä massa kesän aikana kuitenkin parempi kuin ei mitään. Kun nyt jätän ne syksyllä vielä paikoilleen, tarjoaa juuristo ruokaa maan pieneliöille ja toivon myös, että talvella herkulliset siemenet löytäisi erittäin uhanalainen hömötiainen. Nimittäin tuskissani googlasin voisivatko siemenet olla jonkin lajin talviruokaa ja löysin tiedon, että etenkin hömötiaiset pitäisivät niistä. Siispä hömöt, tervetuloa! Pöytä on katettu!

Nyt onkin ihanaa jättää hyvällä omallatunnolla kasvimaalla kaikki sikseen ja ikuiselta tuntuneen remppaamisen ja videoiden kuvaamiselle omistettujen viikonloppujen jälkeen fiilistelen jo vähän sitä, että voin talvella selailla siemenuutuuksia tuvan lämmössä, sillä arvatkaapa mitä?

Meidän muutto oikeasti lähestyy. Enää pari kuukautta ja pääsen samalle tontille oman puutarhani kanssa <3 Oikeasti tätä on odotettu niin kauan, että en tiedä voiko se olla edes todellista.

Siispä jos et seuraa vielä mun juttuja instassa, niin hyppää mukaan. Siellä saatan ehkä mainita, jos joskus päästään muuttamaan :D

  1. Mielenkiintoista tekstiä, sinulla on kirjoittamisen lahja. Kuvat ovat kauniita ja tukevat hyvin tekstiä. Mielenkiintoinen postaus, mielenkiintoisia postauksia ja instassa lisää!

  2. Heipparallaa! Mistä noita rehuydinkaalin siemeniä saa? Hahmottelen kesän siementilauksia eikä noita tunnu löytyvän mistään!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Lähetä kommentti

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 29 €
Tilaa nyt