Blogi Somepuutarhuri Johanna Rönnlöf

Aita kasvimaan ympärille

Risuaidan ja verkkoaidan yhdistelmä testauksessa aidaksi kasvimaan ympärille.

Mulla on ollut jonkinlainen kasvimaa tässä talolla jo jonkun ehkä 3-4 kesää. Viime kesänä ilmestyi perus myyrien lisäksi ensimmäinen todella ärsyttävä tuholainen, nimittäin Petteri kaniini sisaruksineen. Eli meidän pihassa oli jossain rusakon pesä ja suloiset pikku poikaset pomppivat ympäri pihaa. Keittiön ikkunasta näiden touhuja oli kyllä mukava seurata. Panin merkille, että hiirenvirna oli yksi suosikkiherkuista.

Lapset olivat tietysti aivan ihastuksissaan ja kerroin heille mitä tulee tapahtumaan maisseille, herneille, pavuille, kaaleille. Lapset koki silti, sanotaanko aika suurta sympatiaa Petteriä kohtaan. Olihan suloisten pupujen elämää toki hienoa päästä seuraamaan mutta… Lapset myös olivat sitä mieltä, että jäniksiä ei missään nimessä ikinä saa esimerkiksi ampua. He saavat toki olla sitä mieltä halutessaan jatkossakin, mutta huomasin, että heidän käsityksensä pupujen ja ihmisen yhteiselosta samassa pihassa oli jotenkin niin utopistinen, että ajattelin antaa heidän nähdä omin silmin mitä tapahtuu. Niinpä jätin kasvimaan aitaamatta ja Petteri sisaruksineen söi lähes kaiken. Tässä vaiheessa lasten asenne selvästi hiukan muuttui ja käytiin keskusteluja siitä mitä ruoan tuottaminen tarkoittaa. Aina ei ole mahdollista aidata kaikkea, mutta ihmislasten on silti saatava ruokaa. Tästä syntyi hyviä keskusteluita ja tänä kesänä olin valmistautunut henkisesti aitaamaan koko kasvimaan.

Mutta sitten huomasinkin, että tänä kesänä ei tarvitse. Petterit asuvat muualla ja paljon niitä näkyy ympäristössä edelleen, mikä on tietysti kiva asia. Veikkaan että syy siihen, ettei meidän pihassa tänä kesänä näy pupuja on meidän maatiaiskissa, tai ehkä kaikki on vain sattumaa. Ehkä kanit ovat niin fiksuja, etteivät rakenna pesää vuodesta toiseen samaan paikkaan? Oli miten oli, suuremman aidan rakentamiselle ei tänä kesänä ollutkaan sitten tarvetta.

Tarkoitus on kyllä aidata jonain päivänä koko kasvimaa, mutta alue ei ole siihen vielä valmis. Sieltä täytyy poistaa vielä aari lumimarjapensasta, tasoittaa maata ja varmaan ojittaakin. Yhdellä reunalla täytyy vielä kaivaa kaivinkoneella, joten ihan vielä ei kannata panostaa aitahommiin.

Citykaneja ei meillä onneksi ole, joten en tarvitse kovin tiheäsilmäistä aitaa. Citykanithan tulee läpi tosi pienistä rei’istä, joten verkon silmäkoko pitäisi olla 3cm, korkeus vähintään 1m ja upotus maahan mielellään ainakin 30cm.

Rusakoille aidan korkeus pitäisi olla min. 1,5m, kauriille ja peuroille 2 metriä. Lisää aitausfaktaa ja muutakin faktaa löytyy mun vanhasta videosta ”Kasvimaan ja lavatarhan suunnittelu”.

Kauriita ja myös peuroja täällä sen sijaan täällä riittää. Tosin heidän kanssaan näyttää olevan sanaton sopimus siitä, että he syövät metsänreunan omenapuiden maahan tippuneet omenat syksyllä ja jättävät kasvimaan rauhaan. Ainakin toistaiseksi. Syksyllä mahdollisesti saapuva koirakin saattaa vaikuttaa kauriiden kulkemiseen pihalla, mutta sen varaan ei toki voi laskea. Riippuu ihan siitä miten tottuneita kauriit ovat ihmiseen.

Risuaitaa mulla ei ole koskaan ollut koska se vie aika suuren tilan. Olen kuitenkin halunnut pitkään kokeilla sellaista ja ajattelin testata olisiko sitä mahdollista laittaa jatkossa vaikka yksi kokonainen sivu. Verkko pitää kuitenkin olla, joten ajattelin yhdistää nämä kaksi asiaa. Niinpä rakensin nyt pienen testipätkän.

Lasten mentyä nukkumaan tietenkin, siksi kuvat on näin kolean näköisiä. Hyttysiä oli taas huomattavan vähän. Ihmettelen todella missä on se kesäillan ääni, joka kuuluisi olla osa äänimaisemaa heti kun auringon lämpö kaikkoaa. Jo viime kesänä ihmettelin hyttyskatoa. Parissa vuodessa hyttyset on käytännössä hävinneet.

No, hyttysten poissaolosta huolimatta iskin keppejä maahan, viritin väliin harjateräsverkkoa ja vielä verkkoa. Lyhyempiä keppejä laitoin väliin tukemaan risuosuutta. Risuosuuden ei siis ole tässä ajatuskaan nousta ylös asti vaan tarkoitus on kasvattaa verkkoa pitkin esim. herneitä, kurkkuja tai kukkivia köynnöksiä.

Tämmöinen siitä nyt sitten tuli! :D Tämä oli lopulta nopeampi rakentaa kuin olin ajatellut. Mutta sitten kun tämmöistä alkaisi ihan oikeasti rakentaa, niin tekisin tolpat paksummasta puusta ja hiiltäisin maahan menevät osuudet kunnolla lahovaurioiden suojaamiseksi. Ilman hiiltämistä tuommoinen ranteenkin paksuinen keppi lahoaa yhdessä kesässä käyttökelvottomaksi. Hiiltäminen pitää tehdä kunnolla, niin että puuhun syntyy oikeasti aika paksu hiiltynyt osa, ei niin että siihen tulee vain väriä.

Ainakin osittain. Tässä kuvassa näkyy Aunen aikaiset viljelykset. Aikamoista vai mitä? Aikana ennen robottiruohonleikkureita, trimmereitä jne. Tämä kuva on muistaakseni jostain 60-luvulta.

Nuo valkokattoiset rakennukset ovat ulkorakennuksia ja tummakattoinen niiden edessä on asuinrakennus. Tontilla on ollut huomattavan paljon vähemmän puita, mutta tuossa näkyy jo hyvin talon edustalla olevaa puutarhaa ja kujaa rajaava kuusiaita ja sen jälkeen peltoa ja puutarhaa rajaava siperianhernepensasaidanne.

Puutarhaosassa näkyy melko leveä keskikäytävä joka lähtee kuusiaidasta ja jatkuu viistosti alas vasemmalle. Tämän käytävän kivet tulivat kasvimaata kaivaessa vastaan ja myös kivireunuksen vieressä kasvaneet valkonarsissit. Ajattelin jo silloin, että tämä on tosi fiksu käytävän paikka, mutta nyt kun oon antanut ajatuksen muhia, oon vakuuttunut siitä että se on se paikka jossa käytävän on oltava. Mutta tällä kertaa se tulee suoraan ja siihen tulee kiviaita tyyliset reunat. Tarvitsen nimittäin kasvimaalle myös lämpöä keräävää kiviaitaa, jota vasten voin istuttaa kevään varhaisimpia kasveja kuten parsaa ja myös lämpöä ja tuulensuojaa tarvitsevia tomaatteja. Kiviaitaa tulisi siis ainakin kahdelle sivulle, eli tuon vanhan käytävän hujakoille ja sitten samansuuntaisesti kuusiaidan kanssa. Kaksi muuta sivua voisivat sitten olla tätä risuaitaa, mikäli se osoittautuu toimivaksi. Myös kiviaita täytynee täydentää verkolla, mutta katsotaan miten tilanne kehittyy ja mitkä kaikki eläimet jatkossa haluavat päästä kasvimaan herkuista osingolle.

Seuraava vähän isompi projekti onkin sitten tuon lumimarjapensaan poistaminen ja siitä voisin kirjoitella myöhemmin lisää :)