Nurkkapuu – omenapuu siemenestä

Oman puun kylväminen siemenestä on kiinnostava ajatus, vaikkakaan siemenkylvössä emopuun ominaisuudet eivät periydy sellaisenaan. Perimältään ainutkertaisen omenapuun viehätys piileekin juuri siinä, ettei voi ennalta tietää mitä siitä kehittyy. Siemenestä kylvettyjä ja itsestään kylväytyneitä puita kutsutaan nurkkapuiksi. Ne ovat mielenkiintoinen osa suomalaista puutarhahistoriaa.

Tämä on juttunäyte Kotipuutarha.fi:n maksullisesta sisällöstä ja vapaasti luettavissa 31.8. asti.

Omenapuun kasvatus siemenestä

Siemenkylvöstä syntynyt omenapuu on perimältään ainutkertainen eikä voi etukäteen varmasti tietää millainen puusta kehittyy tai millaisia sen hedelmät ovat. Ajan myötä puusta tulee kiinnostava sen tarinan tähden. Kuka on kylvänyt puun, miksi ja milloin?

Jalostetut omenapuulajikkeet on saatu aikaan varttamalla. Siinä on risteyttämällä yhdistetty eri lajikkeiden väliset parhaat puolet aina satoisuudesta taudinkestävyyteen ja makuun. Siemenestä kylvetyn omenan kohdalla lopputulos on aina arvoitus. On sattuman kauppaa ja melko epätodennäköistäkin, että siemenkylvöstä kehittynyt omena olisi sekä kestävä, satoisa että herkullinen. Tästä syystä omenoita harvemmin lisätään kylvämällä. Siemenkylvö on kuitenkin hauska kokeilu kotipuutarhurille.

Omenapuu tai -tarha on usein myös puutarhan sydän, jolla on symbolista merkitystä.

Kylvä syksyllä

Talvi antaa siemenille luonnollisen kylmäkäsittelyn, joten syksy on hyvää kylvöaikaa. Käytä aina saman syksyn siemeniä, sillä omenan siemenen itävyys heikkenee nopeasti. Jos olet epävarma kylvöpaikasta, voit kylvää myös maahan haudattuun ruukkuun, josta siirrät seuraavana vuonna taimen lopulliselle paikalleen.

Vaihtoehtoisesti voit pitää siemeniä talven yli jääkaapissa ja kylvää ne vasta keväällä. Sopiva kylvösyvyys on noin siemenen paksuuden verran.

Mieti jo kylvövaiheessa, millaisella paikalla täysikasvuinen puu viihtyy. Paras paikka omenapuulle on suojaisa ja valoisa, maaperältään kuohkea ja lämmin. Huomioi täysikasvuisen puun tilan tarve.

Kylvöstä kestää noin kymmenen vuotta siihen, että omena tuottaa ensimmäiset hedelmät. Sitä odotellessa riittää silti ihmeteltävää. Millainen on puun talvenkestävyys? Millainen on sen kasvutapa?

Käytä omenan kylvämiseen mahdollisimman tuoreita siemeniä.

Nurkkapuusta lajikkeeksi

Tällaisia pihalle kylvettyjä tai itsestään kylväytyneitä puita kutsutaan nurkkapuiksi. Nimi viittaa siihen, että syödyn omenan kanta on saatettu viskata maahan ja sen siemenet ovat itsekseen itäneet talon tai tontin nurkalla. Usein tällainen puu nimetään myöhemmin syntytarinansa mukaan. Esimerkiksi Sääksmäeltä tunnetaan paikallinen nurkkapuu nimeltä ”Emil Wikström”. Tarinan mukaan kuuluisa kuvataiteilija viskasi omenan raadon työhuoneensa ikkunasta, ja siitä maahan jäänyt siemen alkoi itää. Myöhemmin puusta on otettu vartteita, jotka nimettiin alkuperän mukaan.

Erityisen hyväksi havaittu nurkkapuu voi ajan myötä kehittyä lajikkeeksi asti. Paikallislajikkeesta aletaan yleensä puhua, kun nurkkapuusta kiinnostutaan laajemminkin, siitä aletaan ottaa vartteita ja se päätyy kaupalliseen lisäykseen. Kaupallisesti merkittäväksi lajikkeeksi muodostuminen vie yleensä kymmeniä vuosia. Tällaisen tien on käynyt läpi muun muassa lajike ’Huvitus’. Se sai alkunsa 1800-luvun lopulla, kun yläneläinen torppari Juho Korpela kylvi lähistöllä sijainneelta tilalta tuomiaan ulkomaisia omenansiemeniä omaan pihaansa. Yksi kehittyneistä puista osoittautui erityisen hyväksi: se oli talvenkestävä ja sen hedelmät olivat herkullisia. Siitä alettiin ottaa vartteita, jotka levisivät lähialueen kotipuutarhureiden keskuudessa. Nykyisin ’Huvitus’ on yksi Suomen tunnetuimmista omenalajikkeista.

Siemenkylvöjä tehtiin kotipihoille runsaasti 1940- ja 1950-luvuilla, kun taimia oli sotien jälkeen heikosti saatavilla. Sitä aiemminkin jo vuosisadan vaihteessa omenoiden kylvämistä pidettiin suositeltavana tapana, sillä taimista todettiin tulevan kestävämpiä kuin ulkomailta tuoduista.