KEITTIÖTARHA

Pähkinäsatoa Suomesta

Pähkinöitä on kasvanut Suomessa jo pitkään, mutta nyt ne saattavat kokea uusien lajien myötä uuden tulemisen. Lue kuinka pähkinäsatoa saa Suomesta ja nappaa talteen mielenkiintoisia lajikkeita!

Tämä on juttunäyte Kotipuutarha.fi:n maksullisesta sisällöstä ja vapaasti luettavissa 1.3. asti.

Rakkaudesta pähkinöihin

Pähkinöiden kasvatus on kärsivällisten puuhaa. Suomessa menestyviä lajeja ei luonnonvaraisen euroopanpähkinäpensaan, Corylus avellanan, lisäksi juurikaan ole. Sadon saaminenkin on hidasta – menee vuosikausia ennen kuin kasvi tulee satoikään, ja alkuun viljelijän on tyytyminen pariin kouralliseen.

Pähkinöiden kulutus on kuitenkin kasvanut ja niiden terveydellisistä vaikutuksista tiedetään jatkuvasti enemmän. Mitä tapahtuu, kun ilmastonmuutos etenee? Kestävän elämäntavan ja kasvien parissa työtä tekevä Joel Rosenberg on empimättä sitä mieltä, että pähkinöille on Suomessa tulevaisuus avoinna. Lähimmät kaupalliset viljelmät löytyvät tällä hetkellä Liettuasta, ja myös Tanskassa ollaan aika pitkällä. Ei kovin kaukana Suomesta.

Joelin pähkinäharrastus alkoi noin kymmenen vuotta sitten.

Pähkinöitä metsäpuutarhasta

Joelin kiinnostus pähkinöihin kumpuaa kestävän elämäntavan vaalimisesta sekä permakulttuurin periaatteista. Laitilassa sukutilalla Joel rakentaa omaa syötävää metsäpuutarhaa, joka ajan myötä hoitaa itse itsensä. Puuvartiset kasvit ovat aina olleet Joelin kiinnostuksen kohde, sillä niiden ajan kierto on hidas. ”En jaksa samalla tavalla innostua yksivuotisista viljelykasveista, joita pitää hoivata koko kasvukauden. Monivuotiset satoa tuottavat kasvit eivät kaipaa samanlaista hoitoa, ja ne voi jättää oman onnensa nojaan pidemmäksikin aikaa.”

Joelin tilalla kasvaa yhteensä kuusikymmentä erilaista pähkinäpensasta ja viisitoista jalopähkinäpuuta. Osa on vielä pieniä taimia. Yksi ensimmäisistä hankinnoista oli mantsurianjalopähkinä (Juglans mandshurica), joka hankittiin taimena ja istutettiin yksitoista vuotta sitten Tähkä-tyttären syntymäpuuksi.

Nykyisin Joelia kiinnostavat eniten hasselpähkinät, joiden satoa on helppo käyttää. Lisäksi ne vievät puutarhassa vain vähän tilaa ja tulevat satoikäänkin mukavan nopeasti. Hasselpähkinöiksi kutsutaan euroopanpähkinäpensaan tai isopähkinäpensaan (C. maxima) ravintona hyödynnettäviä lajikkeita, jotka voivat olla myös edellä mainittujen risteymiä. Uusimman tiedon valossa C. maxima on hyvin läheistä sukua C. avellanalle tai kyseessä saattaa olla jopa sama laji.

Luonnonvaraista pähkinäpensasta voi tavata vielä IV-vyöhykkeen suotuisimmilla paikoilla.

Pähkinöiden kasvatus

Pähkinäharrastus kannattaa Joelin mielestä aloittaa kotimaisella euroopanpähkinäpensaalla. Siitä on aina kerätty satoa Suomessa. Parhaat kasvuolosuhteet pähkinäpensaalle on Ahvenanmaalla, jossa Ruotsin vallan aikana maksettiin jopa veroja pähkinöinä.

Euroopanpähkinäpensas pölyttyy tuulen avustuksella hyvin ja toimii myöhemmin myös hyvänä pölyttäjänä lajikkeille, jos harrastus yltää pidemmälle. Luontaisesti pähkinäpensas viihtyy ravinteikkaissa lehdoissa. Kasvualustan tulee olla kosteahkoa mutta hyvin läpäisevää. Kuivuudelle kasvi on suhteellisen herkkä. Paikan on syytä olla syvämultainen ja suojaisa, mutta aurinkoinen.

Kylvön voi tehdä syksyllä, jolloin kasvin vaatima kylmäkäsittely tapahtuu luonnollisesti. Joel harrastaa jonkin verran myös kevätkylvöä ja esikasvatusta, koska silloin ei ole pelkoa pähkinöiden katoamisesta oravien talvivarastoihin.

Saksanjalopähkinän (*Juglans regia*) alusta on katettu lehtipuun hakkeella, sillä nuoret pähkinät ovat hyvin herkkiä kuivuudelle.

4 x kokeilun arvoinen pähkinälajike

Joel kertoo, että uusien Suomen oloihin sopivien lajikkeiden löytäminen tai jalostaminen on asiaan vihkiytyneiden harrastajien harteilla. Kestävyyttä arvioidessa lajikkeiden ongelmaksi näyttää muodostuvan hedekukkien talvenkesto. Pähkinät ovat yksikotisia eli jokaisessa pensaassa on sekä emi- että hedekukkia. Tyypillinen ongelma kuitenkin on, että hedekukat eivät ehdi kehittyä ja kuivuvat kevään tullen pois.

Tässä muutama hyväksitodettu laji, joita Joel on kasvattanut tilallaan. Tila sijaitsee vyöhykkeiden I ja II rajalla ja vesistöt luovat alueelle suotuisan pienilmaston.