Syksyn säveliä ja tulevaisuuden haaveita

Lokakuuta eletään jo pitkällä ja puutarhan syystyöitä on tullut tehtyä jonkin verran. Yhtenä aamuna oli auton lasit kuurassa mutta daalioita ei tuo ensimmäinen pieni halla vielä nujertanut. Tuskin jaksavat enää uusia kukkia avata mutta niin kauan pidän kunnes eivät enää kaunista. Myös kaikki kellariin menevät ruukut ovat vielä puutarhassa. Sisäkasvit toin viime viikolla sisälle, juuri parahiksi edellisenä iltana ennen auton lasien jäätymistä. Ai niin pelargonit ja Oxalikset ovat vielä terassilla mutta siihen ei ihan pienet hallat onneksi nousekaan.

Sen verran muutaman yön kylmä jakso kuitenkin puutarhaa puraisi, että joitakin ruskan värejä löytyi jo puutarhakierroksella. Uskon, että tänä syksynä ei tulla meidän puutarhassa näkemään mitään erityisen näyttävää tai pitkään leiskuvaa ruskaa, sillä heinäkuulta alkanut kuivuus on osan lehdistä jo ruskistanut ja ne ovat pudonneet. Pihakoivut esimerkiksi ovat jo lähes paljaita, eikä niiden ruskan värit olleet kummoisetkaan.

Kuten joka syksy niin tänäkin vuonna tarjoilee rusokirsikka puutarhan komeimman punaisen ruskan. Keltaisesta taa huolehtivat kuunliljat ja katsurat. Kovasti odottelen myös pallesorvarinpensaan näytöstä mutta se antaa kovin odotuttaa itseään. Pensas on saanut vasta hentoisen punerruksen. Ehkäpä se on vielä niin pieni, että isot perennat hieman varjostavat sitä vaikka muuten aurinkoisessa paikassa se kasvaakin.

Pallesorvarinpensaan ruskan pitäisi olla upea mutta ei tämä ainakaan vielä kovin vakuuta, vaikka pensas on jo useamman vuoden vanha.

Puutarhurin opinnoistani

Syksyn verkkaisuus on tainnut tarttua myös opintoihini. Hitaasti mutta varmasti kuitenkin etenen ja ensimmäinen pieni työharjoittelujakso on jo sovittuna joulukuulle. Pääsin meidän lähipuutarhalle, joka on vain parin kilometrin päässä kotoa. Heillä on aivan ihana joulusesonki, joten innolla odotan pääseväni kurkistamaan sen valmistelua.

Ei taida olla rusokirsikan ruskan voittanutta.

Olen myös opiskellut kesätauon jälkeen kasvilistoja ja seuraavaksi olisivat vuorossa perennat ja leikot. Tulossa on myös kasvinsuojelukoulutus ja tutkinto. Näiden lisäksi aloitin viikonloppuna viimeisiä yto-opintojani kestävän kehityksen ja yrittäjyyden aihealueilta. Yrittäjyyden säästän viimeiseksi. Toivon saavani sen myötä rohkeutta rekisteröidä oman toiminimeni viimeistään ensi keväänä, ennen puutarhakauden 2026 alkua.

Nyt syksyllä istutettu ruusumantelipensas on saanut kauniin sävyn lehtiinsä.

Sain jo tänä syksynä vähän esimakua, millaisia töitä haluaisin jatkossa tehdä toiminimeni puitteissa. Neuvontakäynnit ja yhdessä tekeminen asiakkaan kanssa olisivat juuri sitä mikä tuntuisi omimmalta. Tykkäsin myös kovasti rastikoulutuksen vetämisestä Heimosen puutarhalla. Vaikka reissu olikin raskas pitkine ajomatkoineen niin lämmöllä olen sitä muistellut jo monet kerrat jälkeen päin. Oli ihanaa puhua itselle mieluisista aiheista ja se ei lopulta ollut ollenkaan niin jännittävää kuin mitä pelkäsin.

Vaan vielä on edessä jokunen työpäivä ja yksi koulupäivä ennen syyslomaa. Lomailen alkuviikon ja tarkoitus olisi keksiä kaikkien kolmen lapsukaisen kanssa jotakin kivaa. Olin jo tänään varaamaisillani meille päivän Tallinnassa kunnes tajusin, ettei nuorimmaisella ole vielä passia. Huomenna mennään passikuvaan mutta tuskin ehditään vajaassa viikossa passia saamaan. Jotain muuta täytyy siis keksiä.

Iloista loman odotusta ja syyslomaa sitä viettäville🍂

Julkaistu 6.10.2025

Ei ole kommentteja.

Lähetä kommentti Peruuta vastaus

Mama's garden

Puutarhanhoitoa Mamman puutarhassa ja intoilua kaikesta vihreästä. Häärään täällä Ib vyöhykkeellä, tonttimme koko on reilut 5000 m2, josta vajaa puolet on luonnontilaista kalliota.