Ruskaretkellä Fagervikin ruukkikylässä

Olin viimeksi käynyt Fagervikin kartanon mailla vuonna 2015. Tuo tieto löytyi vanhasta blogistani Bloggerin puolelta. Ilman tätä ”päiväkirjaani” en kyllä muistaisi tarkkoja aikoja tai muitakaan yksityiskohtia. En voi kuin lämpimästi suositella kaikille tallentamaan omia retkiä ja itselle tärkeitä juttuja, sekä tapahtumia omaan blogiin. Teksti yhdistettynä kuviin, saa vuosienkin takaiset muistot palaamaan paremmin mieleen. Oma henkilökohtainen historiani ei kuitenkaan ulotu kuin 47 vuotta taaksepäin, eikä siitä ole blogiinkaan tallennettu kuin noin 12 vuotta. Fagervikin historia sen sijaan juontaa juurensa 1600-luvun puoliväliin asti, vallan huikeaa siis!

Fagervikin ruukkikylän historiaa

Fagervikin ruukki on perustettu alunperin jo vuonna 1646. 1700-luvun alussa ruukin alue kuitenkin rappeutui ja toiminta hiipui isonvihan seurauksena. Vuonna 1723 Hisingin veljekset ostivat ruukin ja se on siitä lähtien ollut saman suvun omistuksessa. Puutarhaihmisiä kiinnostaneen myös tieto, että 1720-luvulla ruukin puutarhoissa viljeltiin Suomen ensimmäiset perunat. Sukupolvi toisensa perään kehitti aluetta ja esimerkiksi nykyinen kartanon päärakennus on rakennettu Johan Hisingerin toimesta vuonna 1773. Hänen poikansa Mikael vuorostaan panosti kartanoa ympäröivän puutarhan rakentamiseen. Englantilainen maisemapuutarha syntyi hänen aikanaan. Mikaelin poika Fridolf taas rakennutti kartanon yhteyteen orangerian, joka valmistui vuonna 1844. Aikoinaan siellä kasvatettiin sitrushedelmiä ja ananasta kartanon väen herkkuhetkiin. Vuosien ja isäntien vaihtuessa ruukkitoiminta hiljalleen hiipui ja tilalle tuli maatalouden harjoittaminen. Ruukkitoiminta päättyi lopullisesti vuonna 1903.

Alueella käyskennellessä voi hyvin kuvitella millaiselta elämä ruukkikylässä on joskus kuulostanut ja näyttänyt. Voi kunpa vain joskus pääsisi vierailemaan myös orangeriassa ja kiinalaisessa paviljongissa. Ne eivät kuitenkaan ole edes opastetuille ryhmille avoimia. Tai eivät sitä olleet ainakaan muutama vuosi sitten kun asiaa tiedustelin.

Englantilainen maisemapuutarha

Maisemapuutarhat kehiteltiin 1700-luvulla muotopuutarhojen vastakohdaksi. Ympäröivät kauniit maisemat otettiin osaksi puutarhaa. Avoimuus ja laajat nurmialueet kuuluivat tyylisuuntaan. Aluksi tyylisuuntaan kuului myös akselien mukainen sijoittelu ja selkeä keskiakseli Fagervikin puutarhasta löytyykin. Akselin toisessa päässä on itse kartanorakennus ja toisessa kulissimaiseksi naamioitu pienen rakennuksen julkisivu. Ruukin läpi virtaavaa vettä on padottu ja siten saatu rakennettua keskelle isohko tekolampi, joka on kuitenkin ollut jo kauan kuivana. Kasvillisuus ja lammikon yli kulkeva silta kuitenkin paljastavat vielä vanhat rakenteet.

Kaikenlaiset romanttiset rakenteet olivatkin tyypillisiä tälle tyylisuunnalle. Niissä oli usein mukana myös roomalais- tai kiinalaistyylisiä rakennelmia. Tästä on hyvänä esimerkkinä Fagervikin kiinalainen paviljonki.

Keskiakseli halkoo kartanon puutarhaa päärakennukselta aina kulissimaiseksi naamioidulle ulkorakennukselle asti.

Puuistutuksissa suosittiin paikallisia puulajeja. Laajoja perennaistutuksia ei käytetty, sillä maisemapuutarhojen haluttiin nivoutuvan ympäröivään luontoon ja maisemaan mahdollisimman luonnikkaasti.

Vanhaa kasvillisuutta

Vaikka syksy oli jo saanut alueen kasvit suurelta osin lakastumaan, ihmisen mukanaan tuomaa mielenkiintoista kasvillisuutta saattoi silti löytää kun katseli ympärilleen. Erityisesti kiinnitin huomiota tähän kauniiseen happomarjaan. Voisikohan se olla ruostehappomarjaa? Sen kerrotaan olevan vanha ruoka- ja rohdoskasvi, jota on sittemmin käytetty paljon myös koristepensaana ja aitakasvina. Ruostehappomarjan kaupallinen myynti on ollut kuitenkin lailla kiellettyä jo vuodesta 1986 alkaen. Syy kieltoon on kasvin mahdollinen toimiminen mustaruosteen väli-isäntänä. Mustaruoste on yksi viljakasvien vaarallisimpia tauteja maailmassa, näin kertoo Wikipedia.

Vai olisiko tämä sittenkin ruosteenkestävä japaninhappomarja? Luontoportin mukaan sen erottaa ruostehappomarjasta ehyiden lehtilaitojen perusteella. Ehyeltä nuo minusta näyttävät.
Kuinkahan kauas menneisyyteen tämän villiviinin historia ulottuukaan?

Villiviinin historia maassamme ulottuu aina Pietari Kalmin aikaan asti. Hän toi mm. villiviinin Amerikkaan suuntautuneelta kasvienkeräysmatkaltaan 1700-luvun puolivälissä. On siis mahdollista, että Kalmin tuomia uuden maailman kasveja on saattanut päätyä myös Fagervikin kartanolle hyvinkin varhaisessa vaiheessa. Tiedä vaikka tuokin kuvan villiviini on kasvanut kartanon mailla jo lähes 300 vuoden ajan.

Melkoinen historiapläjäys tästä postauksesta nyt tuli vaikka aluksi olikin tarkoituksena keskittyä vain kauniisiin ruskan väreihin. Postauksen loppuun vielä kirjattakoon, että tietysti menin pihistämään yhden happomarjan marjatertuista ja aion puhdistaa ja kylvää sen sisältämät siemenet. Uskallan sen nyt tehdä, sillä ehyet lehtien reunat viittaavat pensaan kuitenkin olevan japaninhappomarjaa.

Ihanaa syyslomaa kaikille sitä parhaillaan viettäville. Vielä ehtii hyvin nauttia ruskastakin vaikka viime päivien tuulet ovatkin ravistelleet ruskaa puista nurmikoille.

  1. Fagervik on hieno paikka kesällä, kierrettiin ystävien kanssa ruukkikylät toissakesänä. Näyttää se upealta myös näin syysruskan aikaankin.
    Hieno idea napata muutamia marjoja omaa kylvöä varten. Näin pari viikkoa sitten Lohjan omakotialueella pensaan, joka oli täynnä samanlaisia marjoja. Lehtien väri oli kuitenkin viininpunainen. Olikohan sekin japaninhappomarja?

    • Ainakin hurmehappomarjalla voisi olla kuvailemasi väritys lehdissä.
      Ja juu kesällähän nämä kohteet pitäisikin kiertää mutta silloin sitä viihtyy niin hyvin omassakin puutarhassa ja tuntuu ettei olisi aikaa lähteä. Pitäisi vain repäistä itsensä ja lähteä. Tosin puutarhat missä on vahvoja rakenteita, ovat kauniita katsella myös näin paljaaseen aikaan ja jopa talvella.

  2. Ruskamaisema on kyllä kaunis! Ihastuin erityisesti tuohon kuvaan, jossa villiviini kiipeää puuta ylös ja alhaalla sammalet, kivet, saniaiset….

    • Joo se oli kaunis ja niin hauras. Lehdet näyttivät putoavan hetkenä minä hyvänsä. Kuivalla paikalla kalliolla kasvoi, joten niin kovin hentoinen oli.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Lähetä kommentti

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous: 4 lehteä + digi 29 €
Tilaa nyt
Tietosuoja

Lue tarkemmin tietosuojaselosteestamme.

Välttämättömät evästeet

Välttämättömät evästeet ovat sivuston toiminnan kannalta pakollisia toiminnallisia evästeitä.

Kolmannen osapuolen evästeet

Kolmannen osapuolen evästeitä käytetään kävijätilastointia ja käyttäjien tekemien valintojen tallentamista varten.

Sivustolla seurataan verkkosivujen kävijämääriä ja käyttötapoja Google Analyticsin avulla. Evästeiden avulla kerätään tietoja esim:
- sivuston kävijämäärästä
- käytetystä selaimesta
- käytettävistä sivustoista ja toiminnoista

Lisätietoa verkkosivulla käytettävistä evästeistä saat tietosuojaselosteestamme.