Pomologian kerhon varttamistapahtuma

Jo talvella bongasin Facebookista Pomologian kerhon sivuilta ilmoituksen varttamistapahtumasta Turussa. Tapahtuman oli organisoinut Pomologian kerhon puheenjohtaja Harri Hillilä ja hän kertoi asiantuntevasti varttamisen perusteista. Kerho muuten toimii Dendrologian seuran alaisuudessa. Molemmat tieteenhaarat tutkivat ja keskittyvät puuvartisiin kasveihin. Pomologit ovat erikoistuneet tutkimaan hedelmä- ja marjakasvien lajikkeita ja kasvattamista.

Tapahtumassa oli siis tarjolla lukuisia omena-, päärynä-, luumu-, persikka- ja jopa aprikoosipuiden vartteita eli jalo-oksia ja niille sopivia perusrunkoja. Olin aika liekeissä varsinkin persikasta ja aprikoosista, sillä olin jo pitkään halunnut hankkia niitä kokeiluun. Hitusen intoani kuitenkin latisti saamani tieto, että näillä varttaminen ja vartteen kasvuunlähtö eivät onnistu läheskään aina. Omenalla kasvuunlähtö on puolestaan hyvin paljon varmempaa. Hankinkin noiden eksoottien lisäksi yhden Harrin suositteleman omenapuun ’Talven Herkku’ (yhtenevä lajikeen ’Zari’ kanssa), joten jospa edes se lähtisi elolle ja jättäisi muiston mukavasta tapahtumasta. Persikan lajike on nimeltään ’Reliance’ ja aprikoosi oli nimetön, kasvattajansa Henna Jämsän aikoinaan siemenestä kasvattamasta puusta. Puu on antanut satoa jo useana vuonna! Voi miten kovasti toivon, että varttaminen olisi onnistunut ja taimi lähtisi elolle.

Harri käyttää varttamiseen tukevaa mattopuukkoa.

Minä hankin nyt tällaisen linkkuveitsen mallisen.

Varttamisen niksit

Olin kyllä lukenut jonkin verran varttamisen perusteista mutta nyt vasta kokeilin sitä ensimmäistä kertaa Harrin antamilla ohjeilla. Jotta perusrunkoon vartettu jalo-oksa lähtee kasvuun, täytyy sekä rungon, että vartteen nilakerrosten tulla tiiviisti kohdikkain. Tällä varmistetaan se, että puun nestekierto kulkee molempien osien välillä. Mikäli tuo liitos pettää ja varte pääsee kuivumaan, ei vartteella ole tulevaisuutta. Silti perusrunko voi kuitenkin jäädä eloon ja siihen voi seuraavana keväänä yrittää varttaa uudestaan. Tai jos antaa vaikkapa omenan perusrungon kasvaa niin sitten saa itselleen ’Antonovka’:n.

Kirjaan tähän nyt mieleeni jääneet tärkeimmät Harrin antamat ohjeet:

1. Sekä perusrungosta, että vartteesta veistetään varttamisveitsellä muutaman sentin mittainen pätkä toiselta puolelta pois ja oksasaksilla leikataan päät sopivaan mittaan, jotta oksat asettuisivat tiiviisti toisiaan vasten. Oksien pitää olla samaa paksuutta, jotta molempien nilakerrokset siis osuvat kohdikkain.

2. Sitten vain varttamisteipillä kieputetaan oksat tiiviisti päällekkäin ja yhteen. Ei haittaa vaikka puuta jää molemmin puolin vähän matkaa näkyviin, sillä siihen kasvaa pian teipin alla kallussolukkoa, joka sulkee haavat.

3. Varteoksaan jätetään kaksi silmua ei yhtään enempää. Yhdestä jalo-oksasta voi varttaa niin monta perusrunkoa kuin silmuja vain riittää. Tosin parhaimpiin tuloksiin päästään vartteen keskiosaa käytettäessä. Oksan kärjessä voi olla pakkasvauriota ja vastaavasti leikkauskohdan lähellä on kuivuminen voinut tehdä vaurioita. Kuivumisen minimoimiseksi jalo-oksat säilytetään viileässä ja kosteassa. Perinteinen ohje on kääriä ne kostutettuun sanomalehteen ja muoviin ja laittaa lumen alle. Lumen puutteessa kellari tai jääkaappikin ovat hyviä vaihtoehtoja.

4. Kahden silmun jälkeen leikattu jalo-oksan pää dipataan haavasuojassa, jotta se ei haihduta.

Vartteen leikattu pää dipataan haavansuoja-aineeseen haihdunnan estämiseksi.

Istutin paljasjuuriset taimet ruukkuihin, kastelin ja vein vielä kellarin suojiin. On tärkeää, etteivät taimet nyt altistu mahdollisille yöpakkasille. Vasta kelien varmuudella lämmetessä taimet siirretään kasvihuoneeseen. Mikäli taimet nyt lähtevät kasvuun niin ajattelin pitää ne ainakin ensimmäisen talvensa kellarissa. Olisihan se ihan huippua saada kasvamaan itse vartettuja hedelmäpuita! Raportoin puiden tilanteesta varmasti ainakin Instagramin puolella.

Varttaminen puutarhassa kasvaviin puihin

Kaupanpäällisiksi sain vielä yhdeltä pöydältä ottaa ilmaisia jalo-oksia, joiden varttamisen aion toteuttaa puutarhassa jo kasvaviin omenapuiden oksiin. Toki olisi ollut ihanaa hankkia niille kaikille omat perusrungot mutta mihin ihmeeseen olisin sitten saanut ne mahtumaan. Näin voin ehkä saada kuitenkin joskus maistiaisia erilaisita lajikkeista. Ja mikäli tilaa joskus jostakin ilmaantuisi lisää niin niistä voi sitten halutessaan varttaa kokonaisen uuden puunkin. Vielä on kuitenkin hieman liian aikaista varttaa puutarhassa kasvavaan puuhun, sillä yöpakkasia saatta hyvinkin tulla.

Tapahtumassa oli tarjolla todella runsas kattaus jalo-oksia. Nämä taisivat olla päärynää.

Jalo-oksan täytyy muuten olla edellisen vuoden uudesta kasvusta. Mikä tahansa vanha oksankäppyrä ei siis käy. Voimakasta piiskakasvua ainakin omenalla saa aikaiseksi kun leikkaa sitä kevät-talvella voimakkaasti. Jos siis haluat varttaa omasta puustasi uuden nuoren yksilön niin siihen kannattaa varautua jo vuosi etukäteen. Leikkaamalla saat hyvää jalo-oksamateriaalia sitten seuraavan vuoden keväälle.

Vaan nyt lepäilemään hektisen viikonlopun väsymystä pois, sillä huomenna alkaa jälleen uusi työviikko. Onneksi se on pääsiäisen vuoksi vain neljän päivän mittainen, ihanaa! Sain vielä yhden vapaapäivän pyhien yhteyteen joten minulla on tulossa kokonaista viiden päivän puutarhavapaat. Ja itseasiassa aika paljolti olen jo tehnyt ne puutarhatyöt jotka tähän aikaan voi jo tehdä, joten aion etupäässä vain nauttia puutarhasta ja lähiluonnosta.

Ihania ja keväisiä pyhiä teille kaikille💛

Julkaistu 29.3.2026

Ei ole kommentteja.

Lähetä kommentti Peruuta vastaus

Mama's garden

Puutarhanhoitoa Mamman puutarhassa ja intoilua kaikesta vihreästä. Häärään täällä Ib vyöhykkeellä, tonttimme koko on reilut 5000 m2, josta vajaa puolet on luonnontilaista kalliota.